Caravelle III OH-LEA "Sinilintu"

Keskiviikko 29.3.2023 - Erja Reinikainen

In English

Ilmailumuseoyhdistyksen Arlandasta Suomeen tuoma Caravelle III oli SASin käytössä rekisteritunnuksella SE-DAF ja nimellä Sven Viking. Konetta entisöidään Pansiossa Finnairin väreihin, sen ensimmäiseksi Caravelleksi OH-LEA, Sinilintu. Tässä blogissa tutustutaan tämän koneyksilön historiaan ja moninaisiin vaiheisiin.

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Ilmailu-lehti

Vuonna 1958 Finnairin edeltäjä Aero Oy tilasi ranskalaiselta Sud Aviation -lentokonetehtaalta kolme Caravelle IA -suihkukonetta. Tuolloin suomalaisyhtiö oli kehityksen kärjessä ja tilasi uutta suihkukonetyyppiä vasta neljäntenä asiakkaana Air Francen, SAS:n ja brasilialaisen Varigin jälkeen.

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Börje Hielm

Suomen siviili-ilmailun ensimmäinen suihkukone, Sinilintu-nimen saanut Sud Aviation Caravelle IA -kone (OH-LEA) luovutettiin Toulousessa 21.2.1960 ja se laskeutui Suomeen 22. helmikuuta 1960. Kutsuvieraina lennolla olivat mm. kulkulaitosministeri Arvo Korsimo, Aero Oy:n toimitusjohtaja Leonard Grandell, Helsingin Sanomien päätoimittaja Yrjö Niiniluoto ja merenkulkuneuvos Antti Wihuri. Koneen lensi Suomeen entinen hävittäjälentäjä Mannerheim-ristin ritari Olli Puhakka, joka oli siirtynyt Ilmavoimista Aeron palvelukseen vuonna 1946. Perämiehenä oli myös entinen sotalentäjä Olavi Siirilä.

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Börje Hielm

Sinilintua seurasivat kevään 1960 aikana Sinisiipi (OH-LEB) ja Sininuoli (OH-LEC). Nämä kolme konetta modifioitiin myöhemmin tyypiksi Caravelle III. Neljäs kone oli jo alun perin tyypiltään Caravelle III, kun se hankittiin vuonna 1962. Se sai nimekseen Sinipiika (OH-LED).

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Ilmailu-lehti

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Ilmailu-lehti

Sinilintu oli Aeron laivastossa kolmessa eri maalauksessa. Ensimmäinen niistä oli koneen toimitusmaalaus, missä sivuperäsin oli sininen ja sivuvakaimen yläosassa iso Aero-teksti. Toiseen maalaukseen sivuperäsin maalattiin valkoiseksi ja Aero-tekstin paikalle siniristi, muuten maalaus oli sama kuin edellinen. Kolmas maalaus tehtiin Caravelle III -päivityksessä. Tämä on se asu, johon entinen SASin SE-DAF tullaan nyt kunnostamaan ja joka näkyy Caravelle-projektin etusivulla koneen havainnekuvassa. Finnairin juhliessa 40-vuotista toimintaansa koneeseen lisättiin juhlalogo ja teksti.

OH-LEB. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Finnair Oyj.

Finnairin Caravelleissä matkustamossa oli ensimmäisessä luokassa 16 istumapaikkaa ja turistiluokassa 75. Koneilla lennettiin Euroopan kaupunkeihin huhtikuusta 1960 lähtien. Kohteita olivat aluksi Tukholma, Kööpenhamina, Frankfurt ja seuraavina vuosina useat muut kaupungit.  Caravellet siirsivät Convair 440 Metropolitan -mäntämoottorikoneet kotimaan reittiliikenteeseen. Kotimaan kohteista ensimmäisenä suihkukoneyhteyden sai Oulu loppuvuodesta 1961 lähtien.

Olli Puhakka ja Olavi Siirilä SAS:n Eskil Vikingin ohjaamossa. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Ilmailu-lehti

Suomalaiskoneiden erikoisuus oli niiden lentäminen vain kahdella ohjaajalla, kun muut tilaajat käyttivät ajan hengen mukaan lennoilla kahden ohjaajan lisäksi myös mekaanikkoa. Toinen merkittävä ero oli toimintaympäristö, jonka takia Aeron Caravelleihin asennettiin jarruvarjo. Caravelle III:n Rolls Royce Avon -moottoreissa ei nimittäin ollut reverssejä avustamaan koneen jarrutusta. Jarruvarjoa käytettiin vain erityisen heikoissa kiitotien kitkaolosuhteissa, jolloin lentäjä avasi jarruvarjon kahvasta laskukiidossa. Kiitotieltä poistuttaessa jarruvarjo vapautettiin samasta vivusta ja tekniikan edustajat kävivät poimimassa sen talteen uudelleenasennusta varten.

OH-LEB ”Sinisiipi” käyttää jarruvarjoa. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

OH-LEA Sinilintu lensi ensilentonsa 11.2.1960. Finnairin laivastossa kone lensi 9091 tuntia. Kone myytiin takaisin Sud Aviationille 4.12.1962 ja se lennettiin Ranskaan 20.9.1964.

Koneen seuraava käyttäjä oli saksalainen LTU, jolle kone toimitettiin rekisterillä D-ABAF 12.2.1965 ja se sai tunnuksen Nordrhein-Westfalen. Seuraava koneen käyttäjä oli hollantilainen Transavia Holland. Se vuokrasi koneen 30.1.1969-16.4.1970 rekisterillä PH-TRM.

F-BSSR elokuussa 1978. Kuva: Michel Gilliand Via Wikimedia Commons.

Hollannista kone palasi Ranskan rekisteriin F-BSRR ja Air Interille, joka käytti konetta 19.3.1971 alkaen aina joulukuuhun 1980. Välillä kone oli vuokrattuna eri rekisteritunnuksilla muun muassa Royal Air Marocille ja SNIAS:lle.

Air Inter myi koneen Italiaan Altairille ja se sai rekisterin I-GISA. Kone poistettiin käytöstä syyskuussa 1983 sen lennettyä 37 532 lentotuntia. Mutta sen tarina ei vielä pääty tähän.

Italiasta koneen osti Kongoon IAC Airlines. Kone sai rekisterin 9Q-CPS ja nimen Santeny. Viimeinen konetta käyttänyt lentoyhtiö oli Air Transport Service, joka lensi sillä vuoteen 1994. Caravelle romutettiin vuonna 1996 N’djilin kansainvälisellä lentokentällä Kinshasassa Kongossa.

OH-LEA oli historiallinen koneyksilö, se palveli 36 vuotta ja sitä operoi useampi lentoyhtiö ja käyttäjä kuin yhtäkään muuta ensimmäisen sukupolven Caravellea.

Blogissa on käytetty seuraavia lähteitä:

• www.caravelle-projekti.fi
• www.lentoposti.fi uutinen 31.02.2020
• www.wikipedia.fi/Sud_Aviation_Caravelle
• www.issuu.com/aviatorlehti/docs/2013_aviator_nr2, artikkeli Finnairin Caravelle-laivaston vaiheet
• Teknisiä kommentteja on saatu Juha Klemettiseltä.

Caravellen hiontatyöt loppusuoralla

Maanantai 27.3.2023 - Ismo Matinlauri

In English

Viimeisen viikon aikana on Pansiossa kiipeilty ahkerasti rungon päällä. Tarkoituksena on ollut hioa viimeinen alue rungon päältä mihin ei portailta ole yletetty. Samalla on käyty läpi ja puhdistettu ruuvien ja niittien reikiä suuntavakaimen tyviosasta.

Vuokrasimme viikoksi rakennustelineet, joiden avulla pääsimme helposti astumaan rungon päälle. Turvallisuuskysymys aiheutti pientä mietintää, miten voisimme astua turvallisesti rungon päälle tekemään hiontaa ja muita tarpeellisia töitä. Turvallisuudesta pidettiin huolta siten, että turvaköysi oli yhdistetty hallinosturin koukkuun. Täten mahdollisen liukastumisen seurauksena putoaminen pysähtyisi hallitusti ja turvallisesti.

Suuntavakaimen johtoreuna on hiottava kiiltäväksi ja siihen oli syksyllä laitettu suojateippi ajatellen ensin tehtäviä maalauksia, joita ei sitten lopulta kylmästä säästä johtuen pystytty tekemään. Teippi jäi sinne odottamaan aikoja parempia, mutta nyt sen poisto tuli ajankohtaiseksi uusiksi menneen työjärjestyksen takia. Tämä ei ollutkaan helppo homma vaan vaati sekä mekaanista raaputusta että kemiallista liuotusta.

Iso kiitos kuuluu Martti Peräaholle, joka suoritti pääosan rungon päällä tehtävästä hionnasta muiden auttaessa telineiltä ja tikkailta tarpeen mukaan. Tällä viikolla on myös aloitettu pienempien osien kiillotus ja kunhan ilmat toivottavasti lämpenevät pääsiäisen jälkeen niin kiillotusta päästään kunnolla tekemään.

Kiillotusta varten on myös huhtikuussa tarkoitus järjestää muutaman päivän kestävät talkoot, missä vapaaehtoiset myös muualta Suomesta voivat osallistua ja samalla tutustua projektiin konkreettisesti ja auttaa omalla panoksellaan sen toteutumista.

Kuvat: Jouko Tarponen.

Caravellen sisätöitä

Maanantai 20.3.2023 - Erja Reinikainen

In English

Viime viikolla Pansiossa edistettiin vielä Caravellen eri osien hiontatöitä, mutta aloiteltiin myös koneen sisällä odottavaa työsarkaa sekä tehtiin ensimmäisiä maalauskokeiluja.

Ohjaamosta ja sen matkustamosta erottavasta seinästä purettiin paneeleita Tiistaikerhossa Vantaalla puhdistettavaksi ja kunnostettavaksi. Ohjaamossa työllisti mittariston yläpuolella tuulilasin alla sijaitsevan mittaritaulua varjostavan suojuksen purku. Pieni osa, mutta erinomaisen tiukasti kiinni.

Matkustamon katosta siistittiin pois pahimmin repeytyneet eristysvillat ja muovinpalat sekä joitakin keskikäytävällä roikkuneita putkia ja kaapeleita. Matkustamon lattiasta poistettiin vanhoja hapertuneita teippiraitoja ja imuroitiin lattialta istuinten kiinnityskiskoista pari kiloa pieniä pultteja, muttereita ja prikkoja, joita on aikoinaan käytetty joko istuimien tai matkustamon paneloinnin kiinnittämiseen.

Kuva: Erja Reinikainen.

Tulevia oviin liittyviä töitä varten avattiin matkustamon keskiosasta kaksi huoltoluukkua.

Kuvat Jouko Tarponen, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen hiontatyöt

Maanantai 6.3.2023 - Erja Reinikainen

In English

Pansion hallissa Caravellen hiontatyöt etenevät vauhdikkaasti. Syyskaudella kehiteltiin työtapoja ja nyt parhaat käytännöt tuottavat tulosta.

Ensimmäinen työvaihe Caravellen pintojen puhdistuksessa oli vuosikymmenten aikana kertyneiden sadeveden ja ilmansaasteiden jättämien mustien tervaraitojen ja -laikkujen poisto. Kokemus osoitti, että sinnikäs raaputtaminen toimi tässä työssä parhaiten. Myös erilaisia graffitin poistoon tarkoitettuja aineita ja uuninpuhdistusainetta kokeiltiin, mutta tulokset näillä olivat välttäviä.

Hiontaa on suoritettu kulmahiomakoneilla ensin karkeammilla hiomalaikoilla ja edetty vaiheittain hienompaan. Vanhan maalin poistoon on ensin käytetty hiomalaikkaa P240, sen jälkeen käytössä ovat myöhemmin kiillotettavilla alueilla olleet karkeusasteet P500 ja P1000. Maalattavat alueet jätetään hiottuun karkeuteen P240, mikä on riittävä maalin tarttuvuuden ja lopputuloksen kannalta.

Työläimpiä hiottavia alueita ovat olleet maalatut kupukantaniitein niitatut rungon alueet koneen peräosassa ja laipoissa. Niissä hiontaa on suoritettu ensin teräsharjoilla, sen jälkeen on siirrytty hiomaan laikoilla.

Ensin hiottiin koneen vasenta kylkeä sekä rungon oikean kyljen alaosaa maalaus- ja kiillotuskuntoon. Kuljetuksen jäljiltä runko oli pitkään 45 asteen kulmassa vasemmalle ja tämä mahdollisti pohjan kunnostusta oikealta puolelta ja vastaavasti vasemman kyljen hiontaa ylhäältä ennen kuin runko oikaistiin pystyyn marraskuun alussa.

Rungon vasemmalta kyljeltä hiottiin ennen töiden joulutaukoa pois noin 18 cm levyinen vyöhyke SAS:n maalauksen mukaista valkoista maalia ikkunoiden alareunan alapuolelle asti. Finnairin OH-LEA maalausohjeen mukaisesti runko kiillotetaan noin ikkunoiden alareunan tasoon ja rungon yläosa sekä suuntavakaaja maalataan valkoisiksi. Ikkunoiden alue maalataan siniseksi ja sen alle kapea valkoinen raita. Toisella puolella runkoa vastaava hiontaurakka maaliraidan poistamiseksi saatiin valmiiksi helmikuun ensimmäisellä viikolla. Myös korkeusvakaimen, sivuvakaimen ja moottorikehtojen hiontatyöt saatiin valmiiksi helmikuun alkupuolella.

Tällä hetkellä myös vasen ja oikea siipi on yläpinnan keskiosaltaan hiottu. Siipien keskiosa on tarkoitus maalata ja siipien johtoreuna ja laipat kiillotetaan ja niiden hionta on parhaillaan menossa. Siipien alapuolet ovat kuivajääpuhalluksen jäljiltä maalausvalmiit.

Hienompia Abralon-laikkoja (karkeusaste P3000 tai P4000) käytetään hionnan viimeisessä vaiheessa tarpeen mukaan poistamaan hionnassa syntyneitä naarmuja ennen kiillotusta. Huonokuntoisessa tai aiemmin kiillottamattomassa pinnassa on mikroskooppisen pieniä ”vuoria” ja ”laaksoja” joiden korkeuseroja tasataan siirtämällä korkeiden kohtien materiaalia mataliin kohtiin. Tämä pinnan muokkaus vaatii runsaasti kiillotustehoa ja siksi työhön käytetään pyörökiillotuskonetta ja villalaikkaa. Pyörökoneella tehdyn käsittelyn jälkeen pinta on kiiltävä, mutta siinä on laikan jättämiä kierteisiä hiusnaarmuja. Näiden poistamiseksi loppukiillotus on tehtävä kaksilaikkaisella epäkeskokiillotuskoneella (random orbital polisher), ”cyclolla”.  

Paljon kiillotustyötä on siis edessä ennen kuin pinnat ovat lopullisessa asussaan. Kiillotusaineiden käyttö edellyttää +5-10°C lämpötilaa, joten kiillotustyöhön päästään Pansiossa vasta keväämmällä.

Kuvat: Jouko Tarponen.

Caravellen ohjaamon puuttuvat mittarit

Keskiviikko 1.3.2023 - Martti Saarinen

Caravellen ohjaamo on tällä hetkellä aika karussa kuosissa. Puuttuu paljon mittareita ja pinnat ovat rapistuneet ja muut kalusteen ovat käytön ja vuosikymmenten ulkona säilytyksen jäljet näkyvät.

Kuva: Ismo Matinlauri.

Emme anna tämän kuitenkaan häritä vaan otetaan se vastaan haasteena. Tavoitteena on täydentää puuttuvat mittarit ja muut laitteet sekä kunnostaa ohjaamon pinnat niin siistiin kuntoon kuin mahdollista.

Nyt siis etsitään 60- ja 70-luvuilla lentokoneissa käytettyjä analogisia mittareita. Mittareiden ei tarvitse olla alkuperäisiä, Caravellessa käytettyjä. Sama tyyli riittää. Kaikkia alla listattuja puuttuvia mittareita tarvitaan kutakin kaksi kappaletta.

Lennonvalvontamittarit

Koneen lennonvalvontamittareiden koko vaihtelee. Osa on nelikulmaisella 82 x 82 mm kotelolla, osa pyöreällä halkaisijaltaan 80 mm olevalla. Keinohorisontin kotelo on 100 x 100 mm. Nelikulmaisen mittarin tilalle voidaan sovituslevyn avulla sijoittaa pyöreä mittari.

Puuttuvia ovat:

• nopeusmittari, yksikkö mielellään solmuja (kts)
• keinohorisontti, mielellään lennonohjaus (FD)-näytöllä
• korkeusmittari, yksikkö mielellään jalkoja
• pystynopeusmittari
• visuaalinen poikkeamamittari PDI 1 kpl
• radiokompassi ( RMI ) ADF-näytöllä, voidaan korvata hyrräkompassilla
• radiokompassi ( RMI ) VOR-näytöllä, voidaan korvata hyrräkompassilla
• radiokorkeusmittari

Moottorinvalvontamittarit

Moottorinvalvontamittareiden halkaisija on 49 mm. Vaihto toisen kokoiseen on hankalaa mutta ei mahdotonta. Alkuperäisiä arvoilla olevia mittareita tuskin löytyy, mutta mittarin taulu voidaan vaihtaa.

Kuvapari: Ismo Matinlauri

Puuttuvia ovat:

• polttoainemittari, pääsäiliö. Alkuperäinen 0-7000 kg
• polttoainemittari, apusäiliö. Alkuperäinen 0-1200 kg
• polttoaineen virtausmittari
• polttoaineen kulutusmittari. Alkuperäinen näyttö muistuttaa vanhempaa auton
• matkamittaria
• polttoaineen painemittari, kaksi osoitinta
• suihkuputken lämpömittari. Alkuperäinen 0-1000
• kierroslukumittari. Alkuperäinen on kellomallinen, kahdella osoittimella. Toinen näyttää
• sadat kierrokset, toinen tuhannet

Radioiden käyttöpaneelit

Radioiden käyttöpaneeleista puuttuvat:

• VHF-radio, Com ja Nav
• HF-radio, 1kpl
• ADF-käyttöpaneeli, 1 kpl

Jos sinulla sattuu olemaan jotain ylläolevista tai tiedät mistä niitä voisi kysellä, voit ottaa yhteyttä projektipäällikkö Janne Salonen p. +358 50 5291135. janne.salonen(at)imy.fi

Kuvat: Jouko Tarponen, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle III:n hinausraudan entisöinti etenee

Keskiviikko 1.3.2023 - Tiistaikerholainen

In English

Syyskaudella päästiin Caravellen III:n hinausraudan entisöinnissä vaiheeseen, jossa valtaosa hinausraudan osista oli pohjamaalattu ruostumista estävällä Isotrol -maalilla. Puolet maalattiin tummanharmaalla ja puolet vaaleanharmaalla Isotrolilla. Todettiin, että maalaus toi hinausraudan pinnassa olevat ruosteensyöpymisjäljet selvästi esille.

Kuvat: Juha Veijalainen

Tehtiin koe, jossa maalattiin hinausrautaan pieni alue Teknoksen tartuntapohjamaalilla, josko se peittäisi alleen raudan syöpymiä. Kyllä se peittikin, mutta silti syöpymät näkyivät. Seuraavana olisi paklata koko rauta syöpymien häivyttämiseksi näkyvistä. Todettiin kuitenkin, että annetaan syöpymisten näkyä merkkinä siitä, että Caravelle III:n hinausrauta on ollut viitisenkymmentä vuotta ruostumassa taivasalla Arlandassa.

Hinausraudan pintamaalauskaaviona käytämme viime keväänä valmiiksi entisöimämme Finnairin käyttämän Super Caravellen hinausraudan maalauskaaviota. Palautettakoon mieliin, että entisöinnin kohteena oleva Caravelle III:n hinausrauta tuotiin Ruotsista Ilmailumuseoyhdistyksen saaman Caravelle III:n (SE-DAF) kanssa. Hinausrauta on siis SAS:n käyttämä, mutta entisöimme sen Finnairin käyttämien hinausrautojen asuun pantavaksi esimerkiksi näytteille Turun lentoasemalle Finnairin OH-LEA ”Sinilinnuksi” maalattavan entisen SE-DAF Caravellen oheen.  

Rauta maalataan sinisellä lukuun ottamatta raudan päitä, jossa raudan lenkkipää maalataan keltaiseksi 50 cm ja lentokoneen liitinpää 73 cm matkalta. Sinisenä maalina on Unica-ulkokalustemaali sävyltään NSC S 6030-B ja keltaisena maalina Unican ulkokalustemaali sävyltään RAL 1023.

Kuvat: Juha Veijalainen

Pintamaalaus aloitettiin raudan pienemmistä osista. Hinausraudan pyörien teline kiinnityskauluksineen sai ensimmäisenä sinisen pintamaalikerroksen. Maalaus tehtiin siveltimillä. Ensimmäisen maalauskerran jälkeen maalin peitto ei ollut vielä riittävä. Pinnat hiottiinkin käsin hiomapaperilla ja maalattiin sinisellä toiseen kertaan. Lopputulos oli nyt varsin hyvä. Tuskin tarvitsee pyörien telinettä maalata kolmatta kertaa.

Kahteen osaan purettu hinausraudan tanko-osan pintamaalaaminen aloitettiin keltaisesta maalista. Keltaista maalatessa huomattiin, että keltainen maali peitti hyvin jo ensikerralla vaalean harmaalla Isotrolilla pohjamaalatun tangon puoliskon. Sen sijaan maali ei peittänyt yhtä hyvin tummanharmaalla Isotrolilla maalattua tangon puoliskoa. Olisikin ollut hyvä, jos raudan kummatkin puoliskot  olisi maalattu vaaleanharmaalla Isotrolilla. No, ei se sen enempää vaikuta kuin, että joudumme vetämään tummanharmaalla pohjamaalatun hinausraudan puoliskoon useamman keltaisen maalikerroksen. Nyt on keltaista sudittu hinausraudan puoliskoihin kaksi kertaa.

On tehty hinausraudan entisöimiseksi muutakin kuin vain maalattu. Hinausraudan kummastakin päästä puuttuu pyöreästä terästangosta tehty suorakaiteen muotoinen nostokahva. Tällaiset kahvat ovat entisöimässämme Super Caravellen hinausraudassa. Irrotimmekin niistä toisen malliksi rakentaaksemme Caravelle III:n hinausraudasta puuttuvat nostokahvat. Todettakoon, että entisöinnin kohteena oleva Caravelle III:n hinausrauta on Sud Aviation tehtaan tekemien hinausrautojen ensimmäistä versiota tyyppinumerolla S.09.107 ja viime vuonna entisöimämme Super Caravellen hinausrauta on tehtaan viimeistä eli kolmatta hinausraudan versiota tyyppinumerolla S.09.107 2.

Aloitettiin ensin kahvojen kiinnityslevyjen tekeminen mallina Super Caravellen hinausraudan nostokahva. Levyjä on kahvaan hitsattuna sen kummassakin päässä. Kiinnityslevyssä on 10 mm reikä kiinnityspultille, jolla kahva kiinnitetään kuusiopultilla hinausrautaan.

Löydettiin Suomen ilmailumuseon tulityökontin metallivarastosta sopivaa 4 mm paksuista ja 10 cm levyistä lattarautaa. Hiottiin lattaraudan pinnasta pois ruosteet, jonka jälkeen raudasta pätkäistiin rälläkällä neljä 8 cm pituista palaa. Niihin piirrettiin Super Caravellen nostokahvan kiinnityslevyn mukaiset muodot. Levyistä leikattiin liiat pois, jonka jälkeen niitä työstettiin hiomalla levyjen sivuja ja kulmia pyöreiksi smirgelillä ja hiomanauhalla. Levyt ovat nyt valmiit hinausraudan nostokahvaan hitsattaviksi, pultin reikiä lukuun ottamatta. On siis ryhdyttävä noita puuttuvia kahvan otinkehiä tekemään.

Caravelle III:n hinausraudan pinnassa on jäljellä nostokahvojen katkenneet kiinnityspultit. Porattiin pultit pois ensin 8 mm terällä. Sen jälkeen tehtiin reikä suuremmalla terällä M10 pulttia varten. Porattuun reikään tehtiin kierretapilla kierteet 10 mm kuusiokantapultille. Nostokahvojen pulttien reiät ovat nyt valmiit kahvojen kiinnittämiseen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen ole mainittu.

Caravelle-hallissa nostojen viikko

Lauantai 4.2.2023 - Ismo Matinlauri

In English

Viimeisen reilun viikon aikana on tehty useampiakin nostoja, ensin käännettiin korkeusvakautin ja sitten asennettiin vasemmanpuoleinen moottorikehto paikoilleen ja lopuksi vielä sivuperäsin siirrettiin työalueelle.

Korkeusvakautin käännettiin, kun yläpuolen hionnat saatiin valmiiksi odottamaan ilmojen lämpenemistä ja sitä myötä kiillotusta sekä maalausta. Käännön jälkeen tehdään sama esikäsittely alapuolelle. Sitten se kiillotetaan ja maalataan ensin ennen toista kääntöä. Sitten voidaan tehdä samat asiat yläpuolelle ja korkeusvakautin olisi siten asennusta varten myös valmiina oikein päin.

Moottorikehdon valmistelu nostoa varten vaati peltisepän töitä muutaman paikan ja syöpyneen pellin vaihdon muodossa. Lisäksi meni aikaa ruuvinreikien kunnostukseen, jotta ne ovat valmiita asennuksen jälkeen muotopeltien paikoilleen laittoa varten. Kun vielä suoritettiin moottorisuojien hionta tulevaa maalausta varten, niin kaikki oli valmista nostoa varten.

Vasemman puolen moottorikehto nostettiin paikoilleen Markku Ahokosken johdolla käyttäen sitä varten suunniteltuja nostopisteitä sekä oikein mitoitettuja nostoketjuja. Kiinnityspulttien sovitus otti hieman aikaa mutta pienellä vekslaamisella sekin meni hyvin.

Moottorisuojat on päätetty maalata hopeamaalilla eikä kiillottaa johtuen pintojen kulumisesta ja käytön mukanaan tuomista jäljistä. Kiillotuksen jälki olisi epätasainen eikä antaisi oikeaa kuvaa lopputulokseen.

Toinen moottorikehto nostetaan paikoilleen parin viikon päästä jahka samat esivalmistelut on saatu ensin tehtyä.

Kuvat: Jouko Tarponen.

Caravelle - kuivajäätä ilmassa

Torstai 15.12.2022 - Ismo Matinlauri

In English

Syyskauden lopussa saatiin vielä siipien alapinnat puhdistettua kuivajääpuhaltamalla. Tämä valittiin pahiten likaantuneiden alueiden puhdistamiseksi nopeasti ja turvallisesti. Lisäksi ajansäästö on merkittävä lyhentäen kunnostusprojektiin tarvittavaa aikaa. Täten oma vapaaehtoisjoukko voi jatkaa keväämmällä hiomista sekä kiillottamista ja aloittaa moottorikehtojen asennuksella ilman lämmetessä.

Puhalluksen suoritti asiantuntevasti Dry Ice Finland parissa päivässä. Metodi on lyhyesti seuraava:

Kuivajää (=hiilidioksidijää, hiilihappojää) on kiinteään olomuotoon saatettua puhdasta hiilidioksidia, jonka lämpötila on noin -79 °C. Kuivajääpuhalluksessa puhalletaan kuivajääpellettejä kovalla paineilmalla puhdistettavalle pinnalle. Kuivajäärakeiden osuessa kohteeseen ne sublimoituvat eli kaasuuntuvat ja haihtuvat ilmaan ja irronnut lika laskeutuu maahan helposti siivottavaksi. Kuivajääpuhallus on täysin kuiva, kemikaaliton ja lähes jätteetön pintapuhdistusmenetelmä.

Yllä olevissa kuvissa puhdistettavaa aluetta ennen ja jälkeen kuivajääpuhalluksen.

Kuivajääpuhalluksen kanssa vapaaehtoisjoukko sai hiottua rungosta toiselta kyljeltä noin 18 cm levyisen vyöhykkeen SAS:n maalauksen mukaista valkoista maalia ikkunoiden alareunaan asti. Finnairin OH-LEA maalausohjeen mukaisesti tulemme kiillottamaan rungon ikkunoiden alareunan tasoon. Toinen puoli jäi vielä odottamaan ilmojen lämpenemistä – siitä on hyvä jatkaa keväämmällä.

Kuvat: Ismo Matinlauri.

Caravelle lensi jälleen

Tiistai 1.11.2022 - Ismo Matinlauri

Pansiossa oli 1.11. koko syksyn odotettu hetki, kun Caravellen runko käännettiin suoraksi. Kuljetuksen jäljiltä se on ollut 45 asteen kulmassa ja täten mahdollistanut pohjan kunnostusta toiselta puolen ennen oikaisua. Oikaisu oli suunniteltu tapahtuvaksi, kun pohjan maalatut alueet olisi saatu kunnostettua. Valitettavasti kylmennyt kostea sää esti maalauskokeilut, jotka jäivät odottamaan nyt kevättä ja lämpimämpiä kelejä.

Oikaisu oli haastava toimenpide, sillä vaikka meillä on kaksi hallinosturia käytössä, vain toisessa on kaksi koukkua. Täten toiseen nosturiin piti saada lainattua ja rakennettua vapaasti kääntyvä pyöräratkaisu, jolloin toisesta päästä kaksikoukkuisella nosturilla oli mahdollista hiljalleen kääntää runko suoraksi.

Samalla alueella Pansiossa oleva RMR Oy Merirakenne ojensi auttavan kätensä ja lainasi meille sopivat välineet kääntöpyörän rakentelemiseen.

Markku Ahokosken johdolle kuuden miehen porukka kävi rungon oikaisutyöhön. Kaikille se oli ensimmäinen kerta ja työturvallisuus edellä mentiin hitaasti vaihe kerrallaan ilman ylimääräisiä häiriöitä.

Aluksi pientä haastetta oli kääntöpyörän rakentamisessa, sen verran järeitä olivat osat. Sitten eniten aikaa vievä vaihe oli kääntöpyörän vaijerin pituuden säätäminen. Sitä piti säätää kolme kertaa, ennen kuin se toimi halutusti. Joka kerta piti rakennelma ensin laittaa paikalleen nosturiin ja nostaa rungon yläpuolelle liina rungon ympärillä tarkastaen, oliko kääntöpyörän vaijerin pituus juuri sopiva. Jos ei, sitten koko systeemi piti laskea alas koneen viereen ja vaijerin pituutta säätää eli purkamalla vaijerin lukitus ja lyhentää sitä ja lukita uudestaan.

Katso kääntövideo: https://clipchamp.com/watch/Y3slquiciOZ?_ga=2.108529088.358616639.1667320726-1768103297.1652343178

Kolmen tunnin uurastuksen jälkeen totesimme tyytyväisinä, että Caravelle oli tehnyt jo toisen onnistuneen lennon Suomessa tänä vuonna.

Kuvat: Ismo Matinlauri

Video: Mikko Sipilä

Caravelle kunnostus etenee

Sunnuntai 23.10.2022 - Ismo Matinlauri

In English

Lokakuussa Caravellen kunnostus alkoi tosissaan kun noin 15 aktiivisen ja innostuneen Turusta ja lähialueelta kotoisin oleva porukka alkoi kokoontua tiistai- ja torstai-iltapäivisin. Paikalla on yleensä 6...10 aktiivista kerrallaan joten työt etenevät kiitettävällä nopeudella ja tarkkuudella.Lisäksi sunnuntaisin vielä ollaan oltu muutaman kerran koolla pienmmällä porukalla viimeistelemässä viikon töitä.

Syksyn tavoitteena on – siis ennen pakkaskauden alkua – saada runko oikaistua kuljetusasennosta eli 45 asteen kulmasta jolloin päästään avaamaan etuovi ja kurkistamaan sisälle.

Ennen oikaisua käytämme nykyisen asennon hyväksi ja kunnostamme pohjan keskiosan jossa on vanhoja maalattuja alueita. Ne on nyt pesty, hiottu ja vielä tarkoitus on maalata ne ensin pohjamaalilla ja sitten testataan niihin kahta eri pintamaalia, harmaata ja alumiini joilla tarkoitus simuloita koneen alumiinipintoja. Näistä paremmin sopivalla maalilla sitten maalataan siivistä ne osat joit ei ole tarkoituksenmukaista kiillottaa.

Samoin rungon päällä oleva selkäevän lasikuitualueen raaputus ja hionta sekä maalaus onnistuu nykyisessä asennossa parhaiten. Tässä kohdin testataan valkoista pintamaalia jolla rungon yläosa sitten lopullisesti maalataan Finnairin alkuperäisen värityskaavion mukaisesti.

Teknoksen kaksikomponenttimaalit ja värisävyt joita on tarkoitus käyttää koneen maaluksessa ovat seuraavat:

• TEKNODUR PRIMER 5 harmaa - pohjamaali
• TEKNODUR 0050 RAL 9006 alumiini – testimaali siipiin
• TEKNODUR 0190 RAL 7040 grey – testimaali siipiin
• TEKNODUR 1090 DUP-508 white – rungon valkoiset osat
• TEKNODUR 1090 DUP-3430 blue – Siniset alueet ja logot värityskaaviosta

Maalaukset vaativat +5...+10 C lämpötilan joten ollaan siinä rajoilla että keritään ennen kuin halli kylmenee liikaa. Samaten seuraavana on vuorossa rungon ja ainakin siipien johtoreunojen kiilloitus mutta siitä enemmän sitten seuraavalla kerralla.

Kuvat: Ismo Matinlauri

Super Caravellen hinausrauta sai valmistuskilpensä

Sunnuntai 26.6.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon entisöimästä ja Suomen ilmailumuseossa näytteillä olevasta Super Caravellen hinausraudasta puuttui vielä raudan valmistuskilpi. Nyt se on siihen kiinnitetty, joskin vain osin alkuperäisen mukaisena.

Tausta on se, että kun entisöitävänä ollut Super Caravellen hinausrauta vietiin hiekkapuhallettavaksi, hinausraudan pinnasta unohtui irrottaa Sud Aviation tehtaan valmistuskilpi. Niinpä hiekkapuhalluksessa alumiinisen kilven maalipinta teksteineen hioutui pois. Jäljelle jäi vain alumiiniseen kilpeen stanssattu hinausraudan tuotantotyypin numero S09 107 2 sekä yksilökohtainen sarjanumero 206.  Tekevälle sattuu, kuten on tapana sanoa. Ennen hiekkapuhallusta kuluneessa valmistuskilvessä oli jäljellä kuluneet, mutta vielä osittain luettavat tekstit.

Kooltaan 78 x 23 millinen valmistuskilpi on tehty alumiinilevystä ja sen pinta oli maalattu/silkkipainettu mustaksi niin, että väriin on jätetty ”aukoiksi” mm. valmistajatehtaan nimi SUD AVIATION sekä kentät stanssattavia hinausraudan valmistustietoja varten otsikkoteksteineen.

Kilven entisöimiseen ennen hiekkapuhallusta olevaan asuunsa oli onneksi mahdollisuus, koska kuluneesta kilvestä oli otettu yksityiskohtaiset valokuvat, kun hinausraudan kuntoa kartoitettiin entisöintisuunnitelman tekemistä varten. Niinpä hiekkapuhalluksella pilatun kilven entisöimiseksi alkuperäisen näköiseksi käytiin läpi eri mahdollisuuksia.

Selvittelyjen jälkeen toteuttamiskelpoisimmaksi entisöinnin vaihtoehdoksi jäi muokata alkuperäisen kilven dokumentointikuvasta sellainen tiedosto, mikä voitaisiin tulostaa läpinäkyvälle materiaalille ja kiinnittää se sileäksi ja puhtaaksi hiotun alkuperäisen kilven pintaan. Näin päätettiin myös toimia.

Entisöinnin lähtötilanteena oli siis dokumentoitu värivalokuva kilvestä. Kuvankäsittelyohjelmavaihe aloitettiin sillä, että Adobe Photoshopissa luotiin lopullisen tarrakalvon kokoinen tiedosto, johon kuva siirrettiin. Kilven kaarevuudesta ja kameran kuvakulma- ja linssivääristymistä johtuvia virheitä korjailtiin kuvankäsittelyssä, samoin suorat kulmat suoristettiin.

Värikuva muutettiin mustavalkoiseksi ja kuvan sävytasoja säädettiin jyrkemmiksi ja kontrastia lisättiin tulostusta silmällä pitäen niin, että kuvassa on käytännössä vain puhtaan mustaa tai kirkkaan valkoista.  Mustavalkoisessa kuvatiedostossa puhtaan valkoiset kohdat - ja tässä tapauksessa mm. tekstit - jäävät kalvolle tulostettaessa läpinäkyviksi. Lopputuloksessa kilven oma metallipinta näkyy siis läpi teksteissä sekä numerotiedoille varatussa kohdassa ja tässä tapauksessa tietysti myös kilven niissä kohdissa, joista musta väri oli aikojen saatossa kulunut pois.

Käytettävä tarratuloste teetettiin kuvatiedoston pohjalta Painotalo TKP Printissä niin ohuelle kalvolle, että alkuperäisen metallikilven päälle liimattuna kalvoa ei käytännössä silmin tai edes tunnustelemalla huomaa. Ohuita tarratulostekalvoja saatiin Painotalo TKP Printistä pari arkillista, joten harjoitteluvaraa oli runsaasti kalvon kiinnittämiseen kilven pintaan.

Ennen tarratulosteen siirtämistä alkuperäisen kilven pintaan, kilpi hiottiin vielä mahdollisimman sileäksi. Kilvessä oleva numerostanssaus jäi hionnan jälkeen edelleen hyvin näkyviin, joka onkin tärkeä kalvokopion sijoittamiseksi täsmälleen oikein kilven pintaan.

Tarratulostearkilta irrotettiin pinseteillä yksi valmistuskilven kalvokopio painettavaksi alumiinisen valmistuskilven pintaan. Kalvokopio asemoidaan kilven pintaan siten, että kilpeen stanssattu numerosarja ja kalvokopiossa näkyvä vastaava numerosarja asettuivat täsmälleen päällekkäin. No, jos ensimmäinen yritys menikin ns. ketuille, toisella tarratulosteella se jo onnistuikin ja kalvo painettiin tiiviisti kilven pintaan. Valmistuskilpi oli valmis kiinnitettäväksi hinausraudan runkoon.

Valmistuskilpi oli alun perin kiinnitetty hinausraudan pintaan kummastakin päästään niitillä, jotka kilpeä irrotettaessa oli katkaistu. Päätettiin olla poraamatta paksuun terästankoon uusia niitinreikiä, joten niittien sijaan valmistuskilpi päätettiin kiinnittää hinausraudan runkoon kaksipuolisella teipillä.

Niinpä kilpi laitettiin vahvan kaksipuolisen teipin päälle ja teipistä leikattiin mattoveitsellä kilven suuruinen pala. Tämän jälkeen teipin toisen puolen suojakalvo poistettiin ja teippi painettiin kiinni alumiinikilven alapinnalle. Nyt poistettiin vuorostaan teipin päällimmäinen suojakalvo ja valmistuskilpi painettiin alkuperäiseen paikkaansa hinausraudan lenkkipäässä olevan nostokahvan kehän keskelle.

Finnairin käyttämä Super Caravellen hinausrauta oli saanut kuluneen ulkoasunsa mukaiseksi entisöidyn valmistuskilpensä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Lisää pukkeja Caravelle III:n kuljetukseen Arlandasta Turkuun

Sunnuntai 29.5.2022 - Tiistaikerholainen

Caravelle III:n kuljetuksessa Arlandasta Kapelskärin kautta Turkuun tarvitaan runkoa tukevien kuljetuspukkien lisäksi tukipukkeja siipiä varten. Siipien kuljetus on suunniteltu siten, että siipi lepää kuljetuslavan päälle laskutelineensä varassa, mutta siiven kärkeä tuetaan kahdella säädettävällä pystypukilla. Kuljetukseen tarvittavan neljän pukin rakentamiseen ryhdyttiinkin Tiistaikerhossa.

Caravellen purkamisesta osiinsa ja kuljetuksesta Suomeen IMY:n osalta vastaavan Martti Saarisen tekemän pukkipiirustuksen mukaan tarvittava teräsmateriaali hankittiin valmiiksi leikattuna Romuliike Suotulasta. Pukkien rakennukseen tarvittiin seuraava materiaali:

• Pukin pystypalkiksi 4 kpl 1 100 mm pituisia putkia RHS 100x100x5,0 mm
• Pystypalkin alapäähän hitsattaviksi jaloiksi 16 kpl 300 mm pituisia U-palkkeja UNP 100X40x5,0mm
• Pukin vinotuiksi pystypalkin ja jalkojen välille 16 kpl 500 mm pituisia putkia RHS 40x40x3,0
• Pukin sisäputkeksi säädettävälle matoruuville 4 kpl 250 mm putkia RHS 50x50x4,0 mm
• Sisäputken päähän hitsattaviksi reiällisiksi laipoiksi 4 kpl levyä 120x120x10,0 mm

Siipien kuljetukseen tarvittavien pystypukkien rakentaminen oli pääasiassa hankittujen teräsosien hitsaamista kiinni toisiinsa. Pukkien rakentaminen tehtiin sarjatyönä. Työ aloitettiin hitsaamalla ensin pukin neljään 100 x 100 mm pystytukeen neljä jalkaa U-palkeista. Sen jälkeen viistottiin vinotukien päät laitettavaksi sopivaan kulmaan pystytuen ja sen jalkojen välille, jonka jälkeen tuet hitsattiin paikoilleen kuhunkin neljään pukkiin.

Puuttui enää pystypukin päästä pukin sisään työnnettävä ja siihen kiinni hitsattava sisäputki ohjuriksi putken työnnettävälle säädettävälle matoruuville. Kunkin ohjuriputken päähän hitsattiin ensin 120x120 mm reiällinen laippa. Tämän jälkeen ohjuriputket työnnettiin pystypukin sisään ja hitsattiin kiinni. Nyt voitiin säädettävä matoruuvi työntää ohjurin laipan reiästä paikalleen.

Caravellen siiven kärkeä tukemaan tarvittavat neljä kuljetuspukkia oli saatu valmiiksi. Pukit voitiinkin samalla siirtää Suomen ilmailumuseon pihalla olevaan merikonttiin, jolla Caravellen purkamiseen ja kuljetukseen tarvittavaa välineistöä kuljetetaan kesäkuun alussa Arlandaan.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravelle III:n rungon kuljetuspukit valmistuivat

Torstai 26.5.2022 - Tiistaikerholainen

Aiemmassa blogissani olen kertonut rungon kuljetuspukkien rakentamisesta Arlandassa olevan Caravelle III kuljettamiseksi näytteille Turun lentoasemalle. Kuljetusta varten Caravelle siivet ja pyrstön osat irrotetaan rungosta, ja kuljetuksessa runko makaa lavetilla kahden pukin päällä. Nämä pukit on nyt saatu Tiistaikerhossa valmiiksi. Pukit rakennettiin yhdistäen toisiinsa puuta ja terästä.

Kun Caravellen pukin puuosat oli kasattu kahdeksi 30 cm korkeasi ja rungon muotoa alustavasti jäljitteleviksi lankkupakoiksi, pakkojen läpi porattiin neljä reikää. Ne tehtiin 12 mm vahvuisille kierretangoille, joilla pukin puuosa yhdistetään alustana toimivaan teräksiseen U-palkkiin. Reiän alkupäähän porattiin syvennys kierretangon päähän tulevalle mutterille, jotta mutteri ei jää törröttämään pukin pintaan Caravellen runkoa vaurioittaen.

Kootut lankkupakat vietiin sahattavaksi rungon kaarevaan muotoon Puusepänliike Onni Salonen Ky:hyn.  Siellä pukit sahattiin vannesahalla pukkien kylkeen piirtämämme koneen rungon muotoa kuvaavaa viivaa pitkin. Sahauksen jälkeen pukin puuosat olivat valmiit kiinnitettäväksi teräksiseen alustaansa.

Pukkien puu- ja metalliosien yhdistämiseksi lankkupakat vietiin Suomen ilmailumuseon tulityökonttiin, jossa pukin metallijalustat oli hitsattu odottamaan pukin kokoamista. Lankkupakat laskettiin vuorotellen pukin jalustana toimivan U-palkin päälle. Merkkauspuikko työnnettiin vuorotellen lankkupakassa oleviin kierretapin reikiin ja napauttamalla vasaralla merkkauspuikon päähän saatiin U-palkkiin merkki reikien poraamiseksi kierretangoille.

Kun reiät oli U-palkkiin porattu, katkaistiin kierretangosta määrämittaiset pätkät. Kukin neljästä kierretangosta työnnettiin reikäänsä lankkupakan ja U-palkin läpi. Sen jälkeen kierretankojen päihin kierretyillä muttereilla lankkupakka ja U-palkki kiristettiin tiukasti toisiaan vasten. Näin menetellen kumpikin pukki oli saatu rakenteellisesti valmiiksi.

Koska Caravellen rungon kuljetuspukit joutuvat olemaan säiden armoilla Caravellen purkuvaiheessa, kuljetuksessa sekä myöhemmin koneen kokoamisvaiheessa Turun lentoasemalla, pukin puuosat päätettiin suojata kosteutta vastaan maalaamalla. Puuosat maalattiin sinisellä Unica -ulkokalustemaalilla ja metalliosat vaalean harmaalla ruostumista estävällä Isotrolilla. Itse asiassa näin pukeista tuli varsin näyttävät.

Pukin puupinnan ja Caravellen rungon väliseen kontaktipintaan piti vielä saada pehmuste. Pehmusteeksi leikkasimme kaistaleet käytöstä poistetusta Convairin matkustamon käytävämatosta. Mattokaistaleet liimattiin pukin pintaan KiiLTO PRO TIXO- kontaktiliimalla.

Caravelle III:n rungon Turkuun siirtämisessä tarvittavat pukit ovat nyt valmiit. Ne kuljetetaan Arlandaan touko-kesäkuun vaihteessa kontissa, johon on kerätty Caravellen purkamisessa ja kuljetuksessa tarvittava tarpeisto.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Super Caravellen hinausrauta sai logonsa

Maanantai 16.5.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhossa entisöitävänä olevassa Super Caravellen hinausraudassa oli jäljellä vain vaivoin näkyvissä oleva valkoisella maalattu logo ”Super Caravelle”. Tekstiä yritettiin kopioida ohuelle muovikalvolle, mutta siitä saatiin kopioiduksi vain osa.  Sen sijaan logon ja tekstien mittasuhteet saatiin kuitenkin määriteyksi. Mistäpä siis saataisiin vastaava logo kokonaisena malliksi uuden logon tekemiseksi entisöidyn hinausraudan pintaan? Niinpä googlaamaan.

Kuvat: Juha Veijalainen

Googlaamalla löytyikin muutama lupaava Super Caravelle -logovaihtoehto. Parhaat niistä olivat Finnairin mainoksessa 1960-luvulta sekä samalta ajalta olevassa Finnairin myymän suklaakonvehtirasian kannessa. Sapluunamallin pohjaksi otettiin matkailumainos. Sen logoa jouduttiin vain aavistuksen verran muokkaamaan, jotta se saatiin vastaamaan malliltaan ja mittasuhteiltaan hinausraudassa ollutta logoa.

Mainoksen Super Caravelle -logosta muokatusta mallikuvasta tehtiin digitaalinen vektorimalli. Se toimitettiin Lohikari Oy:hyn varsinaisen maalaussapluunan tekemiseksi. Sellaisen saatuamme aloitimme Super Caravellen logotekstin maalaamisen valmistelun hinausraudan pintaan.

Määrittelimme ensin tarkasti logon sijainnin hinausraudan pinnalla niillä mitoilla, jotka oli hinausraudasta tehty raudan entisöintisuunnitelmaa varten. Logon etureunan etäisyys raudan päästä oli 135 cm ja raudan keskikohdasta 60 cm. Nämä kohdat merkattiin teipillä muutoin jo valmiiksi entisöidyn hinausraudan pintaan. Sitten määriteltiin logon sijainnin keskilinja.

Nyt oltiin valmiit laittamaan logon sapluuna paikalleen. Sapluunasta poistettiin sen tartuntapintaa suojaava kalvo, jonka jälkeen sapluuna painettiin hinausraudan pintaan täsmälleen oikeaan kohtaan. Nyt poistettiin vuorostaan sapluunan yläpintaa suojaava kalvo. Alta paljastui negatiivikuva Super Caravelle -logosta, jolloin logon kirjainten kohdalla näkyi hinausraudan sininen maalipinta. Kalvon poistamisessa piti olla varovainen, jottei suojakalvon mukana olisi sapluunasta irronnut kirjaimien, kuten a:n tai e:n ”reikiä” peittävät teipit. Ennen spraymaalilla tehtävän maalauksen alkamista hinausrauta suojattiin suojamuovilla.

Hinausrauta työnnettiin ulos Suomen ilmailumuseon entisöintitilasta, sillä spraymaalausta ei kannata tehdä sisätilassa, ellei sitä varten ole erillistä ruiskumaalaustilaa.  Spraymaalaus aloitettiin ruiskuttamalla sapluunaan useita peräkkäisiä harsomaisia valkoisen maalin kerroksia. Niitä ruiskutettiin ainakin puolenkymmentä. Sen jälkeen todettiin, ettei raudan sinistä maalipintaa enää näkynyt kirjainten kohdalla valkoisen maalipinnan alta.

Nyt voitiin Super Caravelle -logon sapluuna irrottaa varovasti raudan pinnasta. Todettiin, että maalaus oli onnistunut hyvin. Viimeisenä vaiheena oli avata kirjaimista niiden ”reiät” eli poistaa kirjainten keskiosia peittävät laput. Lopuksi hinausraudan ympäriltä poistettiin spreymaalauksen ajaksi laitetut suojamuovit.

Pintansa saamansa Super Caravellen logon myötä hinausraudan entisöinti oli saatu lopullisesti valmiiksi. Hinausrauta laitetaan toistaiseksi näytteille Suomen ilmailumuseon II halliin siellä olevan Caravellen päälaskutelineen tuntumaan.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei erikseen toisin mainittu

Super Caravellen hinausraudan entisöinti valmistui

Torstai 12.5.2022 - Tiistaikerholainen

In English

Ilmailumuseoyhdistyksen omistama ja pahoin ruostunut Super Caravellen hinausrauta otettiin puoli vuotta sitten Tiistaikerhoon entisöitäväksi. Entisöintiä varten hinausrauta purettiin osiin. Maaliskuussa osat oli saatu puhdistettua ruosteesta, joten voitiin aloittaa hinausraudan pintakäsittely eli maalaus.

Hinausrauta maalataan alkuperäisiin Finnairin aikaisiin väreihin. Raudan päävärinä on ollut ”Finnairin sininen”, mutta raudan päät on maalattu keltaisella huomiovärillä. Alkuperäiset värisävyt saatiin määritettyä Pintavärin liikkeessä raudassa vielä näkyvissä olleista maalijäämistä. Sinisen väriksi määrittyi NCS S 6030 B ja keltaiseksi RAL 1023. Maaliksi valittiin Tikkurila Oy:n UNICA -ulkokalustemaali. Pohjamaaliksi otettiin kirkas Isotrol -lakka, joka samalla suojaa osia ruostumiselta.

Ennen pohjamaalin sivelyä, pinnat pyyhittiin Sinol-vesi -liuoksella. Tämän jälkeen hinausraudan osat saivat pohjamaaliksi kirkkaan Isotrolin. Isotrolin kuivuttua pinnat hiottiin kevyesti, imuroitiin ja pyyhittiin uudelleen Sinol-vesi -liuoksella.

Ensin maalattiin raudan päät keltaisella. Keltaisen huomiovärin pituus on ollut raudan lenkkipäässä 50 cm ja liitinpäässä 73 cm. Maalattava alue rajattiin teipillä. Keltaisella maalattiin myös raudan lenkkipäinen vetoaisa sekä toisessa päässä oleva lentokoneen etutelineeseen kiinnitettävä liitin.

Keltaista maalatessa huomattiin, että keltainen maali peittää huonosti kirkkaalla Isotrolilla siveltyä tummaa raudan pintaa. Keltaista jouduttiinkin sivelemään raudan pintaan viisikin kertaa, ennen kuin saatiin tyydyttävä tulos. Huono peittävyys on keltaisen maalin kiusallinen ominaisuus. Keltainen maali olisi peittänyt paremmin, jos olisimme älynneet pohjamaalata nämä raudan osat vaalean harmaalla Isotrolilla. Sen sijaan, kun ryhdyimme maalaamaan keltaisen jälkeen raudan osia sinisellä Unicalla, totesimme maalin peittävän erinomaisesti jo ensimmäisellä maalauskerralla. Suuri on siten saman maalityypin peitto-ominaisuuksien ero erilaisesta pigmentistä johtuen.

Kun kaikki raudan osat olivat saaneet uuden maalipinnan, aloitettiin raudan kokoaminen. Ensin pyörät yhdistettiin akseliin, jonka jälkeen pyörien tukivarret kiinnitettiin alapäästään pyörien akselissa oleviin laippoihin. Pyörät kiinnitetään tukivarsistaan raudassa olevaan kahteen leveään kauluksen. Pyörien kokoamisen rinnalla ruuvattiin raudan kumpaankin päähän kahvat, joista raudan päitä voi nostaa tai rautaa liikuttaa myös käsin.

Nyt oltiin valmiit yhdistämään kahteen osaan puretun 4,7 m pitkän raudan puoliskot toisiinsa. Ne lukittiin toisiinsa puoliskojen liitoskohdan ympärille kiristetyllä kauluksella. Samalla kiinnitettiin pyörien tukivarsien yläpäät raudassa oleviin kauluksiin.

Pyörien tukivarsien kulmia vielä säädettiin, jotta pyörät tukivarsineen saatiin kohdalleen oikeaan asentoon. Hinausraudan lentokoneen puoleiseen päähän kiinnitettiin liitoskappale, josta hinausrauta lukitaan tapilla nokkapyörän telineeseen. Lopuksi maalattiin sinisellä pyörien tukivarsien pultinpäät ja mutterit.

Super Caravellen ruosteen peittämä hinausrauta oli saatu Tiistaikerhossa entisöityä alkuperäiseen asuunsa. Muutos ulkoasussa ruosteiseen rautaan verrattuna on huomattava. Rauta tulee vielä saamaan kylkeensä alkuperäisen mukaisen valkoisen Super Caravelle -logon. Jotenkin on tähän aikaan sopiva sattuma, että hinausrauta sai Ukrainan värit.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravellen rungon kuljetuspukin rakentaminen

Sunnuntai 24.4.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys on hankkinut omistukseensa Arlandan lentokentällä varastoituneena olleen ja romutettavaksi tuomitun SAS:ssa käytössä olleen Caravelle III -matkustajakoneen. Vastaavia koneita oli Finnairin käytössä. Huhtikuun 19. päivänä Caravellen omistajuus siirtyi Ilmailumuseoyhdistys ry:lle ja puheenjohtaja Janne Salonen otti koneen vastaan Arlandan lentokentällä.

Kuva: Jari Helander

Kesällä Caravelle kuljetetaan osina Suomen Turkuun ja kootaan näytteille Turun lentoaseman terminaalin tuntumaan. Siellä kone tullaan kunnostamaan ulkonaisesti vastaamaan Finnairissa käytettyjä Caravelleja. Tämä Caravelle ei ole museoesine, vaan lähinnä muistomerkki Caravelle- ja Super Caravelle -koneiden käyttöhistoriasta Suomessa.

Piirros: Caravelle-projekti.

Caravellen runko, siivet ja pyrstön osat kuljetetaan Suomeen kuljetuslavettien päällä. Rungon kuljetusta varten Tiistaikerhossa rakennetaan kaksi rungon alle kahteen kohtaan kuljetuksen ajaksi laitettavaa pukkia sekä neljä pukkia siipien kuljetukseen. Rungon kuljetuspukkien tekeminen on jo käynnissä.

Piirros: Martti Saarinen

Rungon alle tulevat pukit tehdään pinoamalla 148 x 48 mm vahvuista ja pätkiksi sahattua lankkua pakaksi ja sahaamalla sitten lankkupakka rungon kaarevaan muotoon. Lankkupakan tukevaksi alustaksi tulee teräksinen 140 x 60 mm U-palkki, jonka kumpaankin päähän hitsataan poikittain 60 x 60 mm teräspalkit. Näin kuljetuspukista saadaan erittäin tukeva ja vakaa Caravellen rungon kuljettamiseksi.

Pukkien tekoa varten ostettiin 24 metriä 148 x 48 mm lankkua. Lankut pätkittiin moottorisahalla kahta tarvittavaa pukkia varten. Sahauksen jälkeen eripituiset pätkät pinottiin piirustuksen mukaiseen järjestykseen toisiinsa kiinnitettäväksi. Pätkät tehtiin tarkoituksella pidemmiksi, kuin niiden piirustuksen mukainen tarkka pituus olisi. Näin saatiin sahausvara rungon kaarevan muodon sahaamiseksi lankkupakkaan.

Lankunpätkät kiinnitettiin toisiinsa sekä liimalla että ruuveilla. Liimana käytettiin Casco Outdoor -liimaa ja ruuveina oli 80 mm pitkiä ja 5 mm paksuja ruuveja. Lankkujen kiinnitys toisiinsa tehtiin kerroksittain alkaen alimmista lankuista. Siitä edettiin kerros kerrokselta kohti päällimmäistä kuudetta lankkukertaa. Kun lankkupino oli saatu liimattua ja ruuvattua kiinteäksi pakaksi, menettely toistettiin toisen lankkupinon osalta.

Caravellen rungon säde on 1 610 mm. Säteen mukaisen muodon piirtämiseksi lankkupinoon pino käännettiin kyljelleen. Sitten lankkupinon keskelle ruuvattiin lauta suoraan kulmaan lankkupinoon nähden. Laudan päälle laitettiin pitkä lista harpiksi. Harpin yläpää kiinnitettiin ruuvilla tukilautaan siten, että ruuvin etäisyydeksi lankkupinon alimman lankun yläpintaan tuli edellä mainittu 1 610 mm. Tähän kohtaan harppia porattiin reikä kynälle. Kun kynä oli pujotettu reikään, voitiin harpilla piirtää lankkupinon kylkeen Caravellen rungon muoto. Tätä harpin jälkeä pitkin lankkupinosta sahataan pois ylimäärä. Pukin sahaaminen teetetään ulkopuolisena työnä.

Hyvinkäällä sijaitsevasta Romuliike Suotulasta hankimme Caravellen runkopukin alustan rakentamiseen tarvittavat metallisoat eli kaksi kappaletta 2 300 mm pituista UNP 140 (148 x 60 mm) teräksistä U-palkkia sekä 4 kpl 600 mm pituista 60 x 60 mm kokoista teräsputkea. Suomen ilmailumuseon tulityötilassa 600 milliset teräsputket hitsattiin kummankin U-palkin päihin. Näin pukkien alustat saatiin kootuksi.

Seuraava työ on sahauttaa molempien pukkien lankkupino pitkin piirrettyä kaariviivaa, jolloin siiven kuljetuspukit saavat valmiin muotonsa. Kun kumpikin lankkupakka on sahattu, ne kiinnitetään teräspalkkialustaansa kierretangoilla. Lopuksi pukin kaareen päälle liimataan pehmuste.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen hinausraudasta puuttuvan kahvan tekeminen

Keskiviikko 30.3.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon mottona on, että se mikä puuttuu – tehdään.

Super Caravellen hinausraudan kummassakin päässä on suorakaiteen muotoinen terästangosta tehty nostokahva. Entisöitävänämme olevan raudan lentokoneeseen kiinnitettävästä päästä se on kadonnut. Onneksi hinausajoneuvoon kiinnitettävässä raudan päässä kahva on vielä tallella malliksi puuttuvan nostokahvan tekemiseen. Suorakaiteen muotoisen kahvan (265 x 195 mm) kummassakin päässä on metallilevyt, joista nostokahva on kiinnitetty 10 mm pulteilla hinausrautaan.

Tallella oleva kahva on saanut toiseen kylkensä niin sanotusti ”kipeetä”, eli on vääntynyt. Oikaisimme vääntyneen kyljen kuumentamalla sitä hitsausliekillä, jonka jälkeen taoimme punaisena hehkuvan tangon suoraksi. Nyt kahva on valmis käytettäväksi mallina kadonneen kahvan tekemiseen.

Aloitimme uuden nostokahvan tekemisen kahvan päihin tulevista kiinnityslevyistä. Piirsimme alkuperäisen kahvan mukaan kahden kiinnityslevyn muodon 3 mm vahvuiseen teräslevyyn. Merkitsimme kumpaankin levyyn kiinnitysruuvin paikan ja porasimme ruuvinreiät. Leikkasimme rälläkällä eli hiomalaikalla teräslevystä piirtojälkien mukaisesti kaksi kiinnityslevyä odottamaan niiden hitsaamista terästangosta tehtävän uuden nostokahvan kumpaankin päähän.

Päätimme tehdä suorakaiteen muotoisen kahvakehän kahdesta U-muotoon taivutetusta ja toisiinsa kehäksi hitsattavasta terästangosta. Suomen ilmailumuseon entisöintitilan metallivarastosta löytyikin tarkoitukseemme sopivaa 18 mm vahvuista terästankoa.

Tangon taivuttamiseksi vaadittuun U-muotoon teimme metallilevystä ja siihen kiinni hitsatuista terästapeista lestin, jonka avulla terästanko voidaan kuumennettuna taivuttaa alkuperäisen nostokahvan mukaiseksi. Terästangon taivuttaminen aloitettiin pujottamalla alkuperäinen nostokahva taivutusmalliksi lestin tappien väliin.

18 mm vahvuisesta terästangosta katkaistiin kaksi riittävän pitkää tangonpätkää uutta nostokahvaa varten. Toisen tangon pää työnnettiin riittävän pitkälle lestin tappien välin alkuperäisen kahvan päälle. Tämän jälkeen terästankoa kuumennettiin taivutuskohdasta hitsausleikillä. Kun tanko oli kuumentunut punahehkuiseksi, tankoa taivutettiin hitaasti sitä edelleen kuumentaen alla mallina olevan nostokahvan mukaiseen 90 asteen kulmaan. Näin oli saatu väännettyä suoraan kulmaan toinen nostokahvan puoliskon kulmista.

Tangon jäähdyttyä tangon toinen pää työnnettiin muokkaustappien väliin mitaten, että kahvan leveydeksi tulee taivutuksessa 195 mm. Taivutuskohdan kuumentamisen jälkeen tankoon taivutettiin toinen 90 asteen kulma. Näin nostokahvan puolisko oli saatu taivutetuksi U-muotoonsa. Vastaavalla tavalla taivutettiin terästangosta U-muotoon nostokahvan toinenkin puolisko.

Muotoonsa taivutetuista nostokahvan puoliskoista leikattiin liika pois, jotta puoliskot muodostavat kiinni hitsattuina alkuperäisen nostoraudan pituuden (265 mm) mukaisen suorakaiteen. Ennen hitsausta tarkistettiin vielä suorakulmalla U-muotoisten puoliskojen kulmat. Todettiin, etteivät ne olleet täsmälleen 90 asteen kulmassa. Niinpä kahvan puoliskot kiinnitettiin vuoron perään ruuvipenkkiin ja niitä kuumentamalla kulmat saatiin muokattua suoraan kulmaan.

U-muotoisten nostokahvan puoliskojen päät hiottiin suipoiksi. Sen jälkeen puoliskot kiinnitettiin penkkiin päät vastakkain ja hitsattiin kiinni toisiinsa TIG-sähköhitsauksella. Lopuksi hitsausaumat hiottiin sileiksi. Suorakaiteen muotoinen nostokahvan kehikko oli valmis. Nyt voitiin nostokahvan kehän kumpaakin päähän hitsata aiemmin jo tehdyt nostokahvan kiinnityslevyt.

Valmis nostokahva maalattiin ensin harmaalla ruostumista estävällä Isotrol-pohjamaalilla ja sen jälkeen se sai pintaansa Caravellen hinausraudan kumpaankin päähän tulevan keltaisen huomiovärin. Maalina oli Unica 3 -ulkokalustemaali.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Super Caravellen hinausraudan entisöinti maalausvaiheessa

Sunnuntai 13.3.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys ry:n omistaman Sud Aviation SE 210 Super Caravellen hinausraudan entisöinti on saatu hinausraudan osien maalausvaiheeseen. Tällaisia hinausrautoja Finnair käytti lentoasemilla Caravellen siirroissa ja hinauksissa. Caravelleista Finnair luopui vuonna 1983. Ilmailumuseoyhdistykselle hinausrauta tuli Swissportista, jonka hallussa se oli ollut ulkosäilytyksessä Caravelle -koneiden poistosta lähtien.  Tämä hinausrauta on alkuperäinen Ranskassa SUD AVIATION tehtaalla tehty ja sen sarjanumero on S09 107.2.

Kuva: Juha Klemettisen kokoelma.

Pitkän ulkosäilytyksen seurauksena hinausrauta oli mennyt huonoon kuntoon ja ruostunut ja toinen renkaista oli täysin rikki. Tiistaikerhossa hinausrauta kunnostetaan alkuperäiseen Finnair-aikaiseen asuunsa. Raudan entisöintityö aloitettiin viime syksynä, mutta pantiin tauolle lokakuussa Caudron C.59 koneen rungon konservoinnin alkaessa. Hinausraudan entisöintiä jatkettiin, kun kerhon kevätkausi 2022 pääsi alkamaan helmi-maaliskuun taitteessa.

Hinausraudan entisöinnin suurin urakka on ollut sen puhdistamista ruosteesta. Sitä varten rauta purettiin osiin. Pienikokoiset osat puhdistettiin ruosteesta 33% fosforihappoliuoksella. Osat, joita ei kokonsa vuoksi ollut mahdollista upottaa fosforihappoon, hiekkapuhallutettiin ulkopuolisena työnä. Näin syntyi hyvä tilaisuus verrata fosforihapolla tai hiekkapuhalluksella tehdyn ruosteenpoiston eroja.

Käyttämämme 33 % fosforihappo on hankittu LASPEK Oy:stä. Fosforihappokäsittely poistaa osan pinnasta ruosteen, muttei osassa vielä jäljellä olevaa alkuperäistä maalipintaa. Lisäksi LASPEK Oy:n 33% happo sisältää ruostumista estävän komponentin ja hapotettu pinta on sellaisenaan valmis maalattaviksi.

Hinausraudasta puretut pienempikokoiset osat kuten pultit, mutterit sekä kiinnikkeet upotimme fosforihapolla täytettyihin astioihin. Vuorokauden kuluttua osat nostettiin haposta, jonka jälkeen osat kuivattiin huolellisesti kankailla sekä paineilmalla tai lämpöpuhaltimella. Pultteja ja muttereita puhdistettiin vielä lasikuulapuhalluksella, jotta niiden kierteetkin saatiin puhtaiksi.

Hinausraudan vajaa viisi metriä pitkä tanko-osa voitiin onneksi purkaa kahteen osaan. Tangon puolikkaat sekä muut suurikokoiset osat vietiin hiekkapuhallettavaksi Helsingin Tattarisuolla sijaitsevaan liikkeeseen. Hiekkapuhalluksessa puhdistettavan osan pinnalta hioutuu pois niin ruoste kuin siinä mahdollisesti vielä jäljellä oleva pintamaalikin. Puhalluksessa osien pintaan jäävä hieno hiekkapölykerros pestiin pois pienistä osista upottamalla ne veteen ja harjaamalla pöly pois. Pitkien tankojen pinnasta pöly pestiin pois märillä räteillä. Pesun jälkeen osat kuivattiin kankailla sekä lämpöpuhaltimella.  Hiekkapuhallettujen osien pohjamaalaus on syytä tehdä pian, sillä puhalluksen jälkeinen suojamaton metallipinta alkaa ruostua nopeasti uudestaan.

Jos vertaa käytettyä hiekkapuhallusta ja fosforihappokäsittelyä toisiinsa, niin merkittävin ero on siinä, että fosforihappo säilyttää metalliosan pinnassa jäljellä olevan alkuperäisen maalin, jos sitä on säilyneenä ruosteen alla.  Hiekkapuhalluksessa osan pinta puhdistuu kokonaan puhtaalle metallille. Jos tavoitteena on säilyttää alkuperäistä maalipintaa ruosteen poiston yhteydessä, niin fosforihappokäsittely on silloin oikea valinta. 

Toinen merkittävä ero käytettäessä LASPEK Oy:n 33 % fosforihappoa on, että hapotetun osan pintaan muodostuu ruostumista estävä kalvo ja osa on valmis pintamaalattavaksi. Tämän vuoksi hapotettuja osia ei suositellakaan pestäväksi hapotuksen jälkeen, sillä pesulla menetettäisiin metallipintaa ruostumiselta suojaava kalvo. Fosforihapotetun osan voi siten maalata suoraan pintamaalilla. Sen sijaan hiekkapuhallettu osa joudutaan pesemään puhtaaksi hiekkapölystä ja käsittelemään vielä ruostumisen estoaineella ennen varsinaista maalausta.

Ennen hinausraudan kunnostuksen alkamista määritettiin hinausraudasta vielä löytyneiden alkuperäisten ”Finnairin sinisen” sekä keltaisen maalien sävyt. Sinisen sävyksi määrittyi NCS S 6030 B ja keltaisen RAL 1023. Maaliksi valitsimme Unica ulkokalustemaalin. Hinausrauta maalataan siniseksi raudan päitä lukuun ottamatta. Niihin tulee keltainen huomioväri.

Ennen pintamaalausta, kaikki ruosteesta puhdistetut osat käsiteltiin ruostumista estävällä kirkkaalla Isotrol - lakalla. Lakkasimme myös hapotetut osat, vaikka se ei olisi välttämätöntä ollutkaan.

Osia pintamaalatessa todettiin, että sininen Unica peitti hyvin jo ensimmäiselläkin maalauskerralla, mutta keltaisen maalin peittävyys oli sen verran heikko, että tyydyttävä lopputulos edellyttää vähintään kolmea maalauskertaa. Kun kaikki Caravellen hinausraudan osat on saatu maalattua, hinausrauta kootaan ja laitetaan näytteille.

Super Caravellen hinausraudan entisöinnissä ja uudelleen maalaamisessa ei ollut merkitystä kumpaa ruosteenpoistomenetelmää käytimme, sillä hinausrauta maalataan kauttaaltaan uusiksi. Myöskään osien maalauksen lopputulokseen ei vaikuttanut se, oliko osa puhdistettu ruosteesta hiekkapuhalluksella vai fosforihapossa kylvettämällä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.