Matkustamon istuimet valmiit

Sunnuntai 18.5.2025 - Erja Reinikainen

In English

Caravellen matkustamon sisutus ja kalustus on edennyt tämän kevään aikana reippaasti ja näkyvää tulosta on syntynyt. Olipa jo aikakin, sillä koneen etuosaan rakennettuun väliseinien rajaamaan matkustamon etuosaan asennettavien istuimien kimpussa on riittänyt töitä jo noin puolitoista vuotta eli 2024 alkuvuodesta asti.

Istuinpäällisten läpikäynti oli ensimmäisiä tehtäviä. Inventaario osoitti, että selkänojahuppuja oli juuri sen verran, että parikymmentä istuinta saataisiin kuntoon alkuperäisillä tekstiileillä. Istuinpäälliset pestiin ja korjattiin viime kesänä. Myös turvavyöt pestiin ja huollettiin. Istuimiin teetettiin uudet vaahtomuovipehmusteet kesän aikana.

Kuva: Erja Reinikainen

Istuinrunkojen osien ja mekanismien kunnostus käynnistyi syksyllä 2024. Ensin valittiin parhaimmassa kunnossa olevat rungot ja huonompikuntoisista otettiin varaosia hyödynnettäväksi. Käytettävissä olevista osista saatiin koottua 19 mahdollisimman hyväkuntoista istuinta jatkokäsittelyyn. Raakaleikatut istuinpehmusteet liimattiin oikeaan muotoonsa istuinrunkoihin sopiviksi. Kunnostustyö siirtyi sisätiloihin koneen huoltorakennukseen eli ”konttoriin” marraskuussa kun ulkona työskentely ei enää onnistunut sään kylmentyessä.

Kuva: Jouko Tarponen

Sydäntalven aikana tuolien rungot hiottiin kevyesti ja maalattiin kahteen kertaan. Ensin pohjamaalilla ja sitten alkuperäisen värin mukaisella pintamaalilla. Tämän jälkeen rungot siirrettiin DO-5:n sisälle odottamaan talven taittumista.

Kuva: Erja Reinikainen

Kevään koittaessa istuimien kunnostuksen viimeistely ja varustelu jatkui, ja sitä tehtiin ulkona kuormalavojen päälle rakennetussa jigissä. Eniten ähinää aiheutti istuimien selkänojahuppujen pukeminen. Ne varmaankin vähän kutistuivat pesussa tai sitten uusi pehmuste on hieman paksumpi kuin alkuperäinen. Istuinpäällisissä näkyy vuosien käyttö ja vuosikymmenten varastointi, joten oli huolehdittava, että huonokuntoisimmat tekstiilit tulivat seinän puoleisiin istuimiin. Mutta yleisilme on siisti.

Kuva: Erja Reinikainen

Koneen etuosaan oli asennettu matto ennen istuimien tuomista koneeseen ja verhot olivat paikoillaan, joten ympäristö istuimien asennukseen oli kunnossa. Istuimet saatiin helposti kiinnitettyä koneen alkuperäisiin istuinkiskoihin. Kokonaisuus viimeisteltiin Suomen Ilmailumuseolta saaduilla penkkiliinoilla.

Kuva: Erja Reinikainen

Kuva: Jouko Tarponen

Matkustamoon ensimmäinen kunnostettu istuin ja verhot

Maanantai 21.4.2025 - Erja Reinikainen

In English

Caravellen matkustamon sisutus ja kalustus on ollut työn alla käytännöllisesti katsoen Arlandasta asti, siis kohta jo kolme vuotta. Sisäpintoja on siistitty, eristetty, uusittu, verhoiltu ja maalattu. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että pintoja valmistuu, tehty työ alkaa tuottaa tulosta ja palkita tekijöitä – sekä tietysti koneella vierailevia.

Koneen etuosaan on rakennettu malliksi väliseinien rajaama matkustamon etuosa, johon tullaan asentamaan neljä istuinriviä Arlandasta tuotuja Caravellen istuimia. Istuinrunkoja kunnostettiin ja maalattiin viime syksynä. Istuinpäälliset pestiin ja korjattiin viime kesänä. Nyt päästiin kokoamaan demoistuinta, jossa kaikki osat ovat paikoillaan.

Istuimiin teetettiin uusia vaahtomuovisia pehmusteosia kaksi per istuin: selkänojapehmuste, joka muotoiltiin alkuperäismallin mukaan, ja istuinosan paksu, muotoon viistetty tyyny. Istuinpäällisen alkuperäisiä päälliskankaita on kolme per istuin: selkänojan huppu, selkänojan takaosan verhoilu istuintaskuineen ja istuintyynyn päällinen. Selkänojan huppu kiinnitetään istuinrunkoon tarranauhoilla, istuintaskuosa ruuveilla ja tarranauhoilla. Istuinosan pehmustetta ja päällistä pitää paikoillaan neljä istuimen alla sijaitsevaa nepparia. Turvavyön puolikkaat ovat lukkokoukuilla kiinni istuinrungossa.

Kuva: Erja Reinikainen

Istuimien varustelu tehdään ulkona kuormalavojen päälle rakennetussa jigissä, jossa istuinrungon jalat ovat kiinni normaalin istuinkiskon pätkässä. Näin työskentelytilaa istuimen ympärillä on enemmän kuin matkustamossa. Järjestely osoittautui toimivaksi, asennuskorkeus oli hyvä ja sääkin suosi demoistuinta koottaessa. Oikean asennusjärjestyksen ja työmenetelmien kehitys vaati pähkäilyä, joten ensimmäisen istuimen varusteluun kului lähes koko päivä.

Kuva: Erja Reinikainen

Matkustamon alkuperäiset verhot irrotettiin pestäväksi ja korjattavaksi vuosi sitten. Verhot olivat yllättävän hyväkuntoiset eikä suurempia korjauksia tarvittu. Etuosan matkustamoon asennettiin kymmenen verhoa. Verhot on kiinnitetty ylä- ja alareunastaan neppareilla verhokiskon rullaliukuihin. Neppareita on 28 kpl per verho ja niiden kiinnittäminen liukuihin vaati sorminäppäryyttä ja kärsivällisyyttäkin.

Kuvat: Erja Reinikainen

Kun kolmen istuttava matkustamoistuin oli tuotu matkustamoon ja verhot paikoillaan, voitiin hymyillä tyytyväisinä. Näin oli saavutettu Caravelle-projektissa jälleen yksi merkkipaalu: matkustamo alkaa näyttää lentokoneen sisätilalta, pitkästä aikaa. Ja hyvältä näyttääkin.

Kuva: Erja Reinikainen

Kuva: Jouko Tarponen

Ohjaamon istuimien ja niiden päällisten kunnostus

Tiistai 1.4.2025 - Erja Reinikainen

In English

Caravellen ohjaamossa on neljä istuinta: kapteenin ja perämiehen istuimet edessä, takana oikealla kaarevalla kiskolla liikkuva tarkkailijan istuin ja takana vasemmalla ns. manuaalikirjastolaatikon päällä oleva suorakulmainen selkänojaton istuin. Viime syksynä kaikkien istuimien istuinpäälliset ja turvavyöt irrotettiin pesua ja korjauksia varten. Samalla kävi ilmi, että istuimien pehmusteiden ja istuinrunkojen kunto oli yllättävän hyvä.

Kapteenin istuimen käsinojan ja istuimien asentosäätöjen mekanismit korjattiin ennen talvitaukoa. Tarkkailijan paikalle jouduttiin tekemään uusi istuinosan pehmuste, samoin suorakulmaiselle laatikkoistuimelle. Se onnistui hyvin matkustajaistuimien vaahtomuovipehmusteiden leikkauksessa syntyneistä jäännöspaloista.

Kuva: Erja Reinikainen

Istuimien päällisten kunto sen sijaan oli huono, etenkin kapteenin ja perämiehen istuimien istuinosien päälliset olivat kuluneet läpinäkyviksi ja selkänojakappaleiden yläosissa oli selkeitä reikiä. Korjausvaihtoehtoja pohdittiin pitkään ja lopulta tultiin siihen tulokseen, että istuinosien osalta ainoa vaihtoehto on uusia päälliskangas.

Kuva: Annya Crowther

Alkuperäisen kaltaista villasekoitekangasta oikeassa värissä on mahdotonta löytää, joten päätettiin tehdä uusi osuus täysin erilaisesta kankaasta. Paksun puuvillakankaan väritys noudattelee istuimen haalistunutta vihertävän harmaata väriä (ihan alun perin kangas on ilmeisesti ollut tumman harmaata).

Ohjaajien istuimissa päälliset (istuinosa ja selkänojaosa) ovat kiinni istuinrungossa neppareilla. Neppareita on 44 kpl per istuin. Selvitystyön tulos oli, että ihan vastaavia neppareita ei ole helposti saatavilla, eivätkä uusien neppareiden osat sovi vanhoihin vastakappaleisiin, jotka ovat kiinni istuinrungossa. Niinpä päätettiin säilyttää istuinpäällisten vanhat nepparilistat, ratkoa kuluneet istuinosan keskiosan kankaat irti ja korvata ne uudella materiaalilla. Uusi kangas leikattiin irti ratkottujen istuinosien muotoon ja ommeltiin kiinni nepparilistoihin.

Kuvat: Annya Crowther

Ohjaajien istuimien selkänojien yläosan kuluneet päälliskankaat paikattiin istuinosista ratkottujen osien parempikuntoisilla paloilla. Paikat ommeltiin kuluneiden osien päälle.

Manuaalilaatikon suorakulmaisesta kotelomallisesta päällisestä uusittiin vain yläpuolen kangas, tarkkailijan istuimen päällisiin tehtiin vain pieniä paikkaus- ja vahvistuskorjauksia.

Matkustajaistuimien päälliset saatiin viime keväänä korjattua ”kotikonstein”, eli tavallisella kotitalouden ompelukoneella ja -taidoilla. Ohjaamon päällisten vaativampaan ompelutyöhön saatiin apua ammattiompelijalta, jolla on osaamista sisustusompelussa ja käytössään raskaaseen käyttöön soveltuva ompelukone. Uuden ja vanhan istuinkankaan paksusta liitossaumasta ei kotikone olisi selviytynyt.

Lentäjien istuimien selkänojan takaosan vekattujen istuintaskujen ulkonäkö oli hieman väsähtänyt, joten niihin uusittiin kuminauhat ja kankaaseen saatiin ryhtiä ammattikäyttöön tehdyllä prässäyskoneella.

Kuva: Annya Crowther

Ohjaamon turvavyöt pestiin painepesurilla ja oiottiin kuivumaan. Kun vyöt olivat kuivuneet, niiden nahkaosat käsiteltiin värittömällä kenkälankilla. Muita huoltotöitä niiden osalta ei tarvittu.  Kuvaa otettaessa keskimmäiset vyöt on pesty, laitimmaiset odottavat vuoroaan.

Kuva: Erja Reinikainen

Ohjaamon istuinpäällisten korjaustyöt valmistuivat sopivasti kun kevään 2025 työkausi alkoi koneella. ”Caravelle Team Helsinki” tuli 25.3. koneelle tarkistamaan matkustajaoven kevitysmekanismin kunnon ennen oven käyttöönottoa ja toi mukanaan korjatut ohjaamon tekstiilit. Varastokontissa talvehtineet pehmusteet kaivettiin esille ja niitä pidettiin hetki kuivahtamassa auringonpaisteessa konttorin seinustalla ennen asennusta.

Istuinpehmusteiden ja -päällisten sekä turvavöiden asennus ohjaamon istuimiin vaati hieman ponnistelua, sillä ohjaamo on aika ahdas ja istuimien päälliskankaat olivat hieman kutistuneet pesussa, joten nepparien kiinnittäminen ei ollut helppoa. Reilua tuntia sekä joitakin voimasanoja, muutamia revenneitä kynsiä ja nirhautuneita sormia myöhemmin kolme istuinta oli puettu. Ja hienot niistä tulikin. Laatikkoistuimen päällisen kiinnitystä on vielä viimeisteltävä.

Kuva: Erja Reinikainen

Kun vielä mittaritauluihin oli asennettu viimeiset puuttuvat mittarit, voitiin todeta ohjaamon olevan esittelykunnossa kesää varten.

Kuva: Erja Reinikainen

Ohjaamon ovi

Torstai 13.2.2025 - Ismo Matinlauri

In English

Caravellen ohjaamon ovi tuli Arlandasta irrotettuna ja sen ympäriltä puuttuivat seinäpaneelit suurelta osin, joten oven kiinnityksen ja ympäristön hahmottaminen otti aikansa. Myös yllättäen huomattiin, että ovi aukeaa molempiin suuntiin, mikä selittikin karmissa olleet erikoiset kiinnikkeet ja kaksipuoleiset saranat.

Ohjaamon oven kunnostus noudatti samoja askeleita kuin miten meneteltiin molempien WC:iden ovien kanssa aiemmin. Aluksi irrotettiin reunalistat sekä oven kahva ja muut mahdolliset elementit. Tässä tapauksessa oven alaosassa on ilmanvaihtoritilä, joka voidaan sulkea ohjaamon puolelta pienellä luukulla.

Sen jälkeen oven pinnat hiottiin ja tasoitettiin. Molemmille puolille tuli pinnoite, ohjaamon puolelle vinyylitapetti ja matkustamon puolelle tasoitepaperi, joka muistutti alkuperäistä pinnoitetta.

Seuraavaksi asennettiin reunalistat ja muut elementit takaisin paikoilleen. Kuvassa alla sisäpuolen ilmanvaihtoritilän sulkuluukun asennus menossa.

Sen jälkeen oli vuorossa koeasennus. Pienen säädön jälkeen ovi saatiinkin paikoilleen oikeaan korkeuteen. Koska ovi on suunniteltu aukeamaan molempiin suuntiin, oven karmissa olevia lukituksia piti säätää oven toimivuuden varmistamiseksi.

Lopuksi oven yläpuolella oleva seinäpaneeli piti rakentaa alusta alkaen, koska vanhaa ei enää ollut tallessa. Alla kuvassa oven päällä oleva paneeli on alustavasti asennettu, mutta vaatii vielä säätöä. Samaten karmien reunalistat puuttuvat vielä.

Kuvassa vasemmalla on koneeseen asennettu uusi sähköpääkeskus sekä sen yläpuolella valojen katkaisimet. Oikealla on mallikuva aikaisemmasta Caravellen ohjaamon ovesta, jonka avulla hahmotimme oven lopullisen asennuksen.  Katossa on jo lopullinen valaisin. Vasemmanpuoleinen kattopaneeli vaatii vielä uuden pinnoituksen.  

Kuvat: Jouko Tarponen ja Ismo Matinlauri.

Väliseinien kunnostus, osa 3/3

Tiistai 28.1.2025 - Ismo Matinlauri

In English

Matkustamon takaseinän paneelien osat löytyivät koneen mukana tulleiden irtonaisten osien joukosta. Niissä on joitakin huolto- ja tarkistusaukkoja eri laitteistojen takia. Myös seinään kiinnitettävä sivuttain liukuva matkustamohenkilökunnan istuin tuli koneen mukana.

Sivuseinien alaosien pinnoitustöiden edettyä koneen perään asti voitiin peräseinien paneelien kunnostus aloittaa. Yllä olevassa kuvassa pinnoitustyö on edennyt perään ja seuraavaksi sovitettiin seinäelementit paikoilleen ja tarkistettiin niiden kunto.

Seinäelementit löytyivät lopulta kaikki. Viimeisenä löydettiin vielä tästä kuvasta puuttuva matkustamon takaosan henkilökunnan penkin kahden liukukiskon välinen osa. Siitä puuttui vielä seinän puolelta pieni osa, joka piti rakentaa erikseen.

Samoin vasemman puolen seinästä puuttui pari pientä palaa. Hattuhyllyn loppupätkä siirrettiin oikealle puolelle, joten vasemmalla sen päädyn upotus seinän yläosassa vaati uuden osan valmistuksen.

Puuttuvat paneloinnin palat valmistettiin aiemmin hankitusta taipuisasta rakennuslevystä, joka oli ensin suojattu kosteudelta pohjamaalaamalla. Sen jälkeen sopiva pala sahattiin muotoonsa.

Lopuksi palat vielä pinnoitettiin alkuperäisen seinän pinnoitetta muistuttavalla vinyylitapetilla ennen lopullista sovitusta ja kiinnitystä paikoilleen.

Paneelien paikoilleen kiinnitys sujui lopulta helposti. Siinä huomioitiin myös mahdollinen irrotustarve katon keskiosan asennuksen takia myöhemmin ensi vuoden keväällä.

Viimeisenä sovitettiin matkustamohenkilökunnan istuin paikoilleen ja rasvattiin sen laakerit ja pyörät liikkumisen varmistamiseksi. Lopuksi istuimen runko vietiin vielä hiottavaksi ja maalattavaksi odottamaan lopullista asennusta ensi keväänä.

Istuinpäälliset oli tässä vaiheessa jo irrotettu ja viety Helsingin porukalle ”tekstiilivastaavan” kunnostettavaksi.

Kuvat: Jouko Tarponen ja Ismo Matinlauri.

Väliseinien kunnostus, osa 2/3

Keskiviikko 15.1.2025 - Ismo Matinlauri

In English

Caravellen matkustamon etuosaan on päätetty tehdä neljän penkkirivin matkustamon osa. Oikealle puolelle sijoitetaan kolmen istuttavia matkustajaistuimia ja vasemmalle kahden istuttavia. Tätä varten siirrettiin hattuhyllyn osa vasemmalta puolen matkustamon takaosasta oikealle eteen, mistä hattuhyllyt ja seinäpinnoitteet oli purettu ruotsalaisten toimesta koneen vielä ollessa Arlandassa.

Neljän rivin matkustamo-osa päätettiin erottaa perän matkustamosta väliseinällä, joka piti tehdä kokonaan itse, sillä vastaavan seinän osia ei ollut saatavilla.

Väliseinien valmistus

Materiaaliksi valittiin 10 mm vaneri, jota meillä oli runsaasti hankittuna jo aiemmassa vaiheessa. Täten säästettiin kustannuksissa melkoinen summa muuhun tarpeelliseen. Lisäksi lopputulos näyttää hyvältä ja kevyeltä väliseinältä, joka sopii meidän tarpeisiimme.

Seinäkappaleiden muodon mallina käytettiin koneen etuosan väliseinää, jonka mukaisesti piirrettiin vaneriin ääriviivat. Huomaa, että matkustamon vasemmalla puolella hattuhyllyn osa jatkuu vielä jonkun verran taaksepäin väliseinästä, joten seinään piti muotoilla sopiva aukko.  Kuvassa näkyy vaneriin piirretty hahmotelma siitä.

Muotoon sahauksen jälkeen seinän osat vaativat useamman sovituksen sekä hienovaraista rungon puoleisen pinnan kaarevuuden säätöä lopulliseen muotoon pääsemiseksi.

Vanerit hiottiin ja pahimmat kolot pakkeloitiin ennen pintakäsittelyä.

Pintakäsittely

Seinän molemmat puolet tapetoitiin samalla vinyylitapetilla, jota käytettiin koneen etuosan väliseinässä. Lopuksi molemmille suorille käytävänpuoleisille sivuille asennettiin muovilistat suojaamaan seinälevyä iskuilta sekä viimeistelemään elementtien näkyvät reunat.

Lopputulos

Valmiit elementit asennettiin paikoilleen ja kiinnitettiin alhaalta ja ylhäältä pienillä kulmaraudoilla. Alhaalla ne jäävät tulevan maton alle ja ylhäällä ne piilotettiin hattuhyllyjen sisäpuolelle.

Rungon ja väliseinän väliseen pieneen rakoon laitetaan superlonsuikale viimeistelyvaiheessa myöhemmin keväällä. Kuvassa näkyvä epäsymmetria elementtien välillä johtuu siitä, että matkustajaistuimet ovat 3+2 istuttavat eikä kulkuväylä ole aivan rungon keskellä vaan hieman vasemmalle sivussa keskilinjasta. (Kuva on otettu koneen etuosasta taaksepäin.)

Kuvat: Ismo Matinlauri.

Väliseinien kunnostus, osa 1/3

Torstai 2.1.2025 - Ismo Matinlauri

In English

Caravellen sisutustyöt etenivät kesän ja syksyn aikana yllättävänkin mukavasti. Isompia yllätyksiä ei matkalla tullut vaan työt etenivät suunnitellusti. Koneen matkustamossa on kolme väliseinää, joiden kunnostamisesta kirjoitan omat erilliset tarinansa.

Tässä ensimmäisessä osassa keskitytään matkustamon etuseinien kunnostamiseen. Seuraavat osat kertovat sitten matkustamon väliseinän sekä peräseinän kunnostamisesta.

Koeasennus

Väliseinät olivat alkuperäiset, koneen mukana tulleet seinät. Ohjaamon puolelta pinnoitteena ollut harmaa muovikalvo oli aikojen myötä haurastunut ja murentunut suurelta osin. Loput raaputettiin irti ja sen jälkeen pohjassa ollut kovettunut liima hiottiin tasaiseksi.

Oheisessa kuvassa molemmat seinäelementit on koeasennettu paikoilleen sopivien kiinnikkeiden määrittämiseksi.

Huomaa elementtien alaosien ulkonema eteenpäin. Täten matkustamossa seinän toisella puolella tuli ensimmäisen penkkirivin matkustajille hieman lisää jalkatilaa.

Purkaminen ja puhdistus

Seuraavaksi purettiin seinistä koristeosat eli tuhkakupit, lehtitaskut ja kovaääniset sekä matkustamon puolelta seinän alaosan huonokuntoinen kangaspinnoite.

Koriste-osat puhdistettiin, jolloin ne olivat valmiina asennettavaksi takaisin kunnostettuihin seinäelementteihin kuin viimeisenä silauksena.

Pintojen kunnostus

Ohjaamon puoleiselle pinnalle asennettiin tasoituksen jälkeen kosteisiin tiloihin suunniteltu vinyylitapetti, jonka kuviointi ja väri vastasivat mahdollisimman paljon alkuperäistä tyyliä. Tapetti liimattiin ulkokäyttöön sopivalla liimalla, joka oli vesiliukoista helpottaen välineiden puhdistusta.

Samaa tapettia käytettiin myös muissa väliseinissä yhtenäisen kuosin saamiseksi matkustamoon.

Matkustamon puolelle seinän alaosan alkuperäinen ruskea kangas vaihdettiin uuden tulevan lattiamaton kuosiin. Finnairilta saadusta lattiamattorullasta leikattiin seinän alaosaan sopivat palat, jotka liimattiin paikoilleen.

Yläosan vanha tapettipinta oli hyvässä kunnossa joten sen osalta riitti puhdistus. Tähän käytettiin ihmesientä sekä tavallista pesuainetta sekä runsaasti jynssäystä.

Lopputulos

Lopuksi asennettiin irrotetut koristeosat takaisin ja seinäelementit asennettiin paikoilleen. Enää puuttuu kulkutien reunoista pystylistat sekä väliverho kulkuaukosta. Nämä asennetaan ensi kevään aikana.

Kuvat: Jouko Tarponen ja Ismo Matinlauri.

Joulupukki Caravellellä

Tiistai 10.12.2024 - Ismo Matinlauri

In English

Tänä vuonna joulupukki poikkesi Caravellellä 7.–8.12. eli viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Tällä kertaa Hannu-pukilla oli mukana myös joulumuori ja tonttutyttö. Glögin keitto ja piparien jako sujui apulaisilta kuin vanhastaan.

Joulupukki istuutui sujuvasti kapteenin paikalle ja joulupukin maskotti eli omakuva vielä kiinni mittaritauluun niin joulumatka oli valmis.

Tänä vuonna vierailijoiden määrää pienensivät samaan viikonloppuun osuneet useat myyjäiset eri puolilla Turun seutua. Yhteensä kävijöitä oli yhtä vaille 50, joista lapsia oli hiukan yli 20.

Tarjolla oli glögin lisäksi mehua, pipareita ja suklaakonvehteja. Lisäksi kaikki halukkaat saivat vanhan Feeniks-lehden lukemiseksi ja muistoksi vierailusta.

Konttori ja Caravellen sisätilat siivottiin edellisellä viikolla esittelykuntoon syksyn työskentelyn jäljiltä. Työkalut kerättiin konttiin, lattiat imuroitiin ja irtotavarat järjestettiin siististi seinustoille. Samalla tämä merkitsi syksyn varsinaisen työskentelykauden loppumista. Talvi alkaa tulla kunnolla ja lämpötilojen lasku rajoittaa voimakkaasti mitä koneella voidaan tehdä. Palataan sitten isommin takaisin maaliskuussa kun aurinko alkaa taas paistamaan kunnolla.

Konttorin myyntipöytä oli hieman vaatimattomampi kuin kesällä, mutta oikein riittävä tähän joulupukin vierailuun.

Paikalla koneella oli useita Turun porukasta. Jari oli molempina päivinä ja sunnuntaina myös Janne oli ehtinyt paikalle messukeskuksen joulumyyjäisistä.

IMY:llä oli tänä vuonna myös siellä myyntipöytä, joten porukka joutui lauantaina jakaantumaan kahteen paikkaan. Messukeskuksessa paikalla olivat kuvassa olevat Mikko ja Tanja puheenjohtajamme Jannen lisäksi.

Olemme silti tyytyväisiä kävijämääriin molemmissa paikoissa. Ensi vuonna sitten katsotaan miten voitaisiin parantaa ohjelmaa kiinnostavammaksi ja kävijämäärä nousuun erityisesti Caravellellä.

Joululounas Suomen Ilmailumuseolla 4.12.2024

Torstai 5.12.2024 - Ismo Matinlauri

Vuosittainen Caravelle-porukan joululounas nautittiin tänä vuonna Vantaalla Suomen Ilmailumuseolla. Ilmailumuseon perinteisellä vapaaehtoisten joululounaalla voi tavata muita ilmailuhistorian tehtävissä toimivia vapaaehtoisia sekä vanhoja tuttuja työelämän ajalta.

Turusta meitä lähti aamulla yhdeksän maissa 11 henkilöä ja museolla liittyi mukaan kolme ”Helsinki-tiimin” Caravellen aktiivia. Niinpä joululounaalle osallistui yhteensä 14 Caravellen töihin osallistunutta vapaaehtoista. Matkalaisten mukana tuli Turusta Caravellen matkustamohenkilökunnan kokoon taittuvan istuimen osia ”Helsinki-tiimille” puhdistettavaksi ja kunnostettavaksi.

Museolla ohjelmassa oli Super Caravellen simulaattoriin tutustuminen Martti Saarisen johdolla. Siellä keskusteltiin eroista ns. Höyry-Caravelleen, jollainen meillä on työn alla. Superin ohjaamon isommat ikkunat olivat merkittävin näkyvä ero.

Sitten tutustuimme Tiistaikerhon tiloihin ja käynnissä oleviin entisöintihankkeisiin. Paikalla olikin melkoinen vilske kun toistakymmentä tiistaikerholaista oli hommissa. Tiistaikerhon vetäjä Lassi Karivalo kertoi hankkeista ja myös muut kerholaiset selittivät auliisti työn alla olevia projekteja.

Tila oli valoisa ja työkalut järjestyksessä ja keskustelua riitti niin runsaasti, että museon esineistöön tutustuminen jäi vähemmälle kun lounas alkoi.

Ilmailumuseon joululounas oli perinteinen suomalainen jouluateria, missä rosolli, graavilohi, silli, sienisalaatti, perinteiset laatikot ja tietysti kinkku sekä muut työtarpeet hävisivät nopeasti noin sadan paikalla olleen suihin. Kiitos museonjohtaja Pia Illikaiselle ja muulle museon henkilökunnalle maukkaasta ateriasta ja onnistuneista järjestelyistä!

Takaisin Turkuun lähdettiin puoli kolmen maissa. Samalla vietiin Turkuun melkoinen kasa vanhoja Feeniks-lehtiä varastoitavaksi ja ensi kesän Caravelle-vieraille jaettavaksi.

Kuvat: Risto Hirvonen.

Ohjaamon istuimien kunnostus

Torstai 28.11.2024 - Erja Reinikainen

English

Tässä blogissa kerrotaan ohjaamon istuimien tilanteesta.

Caravellen ohjaamossa on neljä istuinta: kapteenin ja perämiehen istuimet edessä, takana oikealla kaarevalla kiskolla liikkuva tarkkailijan istuin ja takana vasemmalla ns. manuaalikirjastolaatikon päällä oleva suorakulmainen selkänojaton istuin. Metallilevystä valmistetut istuinrungot ovat melko hyvässä kunnossa ja niiden asentosäädöt vaikuttavat toimivan, eikä niiden osalta tarvita korjaustoimia.

Kuva 1: Lentäjien istuimissa on useita asentosäätövipuja istuimen sivussa ja alla.

Istuinpäälliset irrotettiin pesua ja korjauksia varten. Niissä olikin paljon neppareita auottaviksi aika hankalissa paikoissa! Kapteenin ja perämiehen istuimien selkänojapäälliset ovat tyydyttävässä kunnossa, molempien yläkulmassa on pieni kulunut alue ja reikä, ehkä juuri siinä mihin kaikki ohjaamossa vierailleet ovat nojanneet lentäjien kanssa keskustellessaan. Kapteenin istuimen istuinosan päällinen on kulunut melkein läpinäkyväksi laajalta alalta ja vaatii perusteellista korjausta tai uusimista. Perämiehen istuimen päällinen ei ole yhtä huonossa kunnossa. Tarkkailijan istuimen molemmat päälliset osoittautuivat lähes ehjäksi.

Kuva 2: Kapteenin istuimen istuinosan päällinen on kulunut ohueksi. Kuva: Jouko Tarponen.

Vasemman takaistuimen (kirjalaatikon) suorakulmaisen istuintyynyn päällinen on pahasti rikki päältä ja sivulta. Kangaspäällisellä on peitetty alkuperäinen huonokuntoinen pehmustettu nahkatyyny, joka on edelleen päällisen sisällä. Pehmuste on uusittava ja kangaspäällisestä vähintäänkin yläosa.

Kaikki istuinpäälliset ovat vaalean harmaita, mutta osittain likaiseksi tummuneita – tai näin ensin luultiin. Tarkkailijan istuimen hyväkuntoinen päällinen irrotettiin pesukokeilua varten. Silloin selvisi, että tumman harmaa (liaksi luultu) väri onkin lähellä kankaan alkuperäistä väriä ja vaaleampi osuus on auringon haalistamaa. Alkuperäisen väristä kangasta on nepparilistoissa istuimien alla, selkänojien takaosissa ja niiden istuintaskuissa.

Kuva 3: Istuinpäälliset ovat haalistuneet auringonvalossa kaksivärisiksi.

Tähän väliin on kerrottava pieni sivujuoni. Suomen Ilmailumuseon entisöintitilan varastohyllyjä siivottaessa löytyi pahvilaatikko, jonka kanteen oli kirjoitettu ”Finnairin verhoomon kaavoja”. Saimme ne museolta lainaksi ja luetteloitaviksi. Pahvista leikattujen kaavojen joukossa oli paljon Caravellen istuinpäällisten kaavoja. Hieman yli viidenkymmenen kaavanipun joukossa on neljä kaavapinoa ohjaamon tuoleille. Näistä ohjaamon istuimien kaavoista tehtiin kuitukankaasta testimallit ja kopiot vietiin Turkuun ohjaamoistuimiin sovitettaviksi. Sitten osui kohdalle huono tuuri: mikään museolta löytyneistä päällisten kaavoista ei sopinut meidän Caravellemme ohjaamon istuinpäällisiin. Ilmeisesti Finnairin koneiden istuimet eivät ole olleet samanlaisia kuin SASilla (koneemmehan oli alun perin SASin SE-DAF). Oikeat kaavat olisivat olleet onnenpotku, mutta päällisten korjaustyö on mahdollista tehdä ilman kaavojakin.

Kuva 4: Suomen Ilmailumuseolta löytyneet verhoilukaavat.

Suunnitelma päällisten paikkauksista ja osittaisesta materiaalin uusimisesta lentäjien istuimissa ja laatikkoistuimessa on laadittu ja seuraava vaihe on alkuperäiseen materiaaliin sopivan uuden kankaan valinta. Tavoitteena on, että ohjaamon istuinpäälliset on korjattu ja turvavyöt huollettu ennen Caravelle-töiden kevätkauden alkua maaliskuussa. Pinkka odottaa toimenpiteitä.

Kuvat: Erja Reinikainen, ellei toisin erikseen mainittu.

Matkustamon istuimien kunnostus, Osa 3: Sekalaisia töitä ja ajan patinaa

Keskiviikko 6.11.2024 - Erja Reinikainen

In English

Caravellen Turku-tiimi on ahkeroinut ja sisätiloissa kunnostustyöt ovat edenneet hyvin syksyn aikana. Matkustamoksi kalustettavan etuosan rajaavat väliseinät on pinnoitettu ja asennettu paikoilleen, kattopinnoite on kiinnitetty ja seinäpintojen verhoilu on korjattu. Sähkönjakelu on valmiina, vain katon ledinauha puuttuu. Lattian osalta kaikki levyt ovat paikoillaan, mutta matto on asentamatta. Verhokiskot on kiinnitetty ja verholiu’ut saatiin näprättyä paikoilleen, joten kaikki on siltä osin jo valmista verhojen asennukseen. Ja tietysti matkustamo odottaa istuimia.

Sisustustöitä on tehty myös koneen takaosassa, joka jää avoimeksi näyttely- ja kokoontumistilaksi. Seinäpintojen verhoilu saatiin jo pitkälle ennen talvitaukoa. Toivottavasti keväällä päästään rakentamaan Caravelle-näyttelyä.

Kuva 1: Caravellen kunnostajat Turkutiimistä ja HEL-tiimistä kahvitauolla. Kuva: Erja Reinikainen.

Tässä blogissa kerrotaan matkustamon istuimien korjaustyön etenemisestä. Tämä osa-alue on ollut ns. HEL-tiimin työsarkaa. Todettakoon tässä, että HEL-tiimin neljästä jäsenestä ei yleensä yksikään tule Turkuun Helsingistä…  

Toiveenamme oli alkusyksystä, että yksi kunnostettu, uusin pehmustein varustettu ja kunnostetuin päällisin ”puettu” demoistuin olisi kokonaan valmis ennen talven tuloa. Tämä ei ihan toteutunut.

Kahdeksan istuinrunkoa on ollut kunnostettavina (5 kpl 2-istuttavia ja 3 kpl 3-istuttavia). Niiden käsinojien ja istuinpöytien mekanismit kunnostettiin toimiviksi, selkänojien murtuneita runkoja vahvistettiin ja rikkinäisiä selkänojan tukihihnoja vaihdettiin ehjiin. Onneksi varastokontissa on muutamia penkkirunkoja, joista on voitu irrottaa kaikenlaista varaosiksi.

Kuva 2: Istuimien selkänojissa on ollut aika paljon korjattavaa ja huollettavaa.

Istuimien osia purettaessa on sukellettu historiaan: käytävän puoleisten istuimien käytävän puoleiseen käsinojarakenteeseen oli kertynyt koneen käytön aikana kunnon kerrostuma ”ajan patinaa” eli suomeksi sanottuna epämääräistä töhkää. Hiusten, koirankarvojen, eväänjämien, jne. seasta löytyi matkustajilta pudonneita hiuspinnejä ja kolikoita sekä tekniikalta karanneita ruuveja ym. metalliosia. Penkinkunnostajien kokoelmaan on kertynyt joitakin Ruotsin kruunuja, mutta mahdollinen jättipotti on edelleen piilossa.

Istuimien rungot on maalattu useampaan kertaan niiden ollessa käytössä 1960-luvulta 1980-luvulle. (Muistatte ehkä, että istuimet ovat peräisin Transwede-yhtiön koneesta Caravelle 10BR (SE-DEC) joka vaurioitui korjauskelvottomaksi epäonnistuneessa lentoonlähdössä Arlandassa tammikuussa 1978) Viimeisimpänä kerroksena oleva kermanvaalea maali oli hilseillyt ja paikoitellen irronnut. Huonokuntoisin ja eniten näkyviin jäävä maalipinta oli istuimien jaloissa ja lattialle sijoitetun matkatavaran liikkumisen estävän ”laukkuharavan” putkirakenteessa. Niinpä istuinrungon maalikerroksia hiottiin pois ennen uudelleen maalausta. Hiontaa tehtiin pääosin ulkona, sadesäällä koneen siiven alla. Hiottaessa on myös irrotettu istuimen alle aikoinaan hyvään talteen piilotettuja purukumeja.

Kuva 3: Istuimien runkojen hiontaa tehtiin koneen siiven suojassa.

Kuva 4: Pohjamaalatut istuinrungot kuivumassa syysauringossa.

Lokakuun lähestyessä loppuaan istuimien jalat ja laukkuputket saatiin maalattua. Pohjamaalaus tehtiin ulkona, mutta säiden viilennyttyä pintamaalaus tehtiin Caravelle-alueen ”konttorissa”, joka on osoittautunut todella monikäyttöiseksi toimiessaan mm. toimistona, asiakaspisteenä, varastona työporukan taukotilana, maalaamona ja sisustajien työtilana.

Kuva 5: Pintamaalaus tehtiin konttiparakissa.

Matkustamoon asennettavat istuinrungot varastoitiin talveksi Caravelle-alueella olevaan DC-3 -koneen runkoon. Tämä koneyksilö (DO-5) on palvellut viimeksi Utissa laskuvarjojääkärien maaharjoittelussa, joten siinä on kangaspenkit seinän vierillä koneen pituussuunnassa ja runsaasti tilaa keskikäytävällä. DC-3 on varsin sopiva varastotilaksi - mutta koneessa näytti majailevan hiiriä. Niinpä Caravellen matkustamon istuimiin tarkoitetut vaahtomuovit päätettiin siirtää talveksi merikonttiin, jotta niihin ei pesiytyisi pieniä kutsumattomia vieraita.

Kuva 6: Caravellen istuinrunkoja ja uusia pehmusteita DC-3:n runkoon varastoituina.

Kuvat: Jouko Tarponen, ellei toisin erikseen mainittu.

Matkustamon istuimien kunnostus, Osa 2: Pehmusteet

Maanantai 21.10.2024 - Erja Reinikainen

In English

Caravellen istuimien kunnostus on meneillään. Istuinpäällisiä on kunnostettu ja pehmusteita varattu kaikkiaan 22 istuimeen, mutta tällä hetkellä työn alla on neljä penkkiriviä eli kahdeksan istuinrunkoa. Näistä viisi on kahden istuttavia ja kolme kolmen istuttavia.  Pohdimme vielä 2+2 istuimien asentamista matkustamon avoimeen takaosaan.

Näin istuimet sijoittuvat koneen matkustamossa. Matkustamon väliseinät ja kattomateriaali olivat asentamatta tätä kuvaa otettaessa. Kuva: Jouko Tarponen.

Tässä blogissa kerrotaan istuinpehmusteiden uusimisesta.

Istuimien vaahtomuoveja ei ole säilynyt kuin yksi selkänojapehmuste, joten istuimiin ja päällisiin sopivat pehmusteet oli teetettävä. Raisiolaisesta Muovikum Oy:stä tilattiin istuin- ja selkänojapehmusteet annettujen mittojen ja testikappaleiden mukaisesti. Elokuun alussa haettiin 22 istuimen pehmusteet.

Istuinosan pehmuste leikattiin 10 cm paksusta E30 vaahtomuovista ja se on kooltaan 40x40 cm, pehmusteen paksuus istuimen takareunassa noin 5 cm ja etureunassa 10 cm. Istuinosan pehmusteen päälle tarvitaan kerros vanua peittämään paksuuden muutoksen viisteen "särmän" ja jotta päällinen istuu paremmin ja näyttää siistimmältä. Tämän viimeistelytyön toteutamme itse.

Selkänojapehmuste on 5 cm paksua E30 vaahtomuovia, muotoon leikatun kappaleen koko on 41x75 cm. Selkänojapehmusteen uusiminen osoittautui työlääksi, sillä sen yläosassa on poikittain vaahtomuovikappale istuimen selkänojan yläreunan päällä suojana ja pitämässä selkänojan pitkän pehmustekappaleen ryhdissä. Alun perin tämä tukikappale on ollut kovaa vaahtomuovia ja pyöreäksi muotoiltu. Nyt emme kustannussyistä hankkineet ja leikkauttaneet vastaavaa materiaalia vaan teimme tukikappaleen itse E30 vaahtomuovista.

Vasemmalla vanhan selkänojapehmusteen yläosa, oikealla ensimmäinen prototyyppi uuden selkänojapehmusteen yläosasta

Ensin tehtiin tukikappaleesta muutama prototyyppi oikean muodon ja päällishupun hyvän istuvuuden varmistamiseksi. Onneksi saimme Muovikumista mukaan uusien selkänojapehmusteiden leikkuussa syntyneet jätepalat, joten harjoitusmateriaalia prototyyppiin ja liimauskokeiluihin oli runsaasti käytettävissä.

Vaahtomuovin ylijäämäpaloista leikattiin selkänojapehmusteen yläosan muotokappaleet

Kolmen kokeilukierroksen jälkeen päällishupun yläosan muodon ja kulman todettiin olevan kohdallaan ja käynnistettiin ”sarjatuotanto”. Kaksi muotoon leikattua vaahtomuovipalaa liimattiin varsinaisen selkänojapehmusteen yläreunaan Muovikumista ostetulla sprayliimalla. Liima on melko sotkevaa ainetta, mutta onneksi liimaustyötä voi tehdä ulkona.

Selkänojapehmusteita ”liimauslinjalla”, valmiit kappaleet taustalla kuivumassa

Seuraavaksi pehmustetyö etenee istuinosan verhoiluun vanulla, jotta lopputulos päällisen kanssa olisi mahdollisimman hyvä.

Tavoitteena on saada istuinrunkojen kunnostustyö mahdollisimman pitkälle nyt syksyllä. Toivomme, että yksi kunnostettu, uusin pehmustein varustettu ja kunnostetuin päällisin ”puettu” demoistuin olisi kokonaan valmis ennen talven tuloa.

Kuvat: Erja Reinikainen, ellei toisin erikseen mainittu.

Matkustamon istuimien kunnostus, Osa 1

Sunnuntai 29.9.2024 - Erja Reinikainen

In English

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman Caravellen sisäpintojen kunnostus etenee ja niiden töiden rinnalla on käynnistynyt myös matkustamon istuimien kunnostus. Koneeseen on suunniteltu toteutettavaksi matkustamon etuosaan neljä istuinriviä väliseinien rajaamaan tilaan. Etummaiset istuimet oikealla puolella ovat kahden istuttavia, muutoin pysytään alkuperäisessä lay-outissa, jossa oikealla on kolme istuinta ja vasemmalla kaksi. Parikymmentä istuinta saadaan varustettua alkuperäisillä tekstiileillä ja turvavöillä.

Tässä blogissa kerrotaan istuimien korjaustöiden aloittamisesta.

Kaikki istuinrungot ovat kärsineet vuosikymmenten varastoinnista ja niissä on korjattavaa. Istuinrunkojen kunnostus aloitettiin valitsemalla varastokontista kahdeksan parhaiten säilynyttä runkoa. Kunnostustöitä on tehty hyvällä säällä ulkona, lämpiminä päivinä Caravellen siiven suojassa pahimmalta alkusyksyn auringon paahteelta. Sadesäällä työtilana on toiminut Caravellen viereen sijoitettu DC-3 -koneen (DO-5) runko.

Istuimien selkänojan, käsinojien ja istuinpöydän kunto ja liikkuvuus kokeillaan ja jumittuneet osat pyritään saamaan toimiviksi. Etenkin käsinojissa on paljon vikoja. Istuinrungon päädyssä käsinojan alla olevat muoviset suojalevyt ovat kärsineet rungon siirtelystä ja varastoinnista, osa suojalevyistä on rikki.  Selkänojan ”satulavyöt” ovat kumimaista materiaalia, osa niistä on hapertunut huonoon kuntoon ja selkänojaan kiinnittyvät metallikoukut ovat katkenneet. Näyttää siltä, että istuimia on korjailtu elinkaaren aikana useampiakin kertoja, etenkin käsinojia ja selkänojan satulavöitä.

Kuva: Erja Reinikainen.

Onneksi varastokontissa on kuusi istuinrunkoa, joista on voitu irrottaa käsinojia, istuinpöytiä, päätylevyjä ja satulavöitä varaosiksi. Tähän mennessä muutamasta istuinryhmästä on kunnostettu istuimen toimivat osat, irrotettu vialliset osat ja korvattu ne varaosilla. Istuinpöydät on huollettu ja puhdistettu. Osassa istuimia selkänojan kevytmetallirakenne on murtunut ja sitä on vahvistettu paikkalevyllä. Pelastusliivipussit poistettiin istuimien alta. Pelastusliivejä meillä ei ole ja pussit haittaavat istuinrungon korjaus- ja maalaustöitä.

Seuraava vaihe on istuimien jalkojen hionta, niiden maali hilseilee ja lohkeilee irti. Jalat maalataan päätyjen suojalevyjen sävyn mukaisella maalilla.

Kuvat: Jouko Tarponen, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen istuinpäällisten korjaus

Sunnuntai 11.8.2024 - Erja Reinikainen

In English

Caravellen mukana Arlandasta tuli puulaatikoissa kaikenlaista tavaraa, josta osa on SE-DAFiin kuulunutta, mutta osa jostakin SASin muusta Caravellestä ja osa ehkä muistakin konetyypeistä. Osa materiaalista on mahdollisesti peräisin Transwede-yhtiön koneesta Caravelle 10 B1R (SE-DEC), joka vaurioitui korjauskelvottomaksi epäonnistuneessa lentoonlähdössä Arlandassa 6.1.1987.

Laatikot pengottiin Turun lentoaseman varastokontissa syksyllä 2023 ja selvisi, että istuinpäällisiä ja muuta materiaalia on sen verran, että koneeseen suunnitellut muutamat matkustamon istuinrivit saadaan varustettua aikakauden istuimilla sekä alkuperäisillä tekstiileillä ja turvavöillä. Istuimien vaahtomuovipehmusteita ei ole säilynyt, joten istuimiin ja päällisiin sopivat pehmusteet on teetettävä.

Tummanvihreästä, ilmeisesti villasekoitekankaasta tehdyt istuinpäälliset koostuvat kolmesta osasta:

• istuimen varsinainen istuinosan päällinen, joka kiinnitetään istuimen alapuoleen neppareilla
• selkänojan ”huppu”, joka puetaan selkänojan rungon ja pehmusteen päälle ja kiinnitetään tarroilla istuinrungon takaosaan ja alareunastaan selkänojan takaosan istuintaskuosaan
• selkänojan takaosan verhoilu ja istuintasku, joka on yläkulmistaan istuinrungossa kiinni kahdella ruuvilla, istuintaskun yläosasta parilla koukulla ja lisäksi ilmeisesti liimalla, istuintaskun alareuna on tarralla kiinni selkänojahupun alareunassa.

Tarkempi tarkastelu osoitti, että istuinosan päällisiä on nelisenkymmentä. Osa niistä on huonokuntoisia, likaisia ja kuluneita. Selkänojahuppuja on huomattavasti vähemmän, 25 kpl. Ne ovat kaiken kaikkiaan kuluneita ja useimmat jo valmiiksi paikattuja. Istuintaskuosia on paljon, mutta osa niistä on todella likaisia ja monet rikki. Tilanne näytti kuitenkin sikäli hyvältä, että käyttökelpoista materiaalia löytyy noin 25 istuimeen.

Istuinpäällisten kunnostustyö alkoi pesukokeilulla. Yhden istuimen päällisen osat pestiin normaalissa kotipesukoneessa 30°C hienopesuohjelmalla ja kuivatettiin. Vertailu vastaaviin pesemättömiin päällisen osiin osoitti, ettei kangas juurikaan kutistunut. Märissä kankaissa oli todella outo haju, ehkä vuosikymmenten varastointi puulaatikoissa oli tehnyt tehtävänsä vai oliko kyseessä alkuperäinen palonestokemikaali… Pesukokeilun jälkeen käynnistyi varsinainen istuinpäällisten korjaus, korjatut päälliset pestäisiin myöhemmin.

Korjaustyö aloitettiin istuinosista. Niissä tyypilliset vauriot olivat ratkenneita saumoja, rikkoutuneita tai puuttuvia neppareita ja pyöreitä reikiä, todennäköisesti matkustajalta pudonneen savukkeen tai savukkeesta pudonneen tuhkan aiheuttamia. Paikkamateriaaliksi löytyi Eurokankaasta hyvin alkuperäiseen väriin sopivaa rispaantumatonta puuvillakangasta. Se pestiin ennen käyttöä. Reiät ja kulumat paikattiin asettamalla paikkatilkku paikattavan kohdan alle ja ompelemalla se kiinni koneompeleella ristiin rastiin reikäkohdan yli. Korjauskelvottomista päällisistä siirrettiin neppareita parempikuntoisista puuttuvien tilalle.

Seuraavaksi korjattiin selkänojahuput. Niissä tyypilliset korjausta vaativat kohdat olivat ratkeamia sekä turvavyön ja selkänojan nivelen liikkeen ohueksi kuluttamia kohtia hupun alareunassa. Huppuja meillä on niin vähän, että huonokuntoisimmissa melkein joutui laittamaan uutta paikkaa vanhan paikan päälle. Hankalimpien paikkausten tekoon ei kotikone pystynyt vaan oli käytettävä teollisuusompelukonetta.

Viimeinen korjauskohde olivat istuintaskuosat. Ne on aikanaan irrotettu istuinrungoista avaamatta yläkulmien kiinnitysruuveja, joten kankaasta ovat kulmapalat revenneet pois. Melkein kaikkien istuintaskuosien kulmat oli paikattava. Itse istuintasku on kankaaseen ommeltu tasku, jonka yläreunassa on ollut kuminauha. Kuminauhan päissä olevilla koukuilla istuintasku on kiinnitetty istuimen runkoon. Kuminauhoja eikä koukkuja ole säilynyt. Uuden kuminauha- ja koukkusysteemin kehittely vei hieman aikaa, mutta lopulta 20 mm kuminauhaan löytyi pieni ns. papukaijalukko, jolla kiinnitys istuinrunkoon on helppo toteuttaa. Tosin koukkujen ompelu kuminauhoihin ja kuminauhojen pujottaminen 24:n istuintaskun reunaan oli hieman työlästä!

 

Kaikki korjatut päälliset pestiin 30°C hienopesuohjelmalla. Istuintaskujen rumat tummat tahrat (ehkä kahvia?) lähtivät kotikoneella toteutetussa pesussa pääosin hyvin pois. Pestyjä osia kuivatettiin sään salliessa ulkona oudon hajun häivyttämiseksi.

Turkoosinvärisiä turvavöitä on varastokontissa runsaasti, käyttöön valittiin siisteimmät. Vyöt pestiin painepesurilla ja ripustettiin narulle kuivumaan. Niiden kiinnityskoukut on vielä öljyttävä. Turvavöihin on stanssattu valmistus- tai käyttöönottoajankohta, joka ajoittuu 1960- ja 1970-luvuille.

Pestyt ja kunnostetut istuinpäälliset ja turvavyöt odottavat nyt istuinrunkojen korjaustöiden valmistumista ja uusien pehmusteiden saapumista.

Kuvat: Erja Reinikainen.

Caravellellä kiireinen viikonloppu 13.-14.7.

Maanantai 15.7.2024 - Ismo Matinlauri

In English

Kulunut viikonloppu Caravellellä oli kiireisin tähän mennessä tänä vuonna. Ohessa muutamia kuvia onnistuneista tapahtumista.

Lauantai 13.7.

Lauantaina meillä oli esillä ranskalaista vintage-autotekniikkaa Caravellen lisäksi.

Club Renault de Finlande täyttää 40 vuotta 2024. Tämän kunniaksi heidän Suomen kiertoajelunsa starttasi Turun lentokentältä 13.7. Myös Renaultille 2024 on juhlavuosi, sillä yhtiö juhlii 125-vuotista taivaltaan.

Alla muutamia kuvia aurinkoisesta tapahtumasta. Sää todellakin suosi sitä ja lämpötila kipusi +26°C lukemiin.

Vintage-osastoa oli edustavasti paikalla:

Päivä oli onnistunut myös Caravellen osalta kun pitkälti yli 50 vierasta kävi koneella.

Sunnuntai 14.7.

Sunnuntai valkeni Turussa sateisena ja huomattavasti viileämpänä, vain +18°C oli lämpömittarissa. Tihkusateessa vietettiin Ranskan kansallispäivää liputtamalla koneella asianmukaisesti. Myös Cafe Caravellessä oli tuoreita croissanteja tarjolla talkooväelle.

Vierailijoita oli vähemmän kuin edellisenä päivänä, ehkä säästä johtuen. Yhteensä viikonloppuna Caravelleen kävi tutustumassa yli sata vierasta, joten voidaan olla hyvinkin tyytyväisiä näihin kesäisiin tapahtumiin.

Ensi viikolla onkin sitten kesän suurin ponnistus edessä kun Caravelle on Turussa olevan Tall Ships Race -tapahtuman yhteydessä auki 18.–21.7. torstaista sunnuntaihin päivittäin klo 10-15.

Tervetuloa käymään Caravellellä jos kesämatka suuntautuu ensi viikolla Aurajoen varteen!

Kuvat: Ismo Matinlauri.

Caravellen kesäloma

Lauantai 6.7.2024 - Ismo Matinlauri

In English

Caravellen kevään työrupeama Turun alueen vapaaehtoisilta tuli päätökseen kesäkuun lopulla. Porukka pääsi matkoille, kesämökeille ja muiden harrastusten pariin heinäkuun ajaksi. Kevään aikana vapaaehtoistunteja kertyi vajaat 850. Lisäksi tulee vielä joka toinen viikonloppu pidetyt yleisölle avoimet esittelytilaisuudet, jotka jatkuvat elokuun loppupuolelle asti.

Seuraavassa on muutama nosto kesäkuun viimeisimmistä töistä. Näiden lisäksi koneen kiillotus jatkui aina säiden salliessa.

Konttori

Caravellen viereen saatiin Ramirent Oy:ltä lahjoituksena kaksi työmaakoppielementtiä, joista yhdistämällä saatiin yhdistetty konttori- ja myyntitila. Sähköt saatiin kytkettyä ja muutoinkin kopin sisustus alkaa olla valmis. Tupaantuliaiset on tarkoitus pitää elokuussa sopivana ajankohtana.

Sisälle konttoriin muutti myös taukohetkien ”Cafe Caravelle”, jolloin koneen rungossa on helpompi työskennellä ja myös koneessa kulku on helpompaa tavaramäärän vähennyttyä sisällä.

Matkustamon ovi ja väliseinät

Matkustamon oven avaus- ja kevitysmekanismi saatiin korjattua kevään aikana. Se olikin melkoinen urakka, josta on kirjoitettu oma blogisarja jo aiemmin. Ovi toimii nyt hyvin ja on käytössä yleisötilaisuuksissa.

Oheisessa kuvaparissa sovitetaan matkustamon etupään väliseiniä paikoilleen kun matkustamon ovi on auki. Tällä varmistettiin avausmekanismin toimivuus ja saatiin varmuus väliseinien paikoista oveen nähden. Seuraavaksi joskus elokuussa on tarkoitus pinnoittaa väliseinät alkuperäistä muistuttavalla materiaalilla ennen niiden lopullista kiinnitystä paikoilleen.

Sähkötyöt

Koneen sähkötyöt ovat loppusuoralla. Sähkörasiat ovat jo paikoillaan ja kytkettynä. Valaistuksen johdotus on myös jotakuinkin valmis ja elokuussa kun jatketaan niin ensin laitetaan LED-valot paikoilleen ohjaamossa ja koneen takaosan WC- ja keittiöalueilla.

Matkustamon hattuhyllyn yläreunan linjaan on tarkoitus tulla LED-valonauha. Kuvassa sen johdotukset odottavat katon pinnoitteen sulkemista ennen kuin LED-asennuskisko voidaan asentaa paikoilleen.

Kuvassa oleva valkoinen sähköpääkeskus asennetaan ohjaamon takana vasemmalla puolella olevaan laitekaappiin. Johdotus vedetään sinne lattian alla, kuvahetkellä kaapelointityö oli käynnissä.

Nyt kesäloman ajaksi paikat on siistitty, työkalut kerätty talteen ja laitettu kone esittelykuntoon yleisötilaisuuksiin, joita on varsinkin heinäkuussa luvassa enemmänkin.

Kuvat: Ismo Matinlauri.

Caravellen etuoven nostomekanismin korjaus - Osa 4

Maanantai 27.5.2024 - Martti Saarinen

In English

Tähän mennessä Caravellen etuosan vasemman puolen matkustajaoven monimutkaisen käyttö- ja kevitysmekanismin korjaustoimista on kerrottu jo kolmessa Caravelle-blogissa ja tämä blogi päättää tarinan.

Edellisellä korjauskäynnillä ovi alkoi jo toimia halutulla tavalla, mutta asennusten viimeistely ja lopputarkastus jäi silloin tekemättä työpäivän täyttyessä, eikä ovea otettu vielä käyttöön. Tämänkertaista käyntiä edeltävällä viikolla Turun tiimiä pyydettiin tarkastamaan ovatko kumiköydet kireällä oven ollessa kiinni. Vastaus oli helpottava: kireällä ovat. Mikään paikka ei siis ollut pettänyt kevitysmekanismin oltua viikon täysin kuormitettuna.

Saavuttuamme koneelle nostimme kumiköysien päällä olevat lattialevyt syrjään ja totesimme kumiköysien olevan edelleen kireällä, kaikki siis hyvin. Odottelimme hetken, että kiillotusryhmä sai oven alaosan kiillotettua ja avasimme oven ilman ongelmia.

Kuva: Ismo Matinlauri.

Oven ollessa auki todettiin kumiköysien löystyneen jonkin verran, tämä olikin odotettua. Köysien kiinnityspisteissä on kätevät säädöt: kiinnitystappi siirretään korvakkeessa siihen reikään, jolla saadaan haluttu kireys köyteen. Säätö oli tehty muutamassa minuutissa ja kokeilussa todettiin oven toimivan moitteettomasti. Tämän jälkeen viimeisteltiin asennukset ja tehtiin lopulliset tarkastukset.

Turun tiimin jäsenille annettiin oven käyttökoulutus ja nyt ovi on käytettävissä, enää ei tarvitse kulkea pienestä ja matalasta huolto-ovesta. Pääovi oli ensimmäistä kertaa yleisön käytettävissä esittelytilaisuuksissa 25–26.5. 2024.

Samaan aikaan ohjaamossa jatkui sivuikkunoiden vaihto. Pienet kolmioikkunat oli jo vaihdettu ja nyt oli vuorossa isojen takaikkunoiden vaihto. Ne toimivat ohjaamon varauloskäynteinä ja ovat helposti irrotettavissa avaamalla lukitusvivut ja nostamalla ikkuna paikaltaan.

Mutta eihän se sitten niin helposti käynyt lähes viidenkymmenen vuoden ulkosäilytyksen jälkeen. Lukkojen avaamiseen tarvittiin runsaasti aseöljyä ja kärsivällistä nitkuttelua, mutta lopulta ne avautuivat. Uuden ikkunan asennus vasemmalle puolelle sujui helposti, mutta oikea puoli oli työläämpi. Tarvittiin hieman koneistamista ja kaksi apulaista, mutta lopulta ikkuna oli paikallaan.

Kuvat: Martti Saarinen, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle III "Sinilinnun" oikean siiven kärkiosa toimitettu Turkuun

Sunnuntai 26.5.2024 - Tiistaikerholainen

In English

Turussa näytteillä oleva Caravellen III ”Sinilintu (OH-LEA) on toistaiseksi ollut ilman oikean siiven kärkikappaletta. Siiven kärkikappale on ollut vuoden päivät korjattavana ja osin uudelleen rakennettavana Tiistaikerhossa Suomen ilmailumuseossa. Siiven kärkikappaleen johtoreunahan oli murskaantunut Caravellen ollessa varastoituneena SAS:n väreissä ja tunnuksella (SE-DAF) Arlandan kentän laidalla. Koneeseen oli ilmeisesti törmännyt jokin lentokenttäkulkuneuvo.

Oikean siiven kärkikappaleen korjaus valmistui Tiistaikerhossa kuukausi sitten, mutta vasta nyt saatiin aikaiseksi siiven käkikappaleen kuljettaminen Suomen ilmailumuseolta Vantaalta Turun lentoasemalla olevan Sinilinnun oikean siiven kärkeen asennettavaksi. Sen verran suuri tuo kärkikappale on, ettei se ihan mahtunut henkilöauton kyydissä kuljetettavaksi. Niinpä kärkikappale lastattiin asiallisesti pakattuna Suomen ilmailumuseon pihalla peräkärryyn, josta matka kohti Turkua alkoi.  

Turun lentoasemalla oli vastassa Caravellen entisöinnin Turun ryhmä, joka otti siivenkärjen peräkärrystä haltuunsa ja kantoi sen Caravellen oikean siiven alle odottamaan paikalleen asennustaan.

Oikeanpuoleinen kuva: Reijo Siirtola.

Näin on Tiistaikerholle toistaiseksi osoitetut Caravelle-työt saatu päätökseen. Näitä töitähän ovat olleet koneen nokan paineseinän kehän sekä vaurioituneen tutkakuvun korjaus, ohjaamon ja ohjaamoon johtavan käytävän seinäpaneelien kunnostus maalauksineen, ohjaamon mittaritaulun yläpuolella olevan häikäisyruojan kunnostus, purjehdusvalon raamin tekeminen oikean siiven kärkikappaleeseen sekä siipien kärjen purjehdusvalon kupujen tekeminen 3D-tulostuksella.

Kuva: Ismo Matinlauri.

Niin ja rakensimme vuonna 2022 kuljetuspukit Caravellen rungon ja siipien kuljettamiseksi Arlandasta Turun Pansiossa sijaitsevaan halliin. Lisäksi entisöimme Arlandasta saadun huonokuntoisen Caravelle III:n hinausraudan, joka on jo paikallaan ”Sinilinnun” nokkatelineeseen kiinnitettynä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen etuoven nostomekanismin korjaus - Osa 3

Tiistai 14.5.2024 - Erja Reinikainen ja Martti Saarinen

In English

Tähän mennessä Caravellen etuosan vasemman puolen matkustajaoven monimutkaisen käyttö- ja kevitysmekanismin korjaustoimista on kerrottu edellisessä Caravelle-blogissa ja tarina jatkuu tässä blogissa.

Edellisellä korjauskäynnillä saatiin ovi aukeamaan käsikäyttöisen vinssin avulla, mutta kokeilussa olleet kumiköydet olivat liian heikot soveltuakseen oven avaamiseen ja kevittämiseen. Uuden rullaketjun kanssa oli myös ongelmia ja lisäksi ovi näytti olevan hieman vinossa, syyksi epäiltiin vaijereiden tai kumiköysien virheellistä säätöä tai jonkin osan vääntymistä. Uuteen korjausyritykseen lähdettiin kun USA:sta tilatut vahvemmat kumiköydet oli saatu.

Uuden rullaketjun oven puoleisessa päässä olevia liittimiä oli muotoiltu hieman ja tämä tuntuikin auttavan oven asentoon. Nostomekanismin kahden uuden kumiköyden etupäihin oli valmisteltu kuparista liittimet, joilla köydet liittyvät liukukelkkaan ja oven nostovaijereihin. Kumiköysien oikean pituuden löytämiseksi niiden takapäähän tehtiin tilapäisliittimet, joilla köydet kiinnitettiin nostoradan päätevaijeriin. Ensimmäisessä vaiheessa keskimmäiseksi kumiköydeksi jätettiin vielä edelliskerralla kokeiltu köysi.

Päivä kului kumiköysien ja vaijerien pituutta säätämällä, ovea välillä kokeilemalla ja taas säätämällä jostakin kohdasta ja kumiköysirataan tehtiin muutamia muutoksiakin. Lopulta ovi saatiin nousemaan sujuvasti ja kohtuullisen kevyestikin, mutta sen kokonaan sulkeminen ala-asennosta vaati edelleen reippaasti voimaa.

Tässä vaiheessa ulommaisiin kahteen kumiköyteen tehtiin kupariputkesta pääteliittimet takapäähän tilapäisten tilalle. Keskimmäinen kumiköysi vaihdettiin tukevammaksi ja varustettiin päättein. Ovi liikkui kevyemmin, mutta sulkeminen tuotti edelleen vaikeuksia. Lisäsäätöjen jälkeen ovi alkoi toimia halutulla tavalla mutta käyttöön sitä ei vielä otettu. Tässä vaiheessa tiimillä oli takana jo täysi työpäivä joten päätettiin ottaa aikalisä. Seuraavalla kerralla viimeistellään asennukset ja tarkistetaan ovatko säädöt muuttuneet kumiköysien oltua pidemmän aikaa jännityksessä oven ollessa suljettuna.

Päivän aikana tapahtui tietysti taas muutakin: Toimisto- ja asiakaspalveluparakin asennustyöt jatkuivat ja tilaa valmisteltiin viikonlopun yleisövierailuun. Koneen sisältä siirrettiin yhdistyksen myyntituotteet ja muuta kalustoa uuteen parakkiin. Matkustajaoven alareunaan asennettiin uusi tiiviste rikkoutuneen tilalle.

Ohjaamossa taisteltiin poistumistieikkunoiden kiinni ruostuneen lukitusmekanismin kanssa. Arlandasta tuodun materiaalin joukossa on parempikuntoiset ikkunat ohjaamon kummallekin sivulle ja ne tullaan asentamaan nykyisten ikkunoiden tilalle. Lopulta ruoste antoi periksi ja ikkunoiden lukitus saadaan todennäköisesti aukeamaan.

Uusien penkinpehmusteiden osalta selvitystyö jatkui ja toteutuskelpoinen ratkaisu alkaa hahmottua.

Kuvat: Erja Reinikainen.

Caravellen oikean siiven kärki sai purjehdusvalon kupunsa

Lauantai 27.4.2024 - Tiistaikerholainen

In English

Kun Caravelle III:n (OH-LEA Sinilintu) oikean siiven kärkiosan tuhoutuneen johtoreunan tilalle oli rakennettu uusi johtoreuna, voitiin aloittaa purjehdusvalon kuvun asentaminen johtoreunassa olevaan paikkaansa.

Alkuperäistä purjehdusvalon kupua ei ole käytössämme, sillä se oli tuhoutunut siiven kärjen mukana. Kupua ei myöskään ole löytynyt varaosana, joten sellainen piti tehdä. Menetelmäksi valikoitu 3D-tulostus. Malliksi siihen käytimme vasemman siiven purjehdusvalon osin rikkoutunutta kupua. Kupu 3D-tulostettiin sekä oikean että vasemman siiven purjehdusvaloa varten.

Vasemman siiven purjehdusvalon uusi kupu laitettiin paikalleen OH-LEA Sinilintuun jo alkukesästä 2023. Sen sijaan oikean siiven kuvun paikalleen laittamiseen päästiin vasta maliskuussa 2024, jolloin siiven kärkiosan tuhoutuneen johtoreunan rakentaminen oli saatu valmiiksi.

3D-tulostettu purjehdusvalon kupu on jäykkää muovia eikä se aluksi ”istunut” kunnolla paikalleen. Lämmittämällä kupua kuumailmapuhaltimella se saatiin kuitenkin muokkautumaan siivenkärjessä olevaan reunukselliseen alustaansa. Kupu kiinnitettiin alustavasti paikalleen reunukseen muutamalla ruuvilla. Näin siksi, että kupu pysyy paikallaan kuvun kiinnitysraamin tekemiseksi. Kupuhan kiinnitetään alustansa alumiinireunukseen kiinnitysraamin avulla. Ruuvinreiällinen raami painautuu tiiviisti kuvun reunoja vasten, jolloin raamin rei’issä olevat ruuvit kierretään kuvun reunan läpi kuvun alla olevaan alumiiniseen reunukseen.

Alkuperäisestä poiketen kuvun kiinnitysraami päätettiin tehdä kahdesta osasta. Menettely helpotti raamin tekemistä. Tekemämme raami peittää kuitenkin valtaosan purjehdusvalon kuvun reunasta. Ainoastaan kuvun harjalle joudutaan laittamaan raamin päät yhdistävä välikappale.

Muutamalla ruuvilla kiinnitetyn kuvun reunaan laitettiin leveä paperiteippi. Siihen piirrettiin kuvun kiinnitysraamin muoto. Piirtorajan mukaan tehtiin pahvista raamin malli. Malli teipattiin raamin muotoon jo alustavasti leikattuun 1 mm vahvuiseen alumiinilevyyn. Tämän jälkeen levyä alettiin muokata leikkurilla pahvimallin muotoon.

Alumiiniraamin aihiota sovitettiin useaan otteeseen paikalleen sitä uudestaan muokaten. Näin raami sai vähitellen lopullisen muotonsa, jolloin raami lepäsi suunnitellusti vasten kuvun alareunaa. Kun haluttu muoto oli saavutettu, poistettiin raamista alumiinipintaa suojaava sininen muovikalvo.   

Valmiiksi muokatun kiinnitysraamin pintaan kiinnitettiin paperiteippi, jotta raamiin voitiin merkitä lyijykynällä tasaväliset kiinnitysruuvien paikat. Kun merkkien kohdalle oli porattu reiät kiinnitysruuveille, voitiin ruuvit kiertää yksitellen kiinni. Sen seurauksena purjehdusvalon kupu puristui paikalleen kiinnitysraamin ja kuvun alustan reunuksen väliin. Oikean siiven purjehdusvalon kupu oli saatu paikoilleen.   

Viimeisenä työnä oli tehdä kuvun harjalle purjehdusvalon kiinnitysraamin päitä yhdistävä 5 cm pituinen välikappale. Välikappaleesta tehtiin ensin pahvimalli. Sen mukaan alumiinilevystä leikattiin ja muokattiin tarvittava välikappale. Kun sen pinnasta oli poistettu sininen suojamuovi, välikappale kiinnitettiin raamin päiden väliin kahdella aluslevyisellä ruuvilla. Lopuksi kiinnitysruuvit vielä tiukattiin.

Kuvun alle jäi piiloon Tiistaikerhossa alumiinista sorvattu ja paikalleen asennettu purjehdusvalon polttimon ja polttimon vihreän lasikuvun istukka. Caravellen oikean siiven kärjessä on siten valmius toimivalle purjehdusvalolle, jos sellainen halutaan siihen joskus asentaa.    

Vuoden kestänyt Caravelle Sinilinnun oikean siivenkärjen tuhoutuneen johtoreunan rakentaminen on saatu kokonaan valmiiksi. Siivenkärki voidaankin toimittaa Turkuun asennettavaksi Turun lentoaseman matkustajaterminaalin tuntumassa esillä olevan Caravelle Sinilinnun oikeaan siipeen.

Kuvat: Lassi Karivalo.