Otsikko

Suihkumoottorin tuleminen liikennelentokoneiden voimalaitteeksi 1950-luvun kuluessa asetti lentoyhtiöt uuteen tilanteeseen. Suihkumoottorikoneiden tuleminen käyttöön loi uudenlaisen kilpailutilanteen, ja pakotti lentoyhtiöt uudistamaan kalustoaan. Tässä tilanteessa oli 1950-luvun jälkipuoliskolla myös skandinaavinen lentoyhtiö SAS (Scandinavian Airlines System); vastatakseen kilpailuun sen oli hankittava suihkukoneita. Pitkille kaukoreiteille lentokonetyypiksi valikoitui Douglas DC-8. Sen sijaan lyhyemmille reiteille tarkoitettuja suihkukonetyyppejä ei juuri ollut tarjolla 1950-luvun lopulla. SAS tuki mahdollisuutta tilata potkuriturbiinikoneita, kuten esim. brittiläistä Vicker Viscountia. Kehitys oli kuitenkin kulkemassa kohti puhtaita suihkukoneita.

Ratkaisuksi löytyi ranskalainen Sud-Aviation SE 210 Caravelle. Konetyypin kehitys oli alkanut 1950-luvun alussa, ja prototyyppi oli tehnyt ensilentonsa vuonna 1955. Kaksimoottorinen Caravelle oli vuosikymmenen puolivälissä kiinnostava konetyyppi, Air France tilasi ensimmäiset koneet vuonna 1956. SAS tilasi ensimmäisenä ulkomaalaisena lentoyhtiönä Caravelle-koneita kesäkuussa 1957. Ensimmäinen tilaus käsitti kuusi konetta ja option 19 lisäkoneesta, seuraavana vuonna tilattiin kuusi konetta lisää. Kaikkiaan SAS tilasi ja operoi 20 Caravelle-konetta. SAS:n tilaus avasi ulkomaisten lentoyhtiöiden kiinnostuksen, ja lisätilauksia kirjattiin nopealla tahdilla, joukossa myös Aero Oy:n (Finnair) kolmen koneen tilaus. SAS vastaanotti ensimmäisen Caravelle koneen keväällä 1959, ja aloitti reittiliikenteen huhtikuussa 1959.

Helmikuussa 1962 SAS vastaanotti 15. Caravelle-koneensa, sen valmistusnumero oli 112. Rekisteritunnuksen SE-DAF saanut kone oli Caravelle III -versiota. SAS:n ensimmäiset Caravellet olivat versiota I/IA, kaikissa Caravellen alkupään versioissa moottoreina olivat Rolls Royce Avon -suihkumoottorit. Kun käyttöön saatiin uusi Avonin Mk.527 versio, jossa oli uusi suihkuputki, syntyi Caravelle III. Kaikki Caravelle I/IA -koneet modifioitiin Caravelle III -versioon, mikä käytännössä tarkoitti vain moottorin vaihtamista uudentyyppiseksi.Samanlainen modifikaatio tehtiin Aero Oy:n kolmeen ensimmäiseen Caravelle-koneeseen, neljäs oli suoraan Caravelle III.