Ohjaamon istuimien kunnostus

Torstai 28.11.2024 - Erja Reinikainen

English

Tässä blogissa kerrotaan ohjaamon istuimien tilanteesta.

Caravellen ohjaamossa on neljä istuinta: kapteenin ja perämiehen istuimet edessä, takana oikealla kaarevalla kiskolla liikkuva tarkkailijan istuin ja takana vasemmalla ns. manuaalikirjastolaatikon päällä oleva suorakulmainen selkänojaton istuin. Metallilevystä valmistetut istuinrungot ovat melko hyvässä kunnossa ja niiden asentosäädöt vaikuttavat toimivan, eikä niiden osalta tarvita korjaustoimia.

Kuva 1: Lentäjien istuimissa on useita asentosäätövipuja istuimen sivussa ja alla.

Istuinpäälliset irrotettiin pesua ja korjauksia varten. Niissä olikin paljon neppareita auottaviksi aika hankalissa paikoissa! Kapteenin ja perämiehen istuimien selkänojapäälliset ovat tyydyttävässä kunnossa, molempien yläkulmassa on pieni kulunut alue ja reikä, ehkä juuri siinä mihin kaikki ohjaamossa vierailleet ovat nojanneet lentäjien kanssa keskustellessaan. Kapteenin istuimen istuinosan päällinen on kulunut melkein läpinäkyväksi laajalta alalta ja vaatii perusteellista korjausta tai uusimista. Perämiehen istuimen päällinen ei ole yhtä huonossa kunnossa. Tarkkailijan istuimen molemmat päälliset osoittautuivat lähes ehjäksi.

Kuva 2: Kapteenin istuimen istuinosan päällinen on kulunut ohueksi. Kuva: Jouko Tarponen.

Vasemman takaistuimen (kirjalaatikon) suorakulmaisen istuintyynyn päällinen on pahasti rikki päältä ja sivulta. Kangaspäällisellä on peitetty alkuperäinen huonokuntoinen pehmustettu nahkatyyny, joka on edelleen päällisen sisällä. Pehmuste on uusittava ja kangaspäällisestä vähintäänkin yläosa.

Kaikki istuinpäälliset ovat vaalean harmaita, mutta osittain likaiseksi tummuneita – tai näin ensin luultiin. Tarkkailijan istuimen hyväkuntoinen päällinen irrotettiin pesukokeilua varten. Silloin selvisi, että tumman harmaa (liaksi luultu) väri onkin lähellä kankaan alkuperäistä väriä ja vaaleampi osuus on auringon haalistamaa. Alkuperäisen väristä kangasta on nepparilistoissa istuimien alla, selkänojien takaosissa ja niiden istuintaskuissa.

Kuva 3: Istuinpäälliset ovat haalistuneet auringonvalossa kaksivärisiksi.

Tähän väliin on kerrottava pieni sivujuoni. Suomen Ilmailumuseon entisöintitilan varastohyllyjä siivottaessa löytyi pahvilaatikko, jonka kanteen oli kirjoitettu ”Finnairin verhoomon kaavoja”. Saimme ne museolta lainaksi ja luetteloitaviksi. Pahvista leikattujen kaavojen joukossa oli paljon Caravellen istuinpäällisten kaavoja. Hieman yli viidenkymmenen kaavanipun joukossa on neljä kaavapinoa ohjaamon tuoleille. Näistä ohjaamon istuimien kaavoista tehtiin kuitukankaasta testimallit ja kopiot vietiin Turkuun ohjaamoistuimiin sovitettaviksi. Sitten osui kohdalle huono tuuri: mikään museolta löytyneistä päällisten kaavoista ei sopinut meidän Caravellemme ohjaamon istuinpäällisiin. Ilmeisesti Finnairin koneiden istuimet eivät ole olleet samanlaisia kuin SASilla (koneemmehan oli alun perin SASin SE-DAF). Oikeat kaavat olisivat olleet onnenpotku, mutta päällisten korjaustyö on mahdollista tehdä ilman kaavojakin.

Kuva 4: Suomen Ilmailumuseolta löytyneet verhoilukaavat.

Suunnitelma päällisten paikkauksista ja osittaisesta materiaalin uusimisesta lentäjien istuimissa ja laatikkoistuimessa on laadittu ja seuraava vaihe on alkuperäiseen materiaaliin sopivan uuden kankaan valinta. Tavoitteena on, että ohjaamon istuinpäälliset on korjattu ja turvavyöt huollettu ennen Caravelle-töiden kevätkauden alkua maaliskuussa. Pinkka odottaa toimenpiteitä.

Kuvat: Erja Reinikainen, ellei toisin erikseen mainittu.

Matkustamon istuimien kunnostus, Osa 3: Sekalaisia töitä ja ajan patinaa

Keskiviikko 6.11.2024 - Erja Reinikainen

In English

Caravellen Turku-tiimi on ahkeroinut ja sisätiloissa kunnostustyöt ovat edenneet hyvin syksyn aikana. Matkustamoksi kalustettavan etuosan rajaavat väliseinät on pinnoitettu ja asennettu paikoilleen, kattopinnoite on kiinnitetty ja seinäpintojen verhoilu on korjattu. Sähkönjakelu on valmiina, vain katon ledinauha puuttuu. Lattian osalta kaikki levyt ovat paikoillaan, mutta matto on asentamatta. Verhokiskot on kiinnitetty ja verholiu’ut saatiin näprättyä paikoilleen, joten kaikki on siltä osin jo valmista verhojen asennukseen. Ja tietysti matkustamo odottaa istuimia.

Sisustustöitä on tehty myös koneen takaosassa, joka jää avoimeksi näyttely- ja kokoontumistilaksi. Seinäpintojen verhoilu saatiin jo pitkälle ennen talvitaukoa. Toivottavasti keväällä päästään rakentamaan Caravelle-näyttelyä.

Kuva 1: Caravellen kunnostajat Turkutiimistä ja HEL-tiimistä kahvitauolla. Kuva: Erja Reinikainen.

Tässä blogissa kerrotaan matkustamon istuimien korjaustyön etenemisestä. Tämä osa-alue on ollut ns. HEL-tiimin työsarkaa. Todettakoon tässä, että HEL-tiimin neljästä jäsenestä ei yleensä yksikään tule Turkuun Helsingistä…  

Toiveenamme oli alkusyksystä, että yksi kunnostettu, uusin pehmustein varustettu ja kunnostetuin päällisin ”puettu” demoistuin olisi kokonaan valmis ennen talven tuloa. Tämä ei ihan toteutunut.

Kahdeksan istuinrunkoa on ollut kunnostettavina (5 kpl 2-istuttavia ja 3 kpl 3-istuttavia). Niiden käsinojien ja istuinpöytien mekanismit kunnostettiin toimiviksi, selkänojien murtuneita runkoja vahvistettiin ja rikkinäisiä selkänojan tukihihnoja vaihdettiin ehjiin. Onneksi varastokontissa on muutamia penkkirunkoja, joista on voitu irrottaa kaikenlaista varaosiksi.

Kuva 2: Istuimien selkänojissa on ollut aika paljon korjattavaa ja huollettavaa.

Istuimien osia purettaessa on sukellettu historiaan: käytävän puoleisten istuimien käytävän puoleiseen käsinojarakenteeseen oli kertynyt koneen käytön aikana kunnon kerrostuma ”ajan patinaa” eli suomeksi sanottuna epämääräistä töhkää. Hiusten, koirankarvojen, eväänjämien, jne. seasta löytyi matkustajilta pudonneita hiuspinnejä ja kolikoita sekä tekniikalta karanneita ruuveja ym. metalliosia. Penkinkunnostajien kokoelmaan on kertynyt joitakin Ruotsin kruunuja, mutta mahdollinen jättipotti on edelleen piilossa.

Istuimien rungot on maalattu useampaan kertaan niiden ollessa käytössä 1960-luvulta 1980-luvulle. (Muistatte ehkä, että istuimet ovat peräisin Transwede-yhtiön koneesta Caravelle 10BR (SE-DEC) joka vaurioitui korjauskelvottomaksi epäonnistuneessa lentoonlähdössä Arlandassa tammikuussa 1978) Viimeisimpänä kerroksena oleva kermanvaalea maali oli hilseillyt ja paikoitellen irronnut. Huonokuntoisin ja eniten näkyviin jäävä maalipinta oli istuimien jaloissa ja lattialle sijoitetun matkatavaran liikkumisen estävän ”laukkuharavan” putkirakenteessa. Niinpä istuinrungon maalikerroksia hiottiin pois ennen uudelleen maalausta. Hiontaa tehtiin pääosin ulkona, sadesäällä koneen siiven alla. Hiottaessa on myös irrotettu istuimen alle aikoinaan hyvään talteen piilotettuja purukumeja.

Kuva 3: Istuimien runkojen hiontaa tehtiin koneen siiven suojassa.

Kuva 4: Pohjamaalatut istuinrungot kuivumassa syysauringossa.

Lokakuun lähestyessä loppuaan istuimien jalat ja laukkuputket saatiin maalattua. Pohjamaalaus tehtiin ulkona, mutta säiden viilennyttyä pintamaalaus tehtiin Caravelle-alueen ”konttorissa”, joka on osoittautunut todella monikäyttöiseksi toimiessaan mm. toimistona, asiakaspisteenä, varastona työporukan taukotilana, maalaamona ja sisustajien työtilana.

Kuva 5: Pintamaalaus tehtiin konttiparakissa.

Matkustamoon asennettavat istuinrungot varastoitiin talveksi Caravelle-alueella olevaan DC-3 -koneen runkoon. Tämä koneyksilö (DO-5) on palvellut viimeksi Utissa laskuvarjojääkärien maaharjoittelussa, joten siinä on kangaspenkit seinän vierillä koneen pituussuunnassa ja runsaasti tilaa keskikäytävällä. DC-3 on varsin sopiva varastotilaksi - mutta koneessa näytti majailevan hiiriä. Niinpä Caravellen matkustamon istuimiin tarkoitetut vaahtomuovit päätettiin siirtää talveksi merikonttiin, jotta niihin ei pesiytyisi pieniä kutsumattomia vieraita.

Kuva 6: Caravellen istuinrunkoja ja uusia pehmusteita DC-3:n runkoon varastoituina.

Kuvat: Jouko Tarponen, ellei toisin erikseen mainittu.

Matkustamon istuimien kunnostus, Osa 2: Pehmusteet

Maanantai 21.10.2024 - Erja Reinikainen

In English

Caravellen istuimien kunnostus on meneillään. Istuinpäällisiä on kunnostettu ja pehmusteita varattu kaikkiaan 22 istuimeen, mutta tällä hetkellä työn alla on neljä penkkiriviä eli kahdeksan istuinrunkoa. Näistä viisi on kahden istuttavia ja kolme kolmen istuttavia.  Pohdimme vielä 2+2 istuimien asentamista matkustamon avoimeen takaosaan.

Näin istuimet sijoittuvat koneen matkustamossa. Matkustamon väliseinät ja kattomateriaali olivat asentamatta tätä kuvaa otettaessa. Kuva: Jouko Tarponen.

Tässä blogissa kerrotaan istuinpehmusteiden uusimisesta.

Istuimien vaahtomuoveja ei ole säilynyt kuin yksi selkänojapehmuste, joten istuimiin ja päällisiin sopivat pehmusteet oli teetettävä. Raisiolaisesta Muovikum Oy:stä tilattiin istuin- ja selkänojapehmusteet annettujen mittojen ja testikappaleiden mukaisesti. Elokuun alussa haettiin 22 istuimen pehmusteet.

Istuinosan pehmuste leikattiin 10 cm paksusta E30 vaahtomuovista ja se on kooltaan 40x40 cm, pehmusteen paksuus istuimen takareunassa noin 5 cm ja etureunassa 10 cm. Istuinosan pehmusteen päälle tarvitaan kerros vanua peittämään paksuuden muutoksen viisteen "särmän" ja jotta päällinen istuu paremmin ja näyttää siistimmältä. Tämän viimeistelytyön toteutamme itse.

Selkänojapehmuste on 5 cm paksua E30 vaahtomuovia, muotoon leikatun kappaleen koko on 41x75 cm. Selkänojapehmusteen uusiminen osoittautui työlääksi, sillä sen yläosassa on poikittain vaahtomuovikappale istuimen selkänojan yläreunan päällä suojana ja pitämässä selkänojan pitkän pehmustekappaleen ryhdissä. Alun perin tämä tukikappale on ollut kovaa vaahtomuovia ja pyöreäksi muotoiltu. Nyt emme kustannussyistä hankkineet ja leikkauttaneet vastaavaa materiaalia vaan teimme tukikappaleen itse E30 vaahtomuovista.

Vasemmalla vanhan selkänojapehmusteen yläosa, oikealla ensimmäinen prototyyppi uuden selkänojapehmusteen yläosasta

Ensin tehtiin tukikappaleesta muutama prototyyppi oikean muodon ja päällishupun hyvän istuvuuden varmistamiseksi. Onneksi saimme Muovikumista mukaan uusien selkänojapehmusteiden leikkuussa syntyneet jätepalat, joten harjoitusmateriaalia prototyyppiin ja liimauskokeiluihin oli runsaasti käytettävissä.

Vaahtomuovin ylijäämäpaloista leikattiin selkänojapehmusteen yläosan muotokappaleet

Kolmen kokeilukierroksen jälkeen päällishupun yläosan muodon ja kulman todettiin olevan kohdallaan ja käynnistettiin ”sarjatuotanto”. Kaksi muotoon leikattua vaahtomuovipalaa liimattiin varsinaisen selkänojapehmusteen yläreunaan Muovikumista ostetulla sprayliimalla. Liima on melko sotkevaa ainetta, mutta onneksi liimaustyötä voi tehdä ulkona.

Selkänojapehmusteita ”liimauslinjalla”, valmiit kappaleet taustalla kuivumassa

Seuraavaksi pehmustetyö etenee istuinosan verhoiluun vanulla, jotta lopputulos päällisen kanssa olisi mahdollisimman hyvä.

Tavoitteena on saada istuinrunkojen kunnostustyö mahdollisimman pitkälle nyt syksyllä. Toivomme, että yksi kunnostettu, uusin pehmustein varustettu ja kunnostetuin päällisin ”puettu” demoistuin olisi kokonaan valmis ennen talven tuloa.

Kuvat: Erja Reinikainen, ellei toisin erikseen mainittu.

Matkustamon istuimien kunnostus, Osa 1

Sunnuntai 29.9.2024 - Erja Reinikainen

In English

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman Caravellen sisäpintojen kunnostus etenee ja niiden töiden rinnalla on käynnistynyt myös matkustamon istuimien kunnostus. Koneeseen on suunniteltu toteutettavaksi matkustamon etuosaan neljä istuinriviä väliseinien rajaamaan tilaan. Etummaiset istuimet oikealla puolella ovat kahden istuttavia, muutoin pysytään alkuperäisessä lay-outissa, jossa oikealla on kolme istuinta ja vasemmalla kaksi. Parikymmentä istuinta saadaan varustettua alkuperäisillä tekstiileillä ja turvavöillä.

Tässä blogissa kerrotaan istuimien korjaustöiden aloittamisesta.

Kaikki istuinrungot ovat kärsineet vuosikymmenten varastoinnista ja niissä on korjattavaa. Istuinrunkojen kunnostus aloitettiin valitsemalla varastokontista kahdeksan parhaiten säilynyttä runkoa. Kunnostustöitä on tehty hyvällä säällä ulkona, lämpiminä päivinä Caravellen siiven suojassa pahimmalta alkusyksyn auringon paahteelta. Sadesäällä työtilana on toiminut Caravellen viereen sijoitettu DC-3 -koneen (DO-5) runko.

Istuimien selkänojan, käsinojien ja istuinpöydän kunto ja liikkuvuus kokeillaan ja jumittuneet osat pyritään saamaan toimiviksi. Etenkin käsinojissa on paljon vikoja. Istuinrungon päädyssä käsinojan alla olevat muoviset suojalevyt ovat kärsineet rungon siirtelystä ja varastoinnista, osa suojalevyistä on rikki.  Selkänojan ”satulavyöt” ovat kumimaista materiaalia, osa niistä on hapertunut huonoon kuntoon ja selkänojaan kiinnittyvät metallikoukut ovat katkenneet. Näyttää siltä, että istuimia on korjailtu elinkaaren aikana useampiakin kertoja, etenkin käsinojia ja selkänojan satulavöitä.

Kuva: Erja Reinikainen.

Onneksi varastokontissa on kuusi istuinrunkoa, joista on voitu irrottaa käsinojia, istuinpöytiä, päätylevyjä ja satulavöitä varaosiksi. Tähän mennessä muutamasta istuinryhmästä on kunnostettu istuimen toimivat osat, irrotettu vialliset osat ja korvattu ne varaosilla. Istuinpöydät on huollettu ja puhdistettu. Osassa istuimia selkänojan kevytmetallirakenne on murtunut ja sitä on vahvistettu paikkalevyllä. Pelastusliivipussit poistettiin istuimien alta. Pelastusliivejä meillä ei ole ja pussit haittaavat istuinrungon korjaus- ja maalaustöitä.

Seuraava vaihe on istuimien jalkojen hionta, niiden maali hilseilee ja lohkeilee irti. Jalat maalataan päätyjen suojalevyjen sävyn mukaisella maalilla.

Kuvat: Jouko Tarponen, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen istuinpäällisten korjaus

Sunnuntai 11.8.2024 - Erja Reinikainen

In English

Caravellen mukana Arlandasta tuli puulaatikoissa kaikenlaista tavaraa, josta osa on SE-DAFiin kuulunutta, mutta osa jostakin SASin muusta Caravellestä ja osa ehkä muistakin konetyypeistä. Osa materiaalista on mahdollisesti peräisin Transwede-yhtiön koneesta Caravelle 10 B1R (SE-DEC), joka vaurioitui korjauskelvottomaksi epäonnistuneessa lentoonlähdössä Arlandassa 6.1.1987.

Laatikot pengottiin Turun lentoaseman varastokontissa syksyllä 2023 ja selvisi, että istuinpäällisiä ja muuta materiaalia on sen verran, että koneeseen suunnitellut muutamat matkustamon istuinrivit saadaan varustettua aikakauden istuimilla sekä alkuperäisillä tekstiileillä ja turvavöillä. Istuimien vaahtomuovipehmusteita ei ole säilynyt, joten istuimiin ja päällisiin sopivat pehmusteet on teetettävä.

Tummanvihreästä, ilmeisesti villasekoitekankaasta tehdyt istuinpäälliset koostuvat kolmesta osasta:

• istuimen varsinainen istuinosan päällinen, joka kiinnitetään istuimen alapuoleen neppareilla
• selkänojan ”huppu”, joka puetaan selkänojan rungon ja pehmusteen päälle ja kiinnitetään tarroilla istuinrungon takaosaan ja alareunastaan selkänojan takaosan istuintaskuosaan
• selkänojan takaosan verhoilu ja istuintasku, joka on yläkulmistaan istuinrungossa kiinni kahdella ruuvilla, istuintaskun yläosasta parilla koukulla ja lisäksi ilmeisesti liimalla, istuintaskun alareuna on tarralla kiinni selkänojahupun alareunassa.

Tarkempi tarkastelu osoitti, että istuinosan päällisiä on nelisenkymmentä. Osa niistä on huonokuntoisia, likaisia ja kuluneita. Selkänojahuppuja on huomattavasti vähemmän, 25 kpl. Ne ovat kaiken kaikkiaan kuluneita ja useimmat jo valmiiksi paikattuja. Istuintaskuosia on paljon, mutta osa niistä on todella likaisia ja monet rikki. Tilanne näytti kuitenkin sikäli hyvältä, että käyttökelpoista materiaalia löytyy noin 25 istuimeen.

Istuinpäällisten kunnostustyö alkoi pesukokeilulla. Yhden istuimen päällisen osat pestiin normaalissa kotipesukoneessa 30°C hienopesuohjelmalla ja kuivatettiin. Vertailu vastaaviin pesemättömiin päällisen osiin osoitti, ettei kangas juurikaan kutistunut. Märissä kankaissa oli todella outo haju, ehkä vuosikymmenten varastointi puulaatikoissa oli tehnyt tehtävänsä vai oliko kyseessä alkuperäinen palonestokemikaali… Pesukokeilun jälkeen käynnistyi varsinainen istuinpäällisten korjaus, korjatut päälliset pestäisiin myöhemmin.

Korjaustyö aloitettiin istuinosista. Niissä tyypilliset vauriot olivat ratkenneita saumoja, rikkoutuneita tai puuttuvia neppareita ja pyöreitä reikiä, todennäköisesti matkustajalta pudonneen savukkeen tai savukkeesta pudonneen tuhkan aiheuttamia. Paikkamateriaaliksi löytyi Eurokankaasta hyvin alkuperäiseen väriin sopivaa rispaantumatonta puuvillakangasta. Se pestiin ennen käyttöä. Reiät ja kulumat paikattiin asettamalla paikkatilkku paikattavan kohdan alle ja ompelemalla se kiinni koneompeleella ristiin rastiin reikäkohdan yli. Korjauskelvottomista päällisistä siirrettiin neppareita parempikuntoisista puuttuvien tilalle.

Seuraavaksi korjattiin selkänojahuput. Niissä tyypilliset korjausta vaativat kohdat olivat ratkeamia sekä turvavyön ja selkänojan nivelen liikkeen ohueksi kuluttamia kohtia hupun alareunassa. Huppuja meillä on niin vähän, että huonokuntoisimmissa melkein joutui laittamaan uutta paikkaa vanhan paikan päälle. Hankalimpien paikkausten tekoon ei kotikone pystynyt vaan oli käytettävä teollisuusompelukonetta.

Viimeinen korjauskohde olivat istuintaskuosat. Ne on aikanaan irrotettu istuinrungoista avaamatta yläkulmien kiinnitysruuveja, joten kankaasta ovat kulmapalat revenneet pois. Melkein kaikkien istuintaskuosien kulmat oli paikattava. Itse istuintasku on kankaaseen ommeltu tasku, jonka yläreunassa on ollut kuminauha. Kuminauhan päissä olevilla koukuilla istuintasku on kiinnitetty istuimen runkoon. Kuminauhoja eikä koukkuja ole säilynyt. Uuden kuminauha- ja koukkusysteemin kehittely vei hieman aikaa, mutta lopulta 20 mm kuminauhaan löytyi pieni ns. papukaijalukko, jolla kiinnitys istuinrunkoon on helppo toteuttaa. Tosin koukkujen ompelu kuminauhoihin ja kuminauhojen pujottaminen 24:n istuintaskun reunaan oli hieman työlästä!

 

Kaikki korjatut päälliset pestiin 30°C hienopesuohjelmalla. Istuintaskujen rumat tummat tahrat (ehkä kahvia?) lähtivät kotikoneella toteutetussa pesussa pääosin hyvin pois. Pestyjä osia kuivatettiin sään salliessa ulkona oudon hajun häivyttämiseksi.

Turkoosinvärisiä turvavöitä on varastokontissa runsaasti, käyttöön valittiin siisteimmät. Vyöt pestiin painepesurilla ja ripustettiin narulle kuivumaan. Niiden kiinnityskoukut on vielä öljyttävä. Turvavöihin on stanssattu valmistus- tai käyttöönottoajankohta, joka ajoittuu 1960- ja 1970-luvuille.

Pestyt ja kunnostetut istuinpäälliset ja turvavyöt odottavat nyt istuinrunkojen korjaustöiden valmistumista ja uusien pehmusteiden saapumista.

Kuvat: Erja Reinikainen.

Caravellellä kiireinen viikonloppu 13.-14.7.

Maanantai 15.7.2024 - Ismo Matinlauri

In English

Kulunut viikonloppu Caravellellä oli kiireisin tähän mennessä tänä vuonna. Ohessa muutamia kuvia onnistuneista tapahtumista.

Lauantai 13.7.

Lauantaina meillä oli esillä ranskalaista vintage-autotekniikkaa Caravellen lisäksi.

Club Renault de Finlande täyttää 40 vuotta 2024. Tämän kunniaksi heidän Suomen kiertoajelunsa starttasi Turun lentokentältä 13.7. Myös Renaultille 2024 on juhlavuosi, sillä yhtiö juhlii 125-vuotista taivaltaan.

Alla muutamia kuvia aurinkoisesta tapahtumasta. Sää todellakin suosi sitä ja lämpötila kipusi +26°C lukemiin.

Vintage-osastoa oli edustavasti paikalla:

Päivä oli onnistunut myös Caravellen osalta kun pitkälti yli 50 vierasta kävi koneella.

Sunnuntai 14.7.

Sunnuntai valkeni Turussa sateisena ja huomattavasti viileämpänä, vain +18°C oli lämpömittarissa. Tihkusateessa vietettiin Ranskan kansallispäivää liputtamalla koneella asianmukaisesti. Myös Cafe Caravellessä oli tuoreita croissanteja tarjolla talkooväelle.

Vierailijoita oli vähemmän kuin edellisenä päivänä, ehkä säästä johtuen. Yhteensä viikonloppuna Caravelleen kävi tutustumassa yli sata vierasta, joten voidaan olla hyvinkin tyytyväisiä näihin kesäisiin tapahtumiin.

Ensi viikolla onkin sitten kesän suurin ponnistus edessä kun Caravelle on Turussa olevan Tall Ships Race -tapahtuman yhteydessä auki 18.–21.7. torstaista sunnuntaihin päivittäin klo 10-15.

Tervetuloa käymään Caravellellä jos kesämatka suuntautuu ensi viikolla Aurajoen varteen!

Kuvat: Ismo Matinlauri.

Caravellen kesäloma

Lauantai 6.7.2024 - Ismo Matinlauri

In English

Caravellen kevään työrupeama Turun alueen vapaaehtoisilta tuli päätökseen kesäkuun lopulla. Porukka pääsi matkoille, kesämökeille ja muiden harrastusten pariin heinäkuun ajaksi. Kevään aikana vapaaehtoistunteja kertyi vajaat 850. Lisäksi tulee vielä joka toinen viikonloppu pidetyt yleisölle avoimet esittelytilaisuudet, jotka jatkuvat elokuun loppupuolelle asti.

Seuraavassa on muutama nosto kesäkuun viimeisimmistä töistä. Näiden lisäksi koneen kiillotus jatkui aina säiden salliessa.

Konttori

Caravellen viereen saatiin Ramirent Oy:ltä lahjoituksena kaksi työmaakoppielementtiä, joista yhdistämällä saatiin yhdistetty konttori- ja myyntitila. Sähköt saatiin kytkettyä ja muutoinkin kopin sisustus alkaa olla valmis. Tupaantuliaiset on tarkoitus pitää elokuussa sopivana ajankohtana.

Sisälle konttoriin muutti myös taukohetkien ”Cafe Caravelle”, jolloin koneen rungossa on helpompi työskennellä ja myös koneessa kulku on helpompaa tavaramäärän vähennyttyä sisällä.

Matkustamon ovi ja väliseinät

Matkustamon oven avaus- ja kevitysmekanismi saatiin korjattua kevään aikana. Se olikin melkoinen urakka, josta on kirjoitettu oma blogisarja jo aiemmin. Ovi toimii nyt hyvin ja on käytössä yleisötilaisuuksissa.

Oheisessa kuvaparissa sovitetaan matkustamon etupään väliseiniä paikoilleen kun matkustamon ovi on auki. Tällä varmistettiin avausmekanismin toimivuus ja saatiin varmuus väliseinien paikoista oveen nähden. Seuraavaksi joskus elokuussa on tarkoitus pinnoittaa väliseinät alkuperäistä muistuttavalla materiaalilla ennen niiden lopullista kiinnitystä paikoilleen.

Sähkötyöt

Koneen sähkötyöt ovat loppusuoralla. Sähkörasiat ovat jo paikoillaan ja kytkettynä. Valaistuksen johdotus on myös jotakuinkin valmis ja elokuussa kun jatketaan niin ensin laitetaan LED-valot paikoilleen ohjaamossa ja koneen takaosan WC- ja keittiöalueilla.

Matkustamon hattuhyllyn yläreunan linjaan on tarkoitus tulla LED-valonauha. Kuvassa sen johdotukset odottavat katon pinnoitteen sulkemista ennen kuin LED-asennuskisko voidaan asentaa paikoilleen.

Kuvassa oleva valkoinen sähköpääkeskus asennetaan ohjaamon takana vasemmalla puolella olevaan laitekaappiin. Johdotus vedetään sinne lattian alla, kuvahetkellä kaapelointityö oli käynnissä.

Nyt kesäloman ajaksi paikat on siistitty, työkalut kerätty talteen ja laitettu kone esittelykuntoon yleisötilaisuuksiin, joita on varsinkin heinäkuussa luvassa enemmänkin.

Kuvat: Ismo Matinlauri.

Caravellen etuoven nostomekanismin korjaus - Osa 4

Maanantai 27.5.2024 - Martti Saarinen

In English

Tähän mennessä Caravellen etuosan vasemman puolen matkustajaoven monimutkaisen käyttö- ja kevitysmekanismin korjaustoimista on kerrottu jo kolmessa Caravelle-blogissa ja tämä blogi päättää tarinan.

Edellisellä korjauskäynnillä ovi alkoi jo toimia halutulla tavalla, mutta asennusten viimeistely ja lopputarkastus jäi silloin tekemättä työpäivän täyttyessä, eikä ovea otettu vielä käyttöön. Tämänkertaista käyntiä edeltävällä viikolla Turun tiimiä pyydettiin tarkastamaan ovatko kumiköydet kireällä oven ollessa kiinni. Vastaus oli helpottava: kireällä ovat. Mikään paikka ei siis ollut pettänyt kevitysmekanismin oltua viikon täysin kuormitettuna.

Saavuttuamme koneelle nostimme kumiköysien päällä olevat lattialevyt syrjään ja totesimme kumiköysien olevan edelleen kireällä, kaikki siis hyvin. Odottelimme hetken, että kiillotusryhmä sai oven alaosan kiillotettua ja avasimme oven ilman ongelmia.

Kuva: Ismo Matinlauri.

Oven ollessa auki todettiin kumiköysien löystyneen jonkin verran, tämä olikin odotettua. Köysien kiinnityspisteissä on kätevät säädöt: kiinnitystappi siirretään korvakkeessa siihen reikään, jolla saadaan haluttu kireys köyteen. Säätö oli tehty muutamassa minuutissa ja kokeilussa todettiin oven toimivan moitteettomasti. Tämän jälkeen viimeisteltiin asennukset ja tehtiin lopulliset tarkastukset.

Turun tiimin jäsenille annettiin oven käyttökoulutus ja nyt ovi on käytettävissä, enää ei tarvitse kulkea pienestä ja matalasta huolto-ovesta. Pääovi oli ensimmäistä kertaa yleisön käytettävissä esittelytilaisuuksissa 25–26.5. 2024.

Samaan aikaan ohjaamossa jatkui sivuikkunoiden vaihto. Pienet kolmioikkunat oli jo vaihdettu ja nyt oli vuorossa isojen takaikkunoiden vaihto. Ne toimivat ohjaamon varauloskäynteinä ja ovat helposti irrotettavissa avaamalla lukitusvivut ja nostamalla ikkuna paikaltaan.

Mutta eihän se sitten niin helposti käynyt lähes viidenkymmenen vuoden ulkosäilytyksen jälkeen. Lukkojen avaamiseen tarvittiin runsaasti aseöljyä ja kärsivällistä nitkuttelua, mutta lopulta ne avautuivat. Uuden ikkunan asennus vasemmalle puolelle sujui helposti, mutta oikea puoli oli työläämpi. Tarvittiin hieman koneistamista ja kaksi apulaista, mutta lopulta ikkuna oli paikallaan.

Kuvat: Martti Saarinen, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle III "Sinilinnun" oikean siiven kärkiosa toimitettu Turkuun

Sunnuntai 26.5.2024 - Tiistaikerholainen

In English

Turussa näytteillä oleva Caravellen III ”Sinilintu (OH-LEA) on toistaiseksi ollut ilman oikean siiven kärkikappaletta. Siiven kärkikappale on ollut vuoden päivät korjattavana ja osin uudelleen rakennettavana Tiistaikerhossa Suomen ilmailumuseossa. Siiven kärkikappaleen johtoreunahan oli murskaantunut Caravellen ollessa varastoituneena SAS:n väreissä ja tunnuksella (SE-DAF) Arlandan kentän laidalla. Koneeseen oli ilmeisesti törmännyt jokin lentokenttäkulkuneuvo.

Oikean siiven kärkikappaleen korjaus valmistui Tiistaikerhossa kuukausi sitten, mutta vasta nyt saatiin aikaiseksi siiven käkikappaleen kuljettaminen Suomen ilmailumuseolta Vantaalta Turun lentoasemalla olevan Sinilinnun oikean siiven kärkeen asennettavaksi. Sen verran suuri tuo kärkikappale on, ettei se ihan mahtunut henkilöauton kyydissä kuljetettavaksi. Niinpä kärkikappale lastattiin asiallisesti pakattuna Suomen ilmailumuseon pihalla peräkärryyn, josta matka kohti Turkua alkoi.  

Turun lentoasemalla oli vastassa Caravellen entisöinnin Turun ryhmä, joka otti siivenkärjen peräkärrystä haltuunsa ja kantoi sen Caravellen oikean siiven alle odottamaan paikalleen asennustaan.

Oikeanpuoleinen kuva: Reijo Siirtola.

Näin on Tiistaikerholle toistaiseksi osoitetut Caravelle-työt saatu päätökseen. Näitä töitähän ovat olleet koneen nokan paineseinän kehän sekä vaurioituneen tutkakuvun korjaus, ohjaamon ja ohjaamoon johtavan käytävän seinäpaneelien kunnostus maalauksineen, ohjaamon mittaritaulun yläpuolella olevan häikäisyruojan kunnostus, purjehdusvalon raamin tekeminen oikean siiven kärkikappaleeseen sekä siipien kärjen purjehdusvalon kupujen tekeminen 3D-tulostuksella.

Kuva: Ismo Matinlauri.

Niin ja rakensimme vuonna 2022 kuljetuspukit Caravellen rungon ja siipien kuljettamiseksi Arlandasta Turun Pansiossa sijaitsevaan halliin. Lisäksi entisöimme Arlandasta saadun huonokuntoisen Caravelle III:n hinausraudan, joka on jo paikallaan ”Sinilinnun” nokkatelineeseen kiinnitettynä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen etuoven nostomekanismin korjaus - Osa 3

Tiistai 14.5.2024 - Erja Reinikainen ja Martti Saarinen

In English

Tähän mennessä Caravellen etuosan vasemman puolen matkustajaoven monimutkaisen käyttö- ja kevitysmekanismin korjaustoimista on kerrottu edellisessä Caravelle-blogissa ja tarina jatkuu tässä blogissa.

Edellisellä korjauskäynnillä saatiin ovi aukeamaan käsikäyttöisen vinssin avulla, mutta kokeilussa olleet kumiköydet olivat liian heikot soveltuakseen oven avaamiseen ja kevittämiseen. Uuden rullaketjun kanssa oli myös ongelmia ja lisäksi ovi näytti olevan hieman vinossa, syyksi epäiltiin vaijereiden tai kumiköysien virheellistä säätöä tai jonkin osan vääntymistä. Uuteen korjausyritykseen lähdettiin kun USA:sta tilatut vahvemmat kumiköydet oli saatu.

Uuden rullaketjun oven puoleisessa päässä olevia liittimiä oli muotoiltu hieman ja tämä tuntuikin auttavan oven asentoon. Nostomekanismin kahden uuden kumiköyden etupäihin oli valmisteltu kuparista liittimet, joilla köydet liittyvät liukukelkkaan ja oven nostovaijereihin. Kumiköysien oikean pituuden löytämiseksi niiden takapäähän tehtiin tilapäisliittimet, joilla köydet kiinnitettiin nostoradan päätevaijeriin. Ensimmäisessä vaiheessa keskimmäiseksi kumiköydeksi jätettiin vielä edelliskerralla kokeiltu köysi.

Päivä kului kumiköysien ja vaijerien pituutta säätämällä, ovea välillä kokeilemalla ja taas säätämällä jostakin kohdasta ja kumiköysirataan tehtiin muutamia muutoksiakin. Lopulta ovi saatiin nousemaan sujuvasti ja kohtuullisen kevyestikin, mutta sen kokonaan sulkeminen ala-asennosta vaati edelleen reippaasti voimaa.

Tässä vaiheessa ulommaisiin kahteen kumiköyteen tehtiin kupariputkesta pääteliittimet takapäähän tilapäisten tilalle. Keskimmäinen kumiköysi vaihdettiin tukevammaksi ja varustettiin päättein. Ovi liikkui kevyemmin, mutta sulkeminen tuotti edelleen vaikeuksia. Lisäsäätöjen jälkeen ovi alkoi toimia halutulla tavalla mutta käyttöön sitä ei vielä otettu. Tässä vaiheessa tiimillä oli takana jo täysi työpäivä joten päätettiin ottaa aikalisä. Seuraavalla kerralla viimeistellään asennukset ja tarkistetaan ovatko säädöt muuttuneet kumiköysien oltua pidemmän aikaa jännityksessä oven ollessa suljettuna.

Päivän aikana tapahtui tietysti taas muutakin: Toimisto- ja asiakaspalveluparakin asennustyöt jatkuivat ja tilaa valmisteltiin viikonlopun yleisövierailuun. Koneen sisältä siirrettiin yhdistyksen myyntituotteet ja muuta kalustoa uuteen parakkiin. Matkustajaoven alareunaan asennettiin uusi tiiviste rikkoutuneen tilalle.

Ohjaamossa taisteltiin poistumistieikkunoiden kiinni ruostuneen lukitusmekanismin kanssa. Arlandasta tuodun materiaalin joukossa on parempikuntoiset ikkunat ohjaamon kummallekin sivulle ja ne tullaan asentamaan nykyisten ikkunoiden tilalle. Lopulta ruoste antoi periksi ja ikkunoiden lukitus saadaan todennäköisesti aukeamaan.

Uusien penkinpehmusteiden osalta selvitystyö jatkui ja toteutuskelpoinen ratkaisu alkaa hahmottua.

Kuvat: Erja Reinikainen.

Caravellen oikean siiven kärki sai purjehdusvalon kupunsa

Lauantai 27.4.2024 - Tiistaikerholainen

In English

Kun Caravelle III:n (OH-LEA Sinilintu) oikean siiven kärkiosan tuhoutuneen johtoreunan tilalle oli rakennettu uusi johtoreuna, voitiin aloittaa purjehdusvalon kuvun asentaminen johtoreunassa olevaan paikkaansa.

Alkuperäistä purjehdusvalon kupua ei ole käytössämme, sillä se oli tuhoutunut siiven kärjen mukana. Kupua ei myöskään ole löytynyt varaosana, joten sellainen piti tehdä. Menetelmäksi valikoitu 3D-tulostus. Malliksi siihen käytimme vasemman siiven purjehdusvalon osin rikkoutunutta kupua. Kupu 3D-tulostettiin sekä oikean että vasemman siiven purjehdusvaloa varten.

Vasemman siiven purjehdusvalon uusi kupu laitettiin paikalleen OH-LEA Sinilintuun jo alkukesästä 2023. Sen sijaan oikean siiven kuvun paikalleen laittamiseen päästiin vasta maliskuussa 2024, jolloin siiven kärkiosan tuhoutuneen johtoreunan rakentaminen oli saatu valmiiksi.

3D-tulostettu purjehdusvalon kupu on jäykkää muovia eikä se aluksi ”istunut” kunnolla paikalleen. Lämmittämällä kupua kuumailmapuhaltimella se saatiin kuitenkin muokkautumaan siivenkärjessä olevaan reunukselliseen alustaansa. Kupu kiinnitettiin alustavasti paikalleen reunukseen muutamalla ruuvilla. Näin siksi, että kupu pysyy paikallaan kuvun kiinnitysraamin tekemiseksi. Kupuhan kiinnitetään alustansa alumiinireunukseen kiinnitysraamin avulla. Ruuvinreiällinen raami painautuu tiiviisti kuvun reunoja vasten, jolloin raamin rei’issä olevat ruuvit kierretään kuvun reunan läpi kuvun alla olevaan alumiiniseen reunukseen.

Alkuperäisestä poiketen kuvun kiinnitysraami päätettiin tehdä kahdesta osasta. Menettely helpotti raamin tekemistä. Tekemämme raami peittää kuitenkin valtaosan purjehdusvalon kuvun reunasta. Ainoastaan kuvun harjalle joudutaan laittamaan raamin päät yhdistävä välikappale.

Muutamalla ruuvilla kiinnitetyn kuvun reunaan laitettiin leveä paperiteippi. Siihen piirrettiin kuvun kiinnitysraamin muoto. Piirtorajan mukaan tehtiin pahvista raamin malli. Malli teipattiin raamin muotoon jo alustavasti leikattuun 1 mm vahvuiseen alumiinilevyyn. Tämän jälkeen levyä alettiin muokata leikkurilla pahvimallin muotoon.

Alumiiniraamin aihiota sovitettiin useaan otteeseen paikalleen sitä uudestaan muokaten. Näin raami sai vähitellen lopullisen muotonsa, jolloin raami lepäsi suunnitellusti vasten kuvun alareunaa. Kun haluttu muoto oli saavutettu, poistettiin raamista alumiinipintaa suojaava sininen muovikalvo.   

Valmiiksi muokatun kiinnitysraamin pintaan kiinnitettiin paperiteippi, jotta raamiin voitiin merkitä lyijykynällä tasaväliset kiinnitysruuvien paikat. Kun merkkien kohdalle oli porattu reiät kiinnitysruuveille, voitiin ruuvit kiertää yksitellen kiinni. Sen seurauksena purjehdusvalon kupu puristui paikalleen kiinnitysraamin ja kuvun alustan reunuksen väliin. Oikean siiven purjehdusvalon kupu oli saatu paikoilleen.   

Viimeisenä työnä oli tehdä kuvun harjalle purjehdusvalon kiinnitysraamin päitä yhdistävä 5 cm pituinen välikappale. Välikappaleesta tehtiin ensin pahvimalli. Sen mukaan alumiinilevystä leikattiin ja muokattiin tarvittava välikappale. Kun sen pinnasta oli poistettu sininen suojamuovi, välikappale kiinnitettiin raamin päiden väliin kahdella aluslevyisellä ruuvilla. Lopuksi kiinnitysruuvit vielä tiukattiin.

Kuvun alle jäi piiloon Tiistaikerhossa alumiinista sorvattu ja paikalleen asennettu purjehdusvalon polttimon ja polttimon vihreän lasikuvun istukka. Caravellen oikean siiven kärjessä on siten valmius toimivalle purjehdusvalolle, jos sellainen halutaan siihen joskus asentaa.    

Vuoden kestänyt Caravelle Sinilinnun oikean siivenkärjen tuhoutuneen johtoreunan rakentaminen on saatu kokonaan valmiiksi. Siivenkärki voidaankin toimittaa Turkuun asennettavaksi Turun lentoaseman matkustajaterminaalin tuntumassa esillä olevan Caravelle Sinilinnun oikeaan siipeen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravellen etuoven nostomekanismin korjaus - Osa 2

Torstai 25.4.2024 - Erja Reinikainen ja Martti Saarinen

In English

Tähän mennessä Caravellen etuosan vasemman puolen matkustajaovea ole voinut avata, sillä sen monimutkainen rullaketjujen, vaijereiden ja kumiköysien muodostama käyttö- ja kevitysmekanismi ei ole toiminut. Etuoven ensimmäisistä korjaustoimista kerrottiin edellisessä Caravelle-blogissa ja tarina jatkuu tässä blogissa.

Caravellen tekniikan suunnittelutiimi sai viikko sitten asennettua uudet rullaketjut paikoilleen ja ovea saatiin avattua vinssin avulla jonkin verran. Ongelmakohdaksi osoittautuivat huolto-oven sivuilla olevat nostomekanismin rullaketjujen ja vaijerien ohjurit (4 kpl/puoli), joiden läpi uusi rullaketju ei kulkenut sujuvasti. Turun tiimi irrotti ja puhdisti ohjurit ennen tekniikkatiimin toista käyntiä, joten korjaustoimien toinen kierros voitiin aloittaa kiinnittämällä ohjurit paikoilleen hieman aiemmasta poiketen.

Nyt rullaketjut saatiin kulkemaan sujuvasti kaikkien ohjurien läpi, joten oven nostoa voitiin taas kokeilla. Käsikäyttöinen vinssi kiinnitettiin jälleen ruuman sivutunnelissa liikkuvaan kevitysmekamismin liukukelkkaan ja ovi saatiinkin nyt kokonaan auki. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen: oven yläasennossa oveen kiinnitetyn rullaketjun alapää tökkäsi ensimmäiseen ohjuriin, eikä ovi auennut stoppariin asti.

Ovikiskoon asennettiin varmistukseksi pultti stoppariksi ennen kuin ongelman syytä ryhdyttiin selvittämään peilien ja lamppujen avulla oven ollessa auki. Uuden rullaketjun liitosta vanhan ketjun alimmaiseen osaan muotoiltiin hieman ja näin tämä ongelma saatiin tilapäisesti ratkaistua ja ovi täysin auki. Liitoskohta kuitenkin takertelee edelleen ja odottaa lopullista korjausta.

Pohdinnan jälkeen päätettiin vielä kokeilla miten rautakaupasta hankitut kumiköydet toimisivat kevitysmekanismissa. Vinssi irrotettiin liukukelkasta ja kevitysmekanismin kolme kumiköyttä pujotettiin tilapäisten pidikkeiden avulla paikoilleen lattian alla. Kumiköydet vaikuttivat melko löysiltä ja kokeilua varten niiden esijännitys tehtiin näppituntumalla. Kun ovi avattiin kevitysmekanismin avulla, se oli raskas liikuttaa, mutta aukesi kuitenkin. Myös alaspäin laskettaessa oven kannattamiseen tarvittiin enemmän voimaa kuin koneen alkuperäisessä ohjeistuksessa mainitaan. Lisäksi ovi näytti olevan hieman vinossa, syyksi epäiltiin vaijereiden tai kumiköysien virheellistä säätöä tai jonkin osan vääntymistä.

Kumiköysiä tarkastettaessa niiden todettiin venyneen kokeilussa yli kapasiteettinsa ja kumiosa oli useasta kohdasta poikki. Eipä soveltunut rautakaupan kumiköysi tähän tarkoitukseen. Kokeilu päättyi tältä erää tähän, näillä keinoilla ovea ei saatu toimintakuntoon. Rikkoutuneet kumiköydet irrotettiin ja lattialuukut suljettiin, päivä ei ollut sujunut kuin Strömsössä. Nyt odotetaan USA:sta tilattuja vahvempia, lentokonekäyttöön tarkoitettuja kumiköysiä ennen seuraavaa korjauskäyntiä.

Päivän aikana tapahtui taas muutakin. Ohjaamoon asennettiin Suomen Ilmailumuseon lahjoittamat kolme mittaria eli variometri, polttoainepainemittari ja radiokorkeusmittari. Nyt koossa on kaikki lennonvalvontamittarit. Kiitämme Suomen Ilmailumuseota!

Turun tiimiläiset hioivat koneesta irrotetun matkustamon takaseinäpaneelin uudelleen pinnoitusta varten. Penkkirunkojen kunnostus aloitettiin myös, tarkoitus on hioa ruoste ja vanha maali pois ennen uudelleen maalausta. Työskentelyolosuhteet koneen ulkopuolella eivät olleet parhaimmillaan: muutama pakkasaste ja hyytävä viima…

Varastokontin laatikkopinojen uumenista käytiin valitsemassa 25-30 hyväkuntoisinta turvavyötä kunnostettaviksi. Tavoitteena on rakentaa matkustamon etuosaan 4 penkkiriviä (20 istuinta) sekä mukailtu ykkösluokan ”pöytäryhmä” neljällä istuimella.

Kuvat: Erja Reinikainen.

Caravellen etuoven nostomekanismin korjaus - Osa 1

Tiistai 16.4.2024 - Erja Reinikainen ja Martti Saarinen

In English

Caravelleen on tähän asti kuljettu edestä oikean puolen pienestä huolto-ovesta ja takaportaasta. Etuosan vasemman puolen matkustajaoven mekanismi on vaurioitunut eikä ovea ole voinut avata. Tässä blogissa kerrotaan matkustajaoven korjaustoimenpiteiden ensimmäisestä vaiheesta.

Matkustajaovi liikkuu avattaessa ensin suoraan sisäänpäin ja nostetaan sen jälkeen käsivoimin kiskoja pitkin ylös matkustamon eteistilan kattoon. Ovi painaa 53 kg, joten avaamista ja sulkemista on avustettava kevitysmekanismilla. Se koostuu rullaketjuista, vaijereista ja kolmesta matkustamon lattian alla olevasta useita metrejä pitkästä kumiköydestä. Varaosia ole saatavilla joten niitä on suunniteltu ja valmistettu itse.

Turun käynnillään 12.4. tekniikan suunnitteluryhmä aloitti ovimekanismin korjaustyöt. Ensin pujotettiin uudet rullaketjut ovikiskoihin. Rullaketjun rakenne poikkeaa hieman alkuperäisestä ja sen osia valmistettiin osittain laserleikkaamalla tilaustyönä ja osa tilattiin ulkomailta.

Kun rullaketjut olivat kiskoissa, niiden alapäät kiinnitettiin oven korvakkeisiin ja yläpäät oven nostovaijereihin. Rullaketjut ja vaijerit kulkevat kattokiskoista oikeanpuoleisen huolto-oven molemmin puolin sijaitseviin ohjureihin (4 kpl/ puoli).

Matkustamon lattian alla matkatavaratilan kylkitunnelissa vaijerit liittyvät liukukelkan välityksellä kumiköysiin. Kelkka ja siihen liittyvät rajoittimet mahdollistavat kumiköysien vaiheittaisen toiminnan kevitysvoiman tarpeen riippuessa oven asennosta. Sulkemisen alkuvaiheessa yhden kumiköyden voima riittää tarvittavaan kevitykseen. Oven liikkuessa kiskoja pitkin alaspäin ja kääntyessä pystympään kevitysvoiman tarve kasvaa ja kaksi muuta kumiköyttä kytkeytyvät mukaan toimintaan. Järjestelmä on monimutkainen, ei kovin luotettava ja vaati aikanaan usein korjausta.  Alkuperäiset kumiköydet ovat hapertuneet eikä niitä voida enää käyttää. Korvaavaa materiaalia etsitään edelleen, rautakaupoista löytyvät kumiköydet ovat liian löysiä.

Uusitun rullaketjuratkaisun toimivuutta ja oven liikkumista kokeiltiin tässä vaiheessa liittämällä liukukelkka käsikäyttöiseen vinssiin.

Vinssin käyttö ahtaassa ruumassa ei ollut ihan helppoa. Vinssiin liitettiin vaaka nostovoiman selvittämiseksi. Kuvan oikeassa yläkulmassa näkyy alkuperäisiä kumiköysiä ja niiden kannatinrullat.

Vinssin avulla matkustajaovi saatiin aukeamaan, mutta ei kokonaan. Oviaukkoon laitettiin varmistukseksi pari autonrengasta.

Ongelmaksi osoittautuivat huolto-oven sivuilla olevat nostomekanismin rullaketjujen ja vaijerien ohjurit: uusi rullaketju ei kulkenut sujuvasti ohjurien läpi. Hetken pähkäilyn jälkeen päädyttiin ohjurien irrottamiseen ja säätämiseen. Kokeeksi irrotettiin ja puhdistettiin ylimmäinen ohjuri, minkä jälkeen se kiinnitettiin paikoilleen hieman eri tavoin. Tämä auttoi, joten muutkin ohjurit irrotetaan ennen tekniikan suunnitteluryhmän seuraavaa käyntiä, jolloin ovimekanismin kunnostus jatkuu.

Päivän aikana tapahtui muutakin: ohjaamo täydentyi kolmella uudella mittarilla. Lisää täydennystä mittaritauluun on vielä tulossa.

Kuva: Jouko Tarponen.

Tulevien sisätyövaiheiden tieltä irrotettiin koneen ikkunaverhot neppari- ja rullakiinnityksistään. Verhot ovat onneksi enimmäkseen varsin hyväkuntoiset, mutta likaiset. Verhot pestään ja silitetään ennen paikoilleen asennusta, mikä tapahtuu vasta sitten kun sisätyöt ovat muuten valmiit.

Kuva: Jouko Tarponen.

Ulkopuolellakin ahkeroitiin: takaportaan SAS-tekstejä poistettiin portaan uudelleen maalausta varten.

Kuvat: Erja Reinikainen, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen hattuhyllyn siirto

Tiistai 2.4.2024 - Ismo Matinlauri

Caravellen sisustustyöt alkoivat todenteolla maaliskuussa LH eli vasemman puolen hattuhyllyn perimmäisen osan siirrolla RH eli oikealle puolelle koneen etuosaan. RH-puolelta hattuhyllyt puuttuvat koko matkalta. Nämä oli purettu Ruotsissa yhdessä muun kattorakenteen kanssa paikallisiin tarpeisiin.

Tarkoituksena on tehdä koneen etuosaan nelirivinen matkustamon osa ja tältä osin puuttuva hattuhylly piti purkaa koneen takaosasta ja kiinnittää se etuosaan. Takaosasta tehdään sitten avoin tila erilaisiin tapahtumiin tai näyttelyihin.

Hattuhyllyn purkaminen osoittautui todella työlääksi operaatioksi. Tämä oli ensimmäinen kohta Caravellessä jossa ei ruuveja oltu säästelty. Selvästi tätä ei ollut tarkoitus purkaa ihan joka huollossa.

Kymmenien pienempien ruuvien lisäksi PSU:n eli matkustajan yläpuolella olevan paneelin kautta piti irroittaa kustakin neljä lukituspulttia. Pitkävartinen työkalu piti rakentaa erikseen tähän tarkoitukseen.

RH-puolelle koneen huolto-ovesta alkaen valmisteltiin kiinnitysrimat hattuhyllylle, Alempi alumiininen rima voitiin siirtää mutta ylempi kiinnitysrima takaa oli mahdoton irroitettava, jolloin päätettiin korvata se puurimalla.

Hattuhyllyn kokoaminen tapahtui päinvastaisessa järjestyksessä kuin purkaminen. Ensin laitettiin ilmastointi- ja kovaäänisten paneelirivi paikoilleen.

Hattuhyllyn kiinnikkeet piti valmistella uutta paikkaa varten, sillä kiinnikkeiden jako ei mennyt kohdalleen suoraan johtuen siitä, että hylly piti kääntää toiselle puolelle asennusta varten.

Hattuhyllyn lopullinen kiinnitys tapahtui PSU:n kautta. Tällä kertaa kiinnityspultit korvattiin itseporautuvilla ruuveilla. Kiinnityspulttien korvakkeita ei ruvettu siirtämään, vaan todettiin ruuvikiinnityksen riittävän.

Hattuhyllyn yläpuolelle pinkoitettiin toiselta puolen otettu pintamateriaali jolloin ulkonäöllisesti molemmat puolet ovat samanlaiset. Lopuksi vielä laitettiin ilmastointi- ja kovaäänispaneelien päälle pintaritilät.

Hattuhyllyn siirto arvelutti alunperin johtuen juuri työmäärästä ja vanhan valmiin rakenteen tietoisesta rikkomisesta. Työssä vaikeimmaksi ja eniten aikaa vieväksi vaiheeksi osoittautuikin hyllyn purkaminen. Sen jälkeen kiinnittäminen uuteen paikkaan oli jo aika suoraviivainen juttu.

Molempiin päihin tulee vielä myöhemmin väliseinät, jolloin päädyt jäävät siististi piiloon. Väliseinien rakentaminen on sitten oma tarinansa, johon palataan kun sen aika on.

Kuvat: Ismo Matinlauri.

Caravellen oikean siivenkärjen johtoreunan rakentaminen valmistui

Keskiviikko 27.3.2024 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman ja Turun lentoasemalla näytteillä olevan Caravellen III:n (OH-LEA Sinilintu) oikean siiven kärkiosan tuhoutuneen johtoreunan rakentaminen on saatu valmiiksi. Caravellessa siiven kärkiosa on oma siivestä irrotettava kokonaisuus. Jatkossa käytän tästä siiven kärkisoasta yksinkertaisuuden vuoksi termiä siiven kärki.

Siivenkärjen uuden johtoreunan rakentamisen viimeisenä työnä oli johtoreunan ylä- ja alapuolen verhoilulevyjen reunojen niittaaminen johtoreunan keskiviivalle. Verhoilulevyjen reunat kohtaavat johtoreunan keskiviivalla. Muilta osin uuden siivenkärjen verhoilulevyt oli jo niitattu siivenkärjen rakenteeseen.

Jotta verhoilulevyjen reunat saataisiin niitattua johtoreunan keskiviivalle, levyjen reunat kiristettiin johtoreunaa vasten siivenkärjen ympäri kiedotulla kuormausliinalla. Tämän jälkeen levyjen reunojen kumpaankin päähän porattiin niitinreiät ja reunat niitattiin johtoreunan keskiviivalle veto- eli popniiteillä.

Todettiin että verhoilulevyjen reunojen väliin jäi 1–4 mm suuruinen rako. Levyjen reunat eivät siten täysin ylettyneet kohtaamaan toisensa puskusaumaisesti. Rako päätettiin peittää alumiinisella johtoreunan keskilinjaa pitkin kulkevalla peitelevyllä.

Peitelevyn tekemiseksi leikattiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä 8 cm leveä ja 40 cm pitkä alumiinilevy peittämään verhoilulevyjen välistä saumaa. Alumiinilevyä muokattiin johtoreunan kaarevaan muotoon taivuttamalla levyä sopivan kokoista rautaputkea vasten. Peitelevyn saaminen haluttuun muotoon oli työlästä, sillä siivenkärjen johtoreuna kaartuu useaan suuntaan. Levyä muokattiinkin vaihe vaiheelta levyä välillä paikalleen sovittaen. Näin peitelevy saatiin painautumaan tiiviisti siivenkärjen johtoreunan harjannetta vasten.

Nyt voitiin poistaa alumiinilevyn pintaa suojaavat siniset muovikalvot ja aloittaa peitelevyn niittaus. Niittausta varten peitelevy kiristettiin paikalleen molemmista päistään kuormausliinalla. Peitelevyn kumpaankin reunaan kiinnitettiin maalarinteippi vetoniittien paikkojen merkitsemiseksi. Niitinpaikat merkittiin maalarinteipin pintaan tasavälein harppia ja lyijykynää käyttäen ja reiät niiteille porattiin merkintöjen mukaan.

Pohdittiin, missä järjestyksessä levy kannattaisi niitata, jotta se saadaan täysin mukautumaan siivenkärjen johtoreunan muotoon. Päädyttiin siihen, että niittaus aloitetaan peitelevyn takapäästä, josta edettäisiin niitti niitiltä kohti kärkeä. Näin menetellen suojalevy niittautuikin tiiviisti siivenkärjen johtoreunaan. Lopuksi suojalevyn reunoja naputeltiin vielä vasaraa ja puupalikkaa apuna käyttäen painautumaan tiiviimmin alla olevan verhoilulevyn pintaa vasten.

Vaativa työ Caravelle III:n siivenkärjen tuhoutuneen johtoreunan rakentamiseksi oli saatu valmiiksi. Toki edessä on vielä siiven kärkivalon 3D-tulostetun kuvun asentaminen johtoreunan kärjessä olevaan paikkaansa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Super Caravellella etelän aurinkoon

Maanantai 26.2.2024 - Erja Reinikainen

Suomeksi

Kirjoitin matkapäiväkirjaani 22.6.1966: ”Kone on vielä kentällä, moottorit käyvät. … Olemme olleet ilmassa jo hyvän aikaa. Söimme juuri ja n. puolen tunnin kuluttua olemme Varsovassa. … Nousimme jo aikaa sitten Varsovasta, lennämme korkealla pilvien yläpuolella. Kohta olemme Constantassa. Lentokentältä ajamme hotelli Lotukseen”.

Olimme Aurinkomatkojen lomamatkalla Romanian Mamaiaan Mustan meren rannikolle. Olin 10-vuotias. Kone oli Finnairin Super Caravelle, koneyksilöä en ole kirjannut eikä se käy ilmi matkalla otetuista valokuvista. Mennen tullen tankkausvälilasku tehtiin Varsovassa.

Samaisessa päiväkirjassa on kertomus matkasta ruotsalaisen charteryhtiö Internordin DC-6:lla Helsinki – Napoli – Helsinki vuonna 1967. Alppien ylitys kirkkaassa säässä oli kokemus tasamaan suomalaislapselle: ”Edessämme on juhlallisia, kauniita vuoria! Majesteetilliset Alpit liukuvat ohi ihanine laaksoineen”. Melkoista kirjallista paatosta 11-vuotiaalta…

Päiväkirjan välistä löytyi Aurinkomatkojen moniste ”Lepomatka Rhodokseen 29.5.1968”. Siitä käy ilmi, että lento oli Kar-Airin, kone Aero Oy:n.

Sitten seuraavana vuonna taas ilmassa, 29.5.1968: ”Taas Finnairin Super Caravellessa. Perä on käännetty Seutulalle ja matka kohti Rhodosta on alkanut. … Allamme avautuu karttamainen maisema metsineen, järvineen ja peltoineen. Pilvet purjehtivat pehmeinä ja valkoisina ohitse. Välilasku on tällä kertaa Budapestissä. … Nyt olemme Budapestissä, mutta emme pääse ulos. Miksi ei?? Vai on tämä Budapest, näyttää ihan tavalliselta: tutka, Interflugin kone ja säiliöautoja”.

Erja äidin kanssa Rhodoksen satamassa v 1968. Tämän tyypillisempää turistikuvaa ei kai voi olla?

Vuonna 1969 oltiin matkalla taas Rhodokselle, tällä kertaa Caravelle oli OH-LSB ”Tampere”. Piirsin päiväkirjaan kuvan siitä. Se on ehkä hieman ”tumppi” ja ikkunat vääränlaiset, mutta muuten lähes näköinen: moottorit takarungossa, korkeusvakaaja suht oikean kokoinen ja siivissä rajakerrosaidat.

Piirros Super Caravellestä vuodelta 1969.

Taustaksi matkakertomuksille on kerrottava, että isäni oli sota-ajan lentokonemekaanikko ja hän halusi perheen kokevan millaista lentäminen on. Ensimmäisen lentomatkani tein Kar-Airin DC-3:lla Helsingistä Tampereelle kun olin kuusivuotias. Vuosina 1962–69 ja 1970-luvun alkuvuosina matkustin joka vuosi vanhempieni kanssa jonnekin, yleensä lentäen. Lentäminen oli minusta todella hienoa.

Caravellen oikean siivenkärjen korjaus loppusuoralla

Perjantai 23.2.2024 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerho on monella tapaa osallistunut Turun lentoasemalla olevan Caravelle III ”Sinilinnun” (OH-LEA) entisöintitoimiin. Niistä viimeisin on koskenut Caravellen oikean siiven kärkikappaleen  johtoreunan uudelleen rakentamista. Siipeen oli törmätty koneen ollessa varastoituneena Arlandan lentokentän laidalla, jolloin kärkikappaleen johtoreuna oli murskaantunut korjauskelvottomaksi. Siiven kärkikappale on erillinen siiven kärkeen liitettävä osa. Tässä blogissa käytän yksinkertaisuuden vuoksi siiven kärkikappaleesta nimeä siivenkärki.

Loppuvuodesta 2022 aloitimme siivenkärjen johtoreunan rakentamisen purkamalla vaurioituneen alueen. Uuden johtoreunan rakentamisessa pystyimme osittain hyödyntämään vaurioituneen johtoreunan alkuperäistä rakennetta. Vuoden 2023 loppuun mennessä olimme rakentaneet alumiinilistoista siivenkärjen johtoreunan uuden tukirakenteen, joten kevätkauden 2024 alkaessa aloitimme uuden johtoreunan verhoilun. Caravellen oikean siivenkärjen johtoreunan rakentamisen vaiheista on kerrottu Tiistaikerhon blogeissa marraskuussa 2022 ja tammikuussa 2024.  

Siivenkärjen uuden johtoreunan verhoilu toteutettiin kolmessa osassa. Tämä siksi, ettei ilman muokkauslestiä pysty verhoilemaan moneen suuntaan kaareutuvaa johtoreunaa yhdellä alumiinilevyllä. Tuollaisen muokkauslestin rakentaminen on taitojemme ulkopuolella.

Verhoilu toteutettiin niin, että verhoilimme ensin siivenkärjen uuden johtoreunan kärkiosan, jossa sijaitsee siiven purjehdusvalo. Sen jälkeen verhoilimme johtoreunan keskiosan. Lopuksi verhoilimme uuden johtoreunan takaosan, joka yhtyy siivenkärjen ehjään vaurioitumattomaan osaan.

Verhoilu aloitettiin siis johtoreunan kärjestä. Se verhoiltiin 1 mm vahvuisella hyvin muokattavissa olevalla alumiinilevyllä. Verhoiltavasta alueesta tehtiin ensin pahvimalli, jonka mukaan alumiinilevystä leikattiin tarvittava kappale. Leikattu alumiinilevy taivutettiin johtoreunan kärjen ympärille. Levyä muokattiin niin kauan, että se painautui tiiviisti vasten johtoreunan kärjen rakenteita. Kun levy oli saatu paikalleen, se niitattiin kiinni veto- eli popniiteillä. Sud Aviationin tehtaalla Ranskassa Caravellen siivenkärjen verhoilulevyt oli kiinnitetty uppokantaniiteillä. Siihen emme kuitenkaan nyt ryhtyneet.

Seuraavaksi verhoiltiin siivenkärjen johtoreunan keskiosa. Kun teimme verhoiltavasta alueesta yhtenäistä pahvimallia, totesimme että verhoilu kannattaa tehdä niin, että johtoreunan kumpikin puoli, eli ylä- ja alapuoli, verhoillaan omalla alumiinisella verhoilulevyllään. Syynä oli jälleen se, että verhoiltava pinta taipuu useaan suuntaan. Näin toimien kummankin puolen verhoilulevyn yläreunat kohtaisivat puskusaumaisesti johtoreunan harjalla.

Johtoreunan ylä- ja alapuolta varten tehtyjen pahvimallien eli kaavojen mukaan leikattiin 1 mm alumiinilevystä verhoiltavat alumiinilevyt. Ensin muokkasimme lopulliseen muotoonsa johtoreunan yläpuolisen levyn. Se kiinnitettiin puristimilla paikoilleen. Kun niitinreiät oli porattu,  levy niitattiin popniiteillä johtoreunan kehikkoon. Vastaavalla tavalla muokattiin johtoreunan alapuolelle tuleva levy ja niitattiin kehikon rakenteeseen. Siivenkärjen uusi johtoreuna oli jo 2/3 osalta verhoiltu.

Uuden siivenkärjen johtoreunan takaosan verhoilimme myös kahden verhoilulevyn mallilla. Näiden verhoilulevyjen etureuna niitataan keskimmäisen verhoilulevyn takareunaan limisaumaisesti. Takareunastaan verhoilulevy liittyy puskusaumalla siivenkärjen vaurioitumattoman osaan.

Aloitettiin verhoilu siivenkärjen yläpinnan levystä. Tällä kertaa verhoilulevyn kaava tehtiin läpinäkyvästä muovista. Muovikalvo asetettiin verhoiltavan alueen päälle ja siihen piirrettiin tussikynällä verhoilulevyn muoto. Muovikalvo leikattiin tussiviivojen mukaan valmiiksi kaavaksii, joka asetettiin 1 mm vahvuisen alumiinilevyn päälle. Kaavan muoto piirrettiin alumiinilevyyn piikillä ja levy leikattiin muotoonsa piirtoviivojen mukaan. Leikattua alumiinilevyä jouduttiin muokkaamaan jonkin verran, ennen kuin se oli valmis niitattavaksi.

Verhoilulevy kiinnitettiin ensin paikalleen lukkopihdillä ja niitattiin alareunastaan ensin vain yhdellä popniitillä. Nyt vielä tarkistettiin, että levy on varmasti paikallaan ja peittää suunnitellusti verhoiltavan alueen. Tämän jälkeen aloitettiin levyn niittaaminen uuden johtoreunan tukirakenteisiin. Niittauksessa edettiin verhoilulevyn alareunasta kohden levyn yläreunaa. Yläreuna niitattiin vasta, kun siitä oli leikattu pois ylimäärä ja levyn reuna oli taivutettu johtoreunan harjanteen kaarevaan muotoon.

Vastaavalla tavalla verhoilimme alumiinilevyllä uuden johtoreunan takaosan alapinnan, jolloin ylä- ja alapuolisen verhoilulevyn yläreunat kohtasivat toisensa puskusaumaisesti keskellä johtoreunan harjannetta. Levyjen yläreunojen puskusaumaan jäi muutaman millin rako. Tämä rako peitetään harjannetta pitkin kulkevalla alumiinisella peitelevyllä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Tarinoita Caravellen talvesta

Sunnuntai 11.2.2024 - Jouko Tarponen ja Hannu Hedman

In English

Joukossamme on useita Caravelle-veteraaneja. Kahvihetkillä tai muuten keskustelussa on tullut esille värikkäitä tarinoita noilta ajoilta. Ohessa pari omakohtaista kokemusta.

Ensimmäinen lentomatkani Caravellellä  

Olin kaverini kanssa 13–14-vuotiaina melkoisia lentokonefaneja. Käytiin Raisiosta Turun lentoasemalla ja sen läheisellä Sikovuori-nimisellä kalliolla usein lentokoneita katsomassa. Kulkuvälineenä usein oma pyörä, mutta myös vanhempien kyyditsemänä.

Oli kevät 1982 ja säästimme kaverini kanssa rahaa lentomatkaan Turusta Helsinkiin ja juuri Finnairin poistuvilla Super Caravelle -koneella. Olin silloin jo Caravelle-fani, joka juontaa varmaan lapsuudesta, kun se oli varmaan ensimmäinen kone, jonka tunsin. Caravelle lensi silloin kerran viikossa charterina Turusta Heraklioniin. Super Caravelle tuli reittilentona Helsingistä Turkuun lauantai-iltana ja lähtöaika Heraklioniin oli muistaakseni klo 21.15 ja paluu sieltä sunnuntaiaamuna klo 7.15.

Suuri päivä koitti sunnuntaina 23.5.1982. Ostettiin liput aamulennolle Turusta Helsinkiin, lähtö klo 7.45, Lentokone oli Super Caravelle. Lipun hinta oli 70 silloista markkaa. Paluumatka tehtiin Helsinki-Vantaalta bussilla juna-asemalle ja sieltä sitten Turkuun.

Lentäminen sekä jännitti että kiinnosti ihan älyttömästi, kun se oli minulle entuudestaan tuntematonta. Aamulla lähdettiin kotoa Raisiosta Turun lentoasemalle vanhempiemme kuskaamana aurinkoisessa aamussa. Paikan päällä ilmoitustaululla oli kuitenkin ilmoitus, että kone saapuu Heraklionista liki 2 tuntia myöhässä. Siitä lähdettiin sitten takaisin kotiin Raisioon ja palattiin lentoasemalle ehkä noin puolitoista myöhemmin.

Super Caravelle OH-LSD "Oulu" laskeutui Heraklionista Turkuun klo 9.10 täysi poka päällä. Kun kone oli tyhjennetty ja tankattu, tuli kuulutus "lähtö Finnairin vuorolla AY204 Helsinkiin, portti 1". Siinä vaiheessa oli hetken melkein ylitsepääsemätön olo.

Olo helpotti ainakin sen verran, että lähdin kaverini kanssa portista kävelemään koneeseen. Olin lentomatkustajana ensikertalainen, kaverini ei. Itse koneessa olo ei enää jännittänyt niin, paitsi kun nousukiito alkoi. Katsoin vain lattiaa, kiidon aikana radan epätasaisuudet tuntuivat koneessa, joka oli ihan uutta. Kun kone nousi, kulku muuttui tasaiseksi.

Pian katsoin ensi kertaa ikkunasta ulos. Se oli jotain uutta ja mahtavaa. En muista enää pelänneeni muuta kuin ehkä jotain laskun kaarroksia. Olin 14-vuotias ja kaverini 13-vuotias.

Koko se ensimmäinen lento oli ja on edelleen yksi muistettavimpia kokemuksia. Lentäminen muutenkin oli silloin luksusta kun vertailee tähän päivään. Ei silloin tehty etelänmatkoja tms. nykyiseen tapaan. Oli todella upea kokemus, jolla voitin samalla lentopelon. Lentäminen kun ei ollut enää tuntematonta. Se oli silloinkin todella turvallista.

Yöllinen kohtaaminen

Ohessa huonossa kuvassa on lentopäiväkirjan sivu yli 50 vuoden takaa. Olin silloin ns. yö-VFR- ja perusmittarikurssilla EFKU. Koululentoja ja yksinlentoja lentoja lennettiin pimeässä. Ensimmäisen yksinlentomatkan yöllä suoritin 4.2.1972. Niihin aikoihin iltavuoro, oliko AY555, Hesasta Kuopioon tehtiin Superilla.

Näillä myöhäislennoilla olin usein ilmassa yhtä aikaa Caravellen kanssa. Kerran Kuopion tornissa oli lennonjohtaja Lindenin Kalle ja hän oikein varoitti ollessani menossa Kurkimäen mastojen kohdalla etelään: ”OH-PCD katohan ympärilles, Finnair Vitoset (555) tulee vastaan”. Caravelle kuittasi: ”Pikkukone näkyy”. Silloin vasta huomasin valtavan valomeren lentävän vasemmalla puolellani.

Sen jälkeen olin tarkempi ja usein kohdattiin ilmassa Kuopion APP-alueella. Sykähdyttävintä oli, että torni selvitti koneeni platalle lähelle Finskiä. Piti oikein potkiskella koneen renkaita, että teki itsensä tärkeäksi. Kyllä pojat Caravellen ikkunasta morjensti.

Kuvat ja tekstit:

Ensimmäinen tarina: Jouko Tarponen, Turun Caravelle-tiimin armoitettu valokuvaaja ja kunnostusprojektin dokumentoija

Toinen tarina: Hannu Hedman, niin ikään Turun Caravelle-tiimin jäsen ja lentäjä koko sielustaan. Taipumus myös pukeutua punaiseen joulun alla...

Caravellen oikean siivenkärken korjaus

Sunnuntai 14.1.2024 - Tiistaikerholainen

In English

Ilmailumuseoyhdistys ry:n Ruotsista hankkiman ja Turun lentoasemalla Finnairin Sinilinnuksi (OH-LEA) entisöidyn Caravellen oikean siiven kärkikappaleen johtoreuna oli Ruotsissa olon aikana pahasti vaurioitunut. Se oli vaurioitunut noin 40 cm matkalta ja samalla oli tuhoutunut siiven kärjen purjehdusvalo. Onneksi Caravellen vasemman siiven kärkiosa on ehjä, joten sitä voidaan käyttää mallina oikean siiven tuhoutuneen kärjen rakentamisessa. Tuhoutunut siiven kärkiosa joudutaan siis uusimaan.

Oikean siiven kärkiosan uusiminen aloitettiin purkamalla vaurioitunut alue. Rutussa olevien alumiinilevyjen niitit porattiin pois, jotta kärjen verhoilua saatiin taivutettua auki ja verhoilulevyt irrotettua kärjen tukirakenteesta. Irrotettuja alumiinilevyjä yritettiin oikaista alkuperäiseen muotoonsa mahdollista uudelleen käyttöä varten. Alumiinilevyt osoittautuivat kuitenkin niin hauraiksi, että ne murtuivat niitä muotoonsa taivutettaessa. Totesimmekin, että oikean siiven kärkikappaleen johtoreuna on verhoiltava kokonaan uusilla alumiinilevyillä.

Purimme irrotettavissa olleet vaurioituneen alueen tukirakenteet. Osaa rakenteesta ei tarvinnut irrottaa, joten niitä voidaan käyttää sellaisenaan siiven kärkikappaleen johtoreunan rakentamisessa. Irrotetut ja uudelleen käytettävissä olleet tukirakenteet oikaistiin alkuperäiseen muotoonsa. Ne kiinnitettiin vetoniitein paikoilleen hyödyntäen tukirakenteiden sijainnissa ehjää vasemman siiven kärkikappaletta.

Tämän jälkeen rakennettiin oikean siiven purjehdusvalon tilan takaseinä ja pohjalevy mallina vasemman siiven purjehdusvalo tila. Takaseinä ja pohjalevy leikattiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Kun purjehdusvalon alueen takaseinä ja pohjalevy olivat alustavasti saatu  paikalleen, siiven kärkikappaleen johtoreuna oli saanut jo alkuperäistä muotoaan.

Purjehdusvalon pohjalevyyn tehtiin aukko purjehdusvalon johdoille. Samoin sorvattiin valmiiksi purjehdusvalon kuppimainen istukka valon myöhempää paikalleen kiinnittämistä ennakoiden. Tämän jälkeen koko purjehdusvalon alue lukittiin reunoistaan 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä leikatuilla listoilla siiven kärkiosan säilyneisiin alkuperäisiin rakenteisiin. Kiinnitys tehtiin vetoniiteillä eli poppareilla.

Seuraava vaihe oli tukirakenteen tekeminen siiven kärkiosan ehjän alueen reunan ja purjehdusvalon takaseinän välille, josta alkuperäiset tukirakenteet olivat tuhoutuneet. Ehjän alueen reunan muodostaa siivenkärjen alkuperäinen kaari. Kaari on tosin yläreunastaan hieman vaurioitunut, mutta korjattavissa ja tulee jäämään kärkiosan uuden verhoilun alle

Tukirakenne tehtiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä leikatuista 2 cm levyisistä listoista. Jotta tukirakenteen listojen päät saatiin niitatuksi kaaren reunaan, leikattiin Dremelin terällä pois kaaren päällä ollut alkuperäinen vaurioitunut alumiiniverhoilu. Listoja kiinnitettiin viisi kappaletta kaaren reunan ja purjehdusvalon takaseinän välille. Kiinnitys tehtiin popniiteillä. Jotta rakenteesta saatiin riittävän tukeva alumiinisten verhoilulevyjen taivuttamiseksi ja kiinnittämiseksi kehikon päälle, rakenteeseen niitattiin vielä kaksi poikittaista alumiinista tukilistaa. Nyt ollaan valmiita aloittamaan oikean siiven kärkiosan johtoreunan verhoilu 1 mm vahvuisella alumiinilevyllä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Keskitalven Caravelle-kuulumisia kirjoituspöydän äärestä

Sunnuntai 14.1.2024 - Erja Reinikainen

In English

Siitä on puolisen vuotta kun Ismo Matinlauri kirjoitti tälle palstalle blogin Caravellen kunnostukseen siihen mennessä käytetystä työmäärästä ja tarvikkeista. Vuoden 2023 loppuun mennessä käytetty tuntimäärä Caravellen purkuun, kunnostukseen ja kokoamiseen oli yhteensä 5 653 tuntia.

Kuva: via Ismo Matinlauri.

Ismon heinäkuun lopussa kirjoittamaa tekstiä mukaillen: "Caravellen kunnostus on vaatinut kohtuullisen paljon aikaa vapaaehtoisilta. Pelkillä koneen kunnostusta tekevillä vapaaehtoisilla ei kuitenkaan tulla toimeen vaan tarvitaan myös paljon paperitöitä".

Kuva: via Ismo Matinlauri.

Projektin menestyksekäs toteuttaminen on vaatinut avainhenkilöiltä sitoutumista kokonaisvaltaisesti suunnitteluun, hankintoihin ja käytännön järjestelyihin ennen kutakin varsinaista työvaihetta. Noin kolmen vuoden aikana projektin alun jälkeen on pidetty eri kokoonpanoin suuri määrä Caravelleen liittyviä palavereita:

• Ilmailumuseoyhdistyksen hallituksen seurantakokouksia projektin keskeisissä vaiheissa
• tekniikan suunnittelutiimin kokoontumisia, keskimäärin kahden viikon välein
• koneen kuljetuksen suunnittelupalavereita
• purkuvaiheen ja myöhemmin kokoamisvaiheen kalusto- ja palveluhankintojen kilpailutus- ja valintapalavereita
• töiden suunnittelun ja hankintojen viikkopalavereita koneen kunnostusvaiheen aikana
• lisäksi epävirallisia työsessioita on ollut runsaasti, etenkin tekniikan porukalla.

Lähes kaikista kokouksista on laadittu ja arkistoitu muistiot. Projektin kulkua on siis dokumentoitu melko kattavasti tulevia ilmailuhistorian tutkijoita varten.

Lisäksi projektin taustavoimat ovat käyttäneet aikaa tiedottamiseen ulkoisille sidosryhmille, Facebook-tiedottamiseen, lehdistötiedotteisiin, mediahaastatteluihin, valokuvien käsittelyyn, projektimateriaalin arkistointiin, jne. Meitä taustajoukkoihin kuuluvia tiedottajia, kirjoittajia, kääntäjiä, bloggareita ja kuvaajia, ym. on arvioni mukaan ollut projektissa mukana 8–10 henkilöä.

Kuva: Erja Reinikainen.

Caravelle-projektin sivuille on kirjoitettu keskimäärin 50 blogitekstiä vuodessa, lisäksi kaikki blogit on kuvitettu ja käännetty englanniksi. Projektin nettisivut päivitettiin syksyllä 2023 kokonaisuudessaan projektin vaihetta vastaamaan. Lehtikirjoituksia Caravellestä on kirjoitettu useita, pääasiassa Ilmailumuseoyhdistyksen Feeniks-lehteen, mutta myös muihin ilmailuhistoriajulkaisuihin.

Väljää hihaa heiluttaen työstetty Excel osoittaa, että Caravelle-projektin aikana on tähän mennessä kirjoitettu 70 kokousmuistiota. Kokouksiin on käytetty projektin aikana tähän mennessä noin 80 henkilötyöpäivää, kun huomioidaan palaverien kaikki osanottajat ja lisäksi muistioiden laadinta. Blogien julkaisemiseen (kirjoitus, käännös, kuvitus, julkaisu) arvioidaan kuluneen noin 40 henkilötyöpäivää.

Kun tämä vuosi 2024 tästä etenee ja Caravellen työt jatkuvat, niin viikkopalavereita, blogeja, lehtikirjoituksia ja valokuvia syntyy varmasti lisää – ja eiköhän myös meillä projektin dokumentoijilla riitä hommia…