Finnairin Caravelle-koneet

Aero Oy:llä (vuodesta 1968 Finnair) on historiansa aikana ollut käytössään viisitoista Sud Aviation Caravelle -yksilöä, joista kolme on ollut vuokralla. Finnair käytti Caravelle-kalustoa vuosina 1960-1983.

Aero Oy tilasi 18.1.1958 kolme Sud Aviation Caravelle IA-konetta, jotka saatiin käyttöön vuonna 1960. Koneet OH-LEA "Sinilintu", OH-LEB "Sinilintu" ja OH-LEC "Sininuoli" muunnettiin vuonna 1961 Caravelle III -koneiksi ja vuonna 1962 hankittiin vielä neljäs Caravelle III, OH-LED "Sinipiika". Aero onnistui jo vuonna 1960 sertifioimaan koneensa kahden ohjaajan ohjaamomiehistölle - ensimmäisenä maailmassa.

Uusi suihkukonetyyppi siirsi Convair 440 Metropolitan -mäntämoottorikoneet kotimaan reittiliikenteeseen. Nopeampana, tilavampana ja hiljaisempana se paransi sekä suomalaisten yritysten että kansalaisten yhteyksiä maailmalle ja matkustusmukavuutta. Nopeus merkitsi myös sitä, että yöaikaan voitiin lentää tilauslentoja lomakohteisiin ilman, että päiväsaikaan lennetyt reittilennot häiriintyivät.

Caravelle III -kalusto avasi Finnairille ovet suihkulentämisen maailmaan. Konetyyppi oli käytössä vain vuoteen 1964, jolloin kaikki neljä konetta myytiin takaisin valmistajalleen osamaksuna kuudesta uudesta Sud Aviation 10B3 Caravelle -koneesta. Menettely, joka tulevina vuosina oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus, oli aikanaan ensimmäistä kertaa käytössä Aeron kohdalla.

Aero Oy tilasi ensimmäisenä asiakkaana kuusi 10B3 -mallista Super Caravelle -konetta 4.12.1962. Koneista viisi piti saada vuonna 1964 ja kuudes vuonna 1965, mutta muun muassa Ranskan metallialan lakon seurauksena toimitukset myöhästelivät ja tästä syystä tehdas vuokrasi Aerolle yhden VI-R-tyyppisen Caravellen 3,5 kuukaudeksi vuonna 1964. Se lensi tunnuksella OH-LER. Kuusi ensimmäistä Super Caravellea saivat tunnukset OH-LSA, -LSB, -LSC, -LSD, -LSE ja -LSF. Kaksi konetta lisää tilattiin joulukuussa 1965 ja saatiin vuonna 1967. Ne saivat tunnukset OH-LSG ja -LSH.

Finnairilla oli kahdeksan omistamansa Super Caravelle -koneen lisäksi vuokralla kaksi koneyksilöä vuosina 1974-1976. Ne saivat tunnukset OH-LSI ja -LSK.

Super Caravellea lennettiin Suomessa matkustamoasettelulla, jossa oli joko 12 ensimmäisen luokan ja 70 turistiluokan paikkaa tai 95 turistiluokan paikkaa. Maksimissaan koneeseen sai 107 matkustajaa.

Finnair luopui Super Caravelle -kalustosta vuonna 1983.

Kaikki kolme ensimmäistä Caravelle IA/III -konetta on romutettu. Sen sijaan neljäs päätyi tiedustelukäyttöön ja on säilynyt. Se on kokonaisena nähtävillä tunnuksella F-ZACE Ranskan Montelimarissa sijaitsevassa Musée Européen de L’Aviation De Chasse -museossa.

Kahdeksasta Super Caravelle -koneesta seitsemän on romutettu. Niistä OH-LSC:n nokkaosa on päätynyt kerhotilaksi L’Altiport de Corlierin lentokentälle. OH-LSH lienee kokonaisuudessaan säilynyt, kantaa tunnusta HK-3836 ja löytyy Meksikolaisesta vesipuistosta.

Lyhyen aikaa Finnairin käytössä olleista Super Caravelle -koneista molemmat on romutettu. Vuonna 1964 muutaman kuukauden käytössä ollut VI-R-mallin OH-LER saattaa löytyä vielä Libyasta Beninan lentokentän laidalta, missä se on odottanut kohtaloaan jo vuodesta 1975.