Caravellen oikean siiven kärki sai purjehdusvalon kupunsa

Lauantai 27.4.2024 - Tiistaikerholainen

In English

Kun Caravelle III:n (OH-LEA Sinilintu) oikean siiven kärkiosan tuhoutuneen johtoreunan tilalle oli rakennettu uusi johtoreuna, voitiin aloittaa purjehdusvalon kuvun asentaminen johtoreunassa olevaan paikkaansa.

Alkuperäistä purjehdusvalon kupua ei ole käytössämme, sillä se oli tuhoutunut siiven kärjen mukana. Kupua ei myöskään ole löytynyt varaosana, joten sellainen piti tehdä. Menetelmäksi valikoitu 3D-tulostus. Malliksi siihen käytimme vasemman siiven purjehdusvalon osin rikkoutunutta kupua. Kupu 3D-tulostettiin sekä oikean että vasemman siiven purjehdusvaloa varten.

Vasemman siiven purjehdusvalon uusi kupu laitettiin paikalleen OH-LEA Sinilintuun jo alkukesästä 2023. Sen sijaan oikean siiven kuvun paikalleen laittamiseen päästiin vasta maliskuussa 2024, jolloin siiven kärkiosan tuhoutuneen johtoreunan rakentaminen oli saatu valmiiksi.

3D-tulostettu purjehdusvalon kupu on jäykkää muovia eikä se aluksi ”istunut” kunnolla paikalleen. Lämmittämällä kupua kuumailmapuhaltimella se saatiin kuitenkin muokkautumaan siivenkärjessä olevaan reunukselliseen alustaansa. Kupu kiinnitettiin alustavasti paikalleen reunukseen muutamalla ruuvilla. Näin siksi, että kupu pysyy paikallaan kuvun kiinnitysraamin tekemiseksi. Kupuhan kiinnitetään alustansa alumiinireunukseen kiinnitysraamin avulla. Ruuvinreiällinen raami painautuu tiiviisti kuvun reunoja vasten, jolloin raamin rei’issä olevat ruuvit kierretään kuvun reunan läpi kuvun alla olevaan alumiiniseen reunukseen.

Alkuperäisestä poiketen kuvun kiinnitysraami päätettiin tehdä kahdesta osasta. Menettely helpotti raamin tekemistä. Tekemämme raami peittää kuitenkin valtaosan purjehdusvalon kuvun reunasta. Ainoastaan kuvun harjalle joudutaan laittamaan raamin päät yhdistävä välikappale.

Muutamalla ruuvilla kiinnitetyn kuvun reunaan laitettiin leveä paperiteippi. Siihen piirrettiin kuvun kiinnitysraamin muoto. Piirtorajan mukaan tehtiin pahvista raamin malli. Malli teipattiin raamin muotoon jo alustavasti leikattuun 1 mm vahvuiseen alumiinilevyyn. Tämän jälkeen levyä alettiin muokata leikkurilla pahvimallin muotoon.

Alumiiniraamin aihiota sovitettiin useaan otteeseen paikalleen sitä uudestaan muokaten. Näin raami sai vähitellen lopullisen muotonsa, jolloin raami lepäsi suunnitellusti vasten kuvun alareunaa. Kun haluttu muoto oli saavutettu, poistettiin raamista alumiinipintaa suojaava sininen muovikalvo.   

Valmiiksi muokatun kiinnitysraamin pintaan kiinnitettiin paperiteippi, jotta raamiin voitiin merkitä lyijykynällä tasaväliset kiinnitysruuvien paikat. Kun merkkien kohdalle oli porattu reiät kiinnitysruuveille, voitiin ruuvit kiertää yksitellen kiinni. Sen seurauksena purjehdusvalon kupu puristui paikalleen kiinnitysraamin ja kuvun alustan reunuksen väliin. Oikean siiven purjehdusvalon kupu oli saatu paikoilleen.   

Viimeisenä työnä oli tehdä kuvun harjalle purjehdusvalon kiinnitysraamin päitä yhdistävä 5 cm pituinen välikappale. Välikappaleesta tehtiin ensin pahvimalli. Sen mukaan alumiinilevystä leikattiin ja muokattiin tarvittava välikappale. Kun sen pinnasta oli poistettu sininen suojamuovi, välikappale kiinnitettiin raamin päiden väliin kahdella aluslevyisellä ruuvilla. Lopuksi kiinnitysruuvit vielä tiukattiin.

Kuvun alle jäi piiloon Tiistaikerhossa alumiinista sorvattu ja paikalleen asennettu purjehdusvalon polttimon ja polttimon vihreän lasikuvun istukka. Caravellen oikean siiven kärjessä on siten valmius toimivalle purjehdusvalolle, jos sellainen halutaan siihen joskus asentaa.    

Vuoden kestänyt Caravelle Sinilinnun oikean siivenkärjen tuhoutuneen johtoreunan rakentaminen on saatu kokonaan valmiiksi. Siivenkärki voidaankin toimittaa Turkuun asennettavaksi Turun lentoaseman matkustajaterminaalin tuntumassa esillä olevan Caravelle Sinilinnun oikeaan siipeen.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravellen oikean siivenkärjen johtoreunan rakentaminen valmistui

Keskiviikko 27.3.2024 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistyksen omistaman ja Turun lentoasemalla näytteillä olevan Caravellen III:n (OH-LEA Sinilintu) oikean siiven kärkiosan tuhoutuneen johtoreunan rakentaminen on saatu valmiiksi. Caravellessa siiven kärkiosa on oma siivestä irrotettava kokonaisuus. Jatkossa käytän tästä siiven kärkisoasta yksinkertaisuuden vuoksi termiä siiven kärki.

Siivenkärjen uuden johtoreunan rakentamisen viimeisenä työnä oli johtoreunan ylä- ja alapuolen verhoilulevyjen reunojen niittaaminen johtoreunan keskiviivalle. Verhoilulevyjen reunat kohtaavat johtoreunan keskiviivalla. Muilta osin uuden siivenkärjen verhoilulevyt oli jo niitattu siivenkärjen rakenteeseen.

Jotta verhoilulevyjen reunat saataisiin niitattua johtoreunan keskiviivalle, levyjen reunat kiristettiin johtoreunaa vasten siivenkärjen ympäri kiedotulla kuormausliinalla. Tämän jälkeen levyjen reunojen kumpaankin päähän porattiin niitinreiät ja reunat niitattiin johtoreunan keskiviivalle veto- eli popniiteillä.

Todettiin että verhoilulevyjen reunojen väliin jäi 1–4 mm suuruinen rako. Levyjen reunat eivät siten täysin ylettyneet kohtaamaan toisensa puskusaumaisesti. Rako päätettiin peittää alumiinisella johtoreunan keskilinjaa pitkin kulkevalla peitelevyllä.

Peitelevyn tekemiseksi leikattiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä 8 cm leveä ja 40 cm pitkä alumiinilevy peittämään verhoilulevyjen välistä saumaa. Alumiinilevyä muokattiin johtoreunan kaarevaan muotoon taivuttamalla levyä sopivan kokoista rautaputkea vasten. Peitelevyn saaminen haluttuun muotoon oli työlästä, sillä siivenkärjen johtoreuna kaartuu useaan suuntaan. Levyä muokattiinkin vaihe vaiheelta levyä välillä paikalleen sovittaen. Näin peitelevy saatiin painautumaan tiiviisti siivenkärjen johtoreunan harjannetta vasten.

Nyt voitiin poistaa alumiinilevyn pintaa suojaavat siniset muovikalvot ja aloittaa peitelevyn niittaus. Niittausta varten peitelevy kiristettiin paikalleen molemmista päistään kuormausliinalla. Peitelevyn kumpaankin reunaan kiinnitettiin maalarinteippi vetoniittien paikkojen merkitsemiseksi. Niitinpaikat merkittiin maalarinteipin pintaan tasavälein harppia ja lyijykynää käyttäen ja reiät niiteille porattiin merkintöjen mukaan.

Pohdittiin, missä järjestyksessä levy kannattaisi niitata, jotta se saadaan täysin mukautumaan siivenkärjen johtoreunan muotoon. Päädyttiin siihen, että niittaus aloitetaan peitelevyn takapäästä, josta edettäisiin niitti niitiltä kohti kärkeä. Näin menetellen suojalevy niittautuikin tiiviisti siivenkärjen johtoreunaan. Lopuksi suojalevyn reunoja naputeltiin vielä vasaraa ja puupalikkaa apuna käyttäen painautumaan tiiviimmin alla olevan verhoilulevyn pintaa vasten.

Vaativa työ Caravelle III:n siivenkärjen tuhoutuneen johtoreunan rakentamiseksi oli saatu valmiiksi. Toki edessä on vielä siiven kärkivalon 3D-tulostetun kuvun asentaminen johtoreunan kärjessä olevaan paikkaansa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravellen oikean siivenkärjen korjaus loppusuoralla

Perjantai 23.2.2024 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerho on monella tapaa osallistunut Turun lentoasemalla olevan Caravelle III ”Sinilinnun” (OH-LEA) entisöintitoimiin. Niistä viimeisin on koskenut Caravellen oikean siiven kärkikappaleen  johtoreunan uudelleen rakentamista. Siipeen oli törmätty koneen ollessa varastoituneena Arlandan lentokentän laidalla, jolloin kärkikappaleen johtoreuna oli murskaantunut korjauskelvottomaksi. Siiven kärkikappale on erillinen siiven kärkeen liitettävä osa. Tässä blogissa käytän yksinkertaisuuden vuoksi siiven kärkikappaleesta nimeä siivenkärki.

Loppuvuodesta 2022 aloitimme siivenkärjen johtoreunan rakentamisen purkamalla vaurioituneen alueen. Uuden johtoreunan rakentamisessa pystyimme osittain hyödyntämään vaurioituneen johtoreunan alkuperäistä rakennetta. Vuoden 2023 loppuun mennessä olimme rakentaneet alumiinilistoista siivenkärjen johtoreunan uuden tukirakenteen, joten kevätkauden 2024 alkaessa aloitimme uuden johtoreunan verhoilun. Caravellen oikean siivenkärjen johtoreunan rakentamisen vaiheista on kerrottu Tiistaikerhon blogeissa marraskuussa 2022 ja tammikuussa 2024.  

Siivenkärjen uuden johtoreunan verhoilu toteutettiin kolmessa osassa. Tämä siksi, ettei ilman muokkauslestiä pysty verhoilemaan moneen suuntaan kaareutuvaa johtoreunaa yhdellä alumiinilevyllä. Tuollaisen muokkauslestin rakentaminen on taitojemme ulkopuolella.

Verhoilu toteutettiin niin, että verhoilimme ensin siivenkärjen uuden johtoreunan kärkiosan, jossa sijaitsee siiven purjehdusvalo. Sen jälkeen verhoilimme johtoreunan keskiosan. Lopuksi verhoilimme uuden johtoreunan takaosan, joka yhtyy siivenkärjen ehjään vaurioitumattomaan osaan.

Verhoilu aloitettiin siis johtoreunan kärjestä. Se verhoiltiin 1 mm vahvuisella hyvin muokattavissa olevalla alumiinilevyllä. Verhoiltavasta alueesta tehtiin ensin pahvimalli, jonka mukaan alumiinilevystä leikattiin tarvittava kappale. Leikattu alumiinilevy taivutettiin johtoreunan kärjen ympärille. Levyä muokattiin niin kauan, että se painautui tiiviisti vasten johtoreunan kärjen rakenteita. Kun levy oli saatu paikalleen, se niitattiin kiinni veto- eli popniiteillä. Sud Aviationin tehtaalla Ranskassa Caravellen siivenkärjen verhoilulevyt oli kiinnitetty uppokantaniiteillä. Siihen emme kuitenkaan nyt ryhtyneet.

Seuraavaksi verhoiltiin siivenkärjen johtoreunan keskiosa. Kun teimme verhoiltavasta alueesta yhtenäistä pahvimallia, totesimme että verhoilu kannattaa tehdä niin, että johtoreunan kumpikin puoli, eli ylä- ja alapuoli, verhoillaan omalla alumiinisella verhoilulevyllään. Syynä oli jälleen se, että verhoiltava pinta taipuu useaan suuntaan. Näin toimien kummankin puolen verhoilulevyn yläreunat kohtaisivat puskusaumaisesti johtoreunan harjalla.

Johtoreunan ylä- ja alapuolta varten tehtyjen pahvimallien eli kaavojen mukaan leikattiin 1 mm alumiinilevystä verhoiltavat alumiinilevyt. Ensin muokkasimme lopulliseen muotoonsa johtoreunan yläpuolisen levyn. Se kiinnitettiin puristimilla paikoilleen. Kun niitinreiät oli porattu,  levy niitattiin popniiteillä johtoreunan kehikkoon. Vastaavalla tavalla muokattiin johtoreunan alapuolelle tuleva levy ja niitattiin kehikon rakenteeseen. Siivenkärjen uusi johtoreuna oli jo 2/3 osalta verhoiltu.

Uuden siivenkärjen johtoreunan takaosan verhoilimme myös kahden verhoilulevyn mallilla. Näiden verhoilulevyjen etureuna niitataan keskimmäisen verhoilulevyn takareunaan limisaumaisesti. Takareunastaan verhoilulevy liittyy puskusaumalla siivenkärjen vaurioitumattoman osaan.

Aloitettiin verhoilu siivenkärjen yläpinnan levystä. Tällä kertaa verhoilulevyn kaava tehtiin läpinäkyvästä muovista. Muovikalvo asetettiin verhoiltavan alueen päälle ja siihen piirrettiin tussikynällä verhoilulevyn muoto. Muovikalvo leikattiin tussiviivojen mukaan valmiiksi kaavaksii, joka asetettiin 1 mm vahvuisen alumiinilevyn päälle. Kaavan muoto piirrettiin alumiinilevyyn piikillä ja levy leikattiin muotoonsa piirtoviivojen mukaan. Leikattua alumiinilevyä jouduttiin muokkaamaan jonkin verran, ennen kuin se oli valmis niitattavaksi.

Verhoilulevy kiinnitettiin ensin paikalleen lukkopihdillä ja niitattiin alareunastaan ensin vain yhdellä popniitillä. Nyt vielä tarkistettiin, että levy on varmasti paikallaan ja peittää suunnitellusti verhoiltavan alueen. Tämän jälkeen aloitettiin levyn niittaaminen uuden johtoreunan tukirakenteisiin. Niittauksessa edettiin verhoilulevyn alareunasta kohden levyn yläreunaa. Yläreuna niitattiin vasta, kun siitä oli leikattu pois ylimäärä ja levyn reuna oli taivutettu johtoreunan harjanteen kaarevaan muotoon.

Vastaavalla tavalla verhoilimme alumiinilevyllä uuden johtoreunan takaosan alapinnan, jolloin ylä- ja alapuolisen verhoilulevyn yläreunat kohtasivat toisensa puskusaumaisesti keskellä johtoreunan harjannetta. Levyjen yläreunojen puskusaumaan jäi muutaman millin rako. Tämä rako peitetään harjannetta pitkin kulkevalla alumiinisella peitelevyllä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Caravellen oikean siivenkärken korjaus

Sunnuntai 14.1.2024 - Tiistaikerholainen

In English

Ilmailumuseoyhdistys ry:n Ruotsista hankkiman ja Turun lentoasemalla Finnairin Sinilinnuksi (OH-LEA) entisöidyn Caravellen oikean siiven kärkikappaleen johtoreuna oli Ruotsissa olon aikana pahasti vaurioitunut. Se oli vaurioitunut noin 40 cm matkalta ja samalla oli tuhoutunut siiven kärjen purjehdusvalo. Onneksi Caravellen vasemman siiven kärkiosa on ehjä, joten sitä voidaan käyttää mallina oikean siiven tuhoutuneen kärjen rakentamisessa. Tuhoutunut siiven kärkiosa joudutaan siis uusimaan.

Oikean siiven kärkiosan uusiminen aloitettiin purkamalla vaurioitunut alue. Rutussa olevien alumiinilevyjen niitit porattiin pois, jotta kärjen verhoilua saatiin taivutettua auki ja verhoilulevyt irrotettua kärjen tukirakenteesta. Irrotettuja alumiinilevyjä yritettiin oikaista alkuperäiseen muotoonsa mahdollista uudelleen käyttöä varten. Alumiinilevyt osoittautuivat kuitenkin niin hauraiksi, että ne murtuivat niitä muotoonsa taivutettaessa. Totesimmekin, että oikean siiven kärkikappaleen johtoreuna on verhoiltava kokonaan uusilla alumiinilevyillä.

Purimme irrotettavissa olleet vaurioituneen alueen tukirakenteet. Osaa rakenteesta ei tarvinnut irrottaa, joten niitä voidaan käyttää sellaisenaan siiven kärkikappaleen johtoreunan rakentamisessa. Irrotetut ja uudelleen käytettävissä olleet tukirakenteet oikaistiin alkuperäiseen muotoonsa. Ne kiinnitettiin vetoniitein paikoilleen hyödyntäen tukirakenteiden sijainnissa ehjää vasemman siiven kärkikappaletta.

Tämän jälkeen rakennettiin oikean siiven purjehdusvalon tilan takaseinä ja pohjalevy mallina vasemman siiven purjehdusvalo tila. Takaseinä ja pohjalevy leikattiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä. Kun purjehdusvalon alueen takaseinä ja pohjalevy olivat alustavasti saatu  paikalleen, siiven kärkikappaleen johtoreuna oli saanut jo alkuperäistä muotoaan.

Purjehdusvalon pohjalevyyn tehtiin aukko purjehdusvalon johdoille. Samoin sorvattiin valmiiksi purjehdusvalon kuppimainen istukka valon myöhempää paikalleen kiinnittämistä ennakoiden. Tämän jälkeen koko purjehdusvalon alue lukittiin reunoistaan 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä leikatuilla listoilla siiven kärkiosan säilyneisiin alkuperäisiin rakenteisiin. Kiinnitys tehtiin vetoniiteillä eli poppareilla.

Seuraava vaihe oli tukirakenteen tekeminen siiven kärkiosan ehjän alueen reunan ja purjehdusvalon takaseinän välille, josta alkuperäiset tukirakenteet olivat tuhoutuneet. Ehjän alueen reunan muodostaa siivenkärjen alkuperäinen kaari. Kaari on tosin yläreunastaan hieman vaurioitunut, mutta korjattavissa ja tulee jäämään kärkiosan uuden verhoilun alle

Tukirakenne tehtiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä leikatuista 2 cm levyisistä listoista. Jotta tukirakenteen listojen päät saatiin niitatuksi kaaren reunaan, leikattiin Dremelin terällä pois kaaren päällä ollut alkuperäinen vaurioitunut alumiiniverhoilu. Listoja kiinnitettiin viisi kappaletta kaaren reunan ja purjehdusvalon takaseinän välille. Kiinnitys tehtiin popniiteillä. Jotta rakenteesta saatiin riittävän tukeva alumiinisten verhoilulevyjen taivuttamiseksi ja kiinnittämiseksi kehikon päälle, rakenteeseen niitattiin vielä kaksi poikittaista alumiinista tukilistaa. Nyt ollaan valmiita aloittamaan oikean siiven kärkiosan johtoreunan verhoilu 1 mm vahvuisella alumiinilevyllä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Caravellen syksy alkoi 4.9.

Keskiviikko 6.9.2023 - Ismo Matinlauri

In English

Caravellen syksyn kunnostuskausi alkoi kunnolla maanantaina 4.9. yhdeksän paikalla olleen henkilön voimin. Elokuu oli niin sateinen, että ulkopuolisia töitä ei juurikaan voinut tehdä. Myös koneen esittely viikonloppuisin ja sitä tukeva toiminta rajoitti koneen sisäpuolista toimintaa.

Syyskuun alussa 2.9. viimeisen yleisölle avoimen tilaisuuden jälkeen jatkettiin maanantaina 4.9. siitä mihin kesäkuussa jäätiin. Puolipilvinen sää oli ideaalinen niin hiontaan, kiillotukseen kuin koneen viimeisten tunnusmerkkien maalaukseen.

Rungon pohjassa on pieni alue, joka pitää vielä hioa ja maalata alumiinin väriseksi. Samoin muutamat viimeiset tunnusmerkit voitiin maalata koneen siipiin ja runkoon. Oikeastaan enää siiven alapuolen rekisteritunnus puuttuu.

Kuvat: Lassi Karivalo

Kiillotus on suurin rungon ulkopuolisista töistä. Sitä jatketaan niin kauan kun säät sallivat. Kiillotusta riittää vielä ensi kevääseen, sen verran sitä on vielä jäljellä että tänä syksynä ei kaikkea ehditä tekemään.

Sisustustöissä päästiin myös alkuun. Koneen ohjaamon ja WC-alueen kunnostus- ja maalaustöillä aloitetaan. Samoin lattian kunnostus ja matkustamon kattoalueet tulevat työn alle lähiviikkoina.

Meillä oli myös ilo tavata Vantaan Tiistaikerhon jäseniä paikalla. He olivat tulleet Lassi Karivalon johdolla kolmen miehen voimin mittaamaan Caravellen vieressä olevan DO-5:n pyrstön aukkoja. Tiistaikerho valmistaa niihin suojakannet, jotka laitetaan ennen syysmyrskyjä sitten paikoilleen.

Yhteinen kahvihetki ’Cafe Caravellessä’ kruunasi vilkkaan keskustelun täyttämän työn merkeissä vietetyn iltapäivän. Tiistaikerho on isona tukena ja tekijänä Caravellen kunnostuksen yksityiskohtia mietittäessä. Tästä on hyvä jatkaa syksyä kohti.

Kuvat: Jouko Tarponen, ellei toisin erikseen mainittu.

Tiistaikerhon kevätkausi 2023 ja näkymiä syyskaudelle

Tiistai 11.7.2023 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon kevätkausi 2023 venähti vähän tavanomaista pidemmäksi. Normaalisti olemme  - Myrskyn entisöintiprojektia lukuun ottamatta - lopettaneet toukokuun lopussa. Tänä vuonna ahkeroimme kuitenkin Turussa 17-18 kesäkuuta pidettyyn lentonäytökseen asti.

Kesäkuinen työrupeama koski Ilmailumuseoyhdistyksen (IMY) omistamien C-47 (DO-5) koneen rungon sekä Finnairin ”Sinilinnuksi” (OH-LEA) entisöitävän Caravelle III:n (entinen SE-DAF) osien kunnostusta. Molemmat koneethan piti saada esittelykuntoon Turun lentonäytökseen mennessä, sillä kummankin koneen tulisi olla siellä esillä. Näin myös tapahtui, joskin Caravelle oli esillä lentonäytösalueen ulkopuolella lentoaseman matkustajaterminaalin tuntumassa. Caravellen entisöinnistä päävastuun kantoi Caravellen entisöinnin Turun ryhmä.

Muutoinkin kevätkausi piti tiiskerholaiset kiireisenä. Mittavien DO-5:n ja Caravellen töiden lisäksi ahkeroimme MiG 21BIS (MG-111) ohjaamon laitteiden purkamiseksi ohjaamoon asennetavien simulaattorilaitteiden tieltä. MG-111:n ohjaamosta tehdään MiG 21BIS elämyssimulaattori Suomen ilmailumuseoon. IMY sai MG-111 ohjaamokokonaisuuden koneen romuttamisen yhteydessä vuonna 2016. Toukokuun loppuun mennessä saimme laitteistojen purkutyöt sekä muut ohjaamokokonaisuuden muutostyöt valmiiksi.

Entisöinnin kohteena ollut Caravellen hinausrauta valmistui juuri ennen Turun lentonäytöstä, joskaan se ei vielä ollut näytteillä Caravelle ”Sinilinnun” nokkapyörään kiinnitettynä. Hinausrauta saadaan vasta syksyllä näytteille ”Sinilinnun” yhteyteen. Erittäin huonokuntoinen hinausrauta tuli Arlandasta Suomeen Caravelle III:n mukana.

Kuva: Jukka Köresaar.

Oma tarinansa on tietystikin Tiistaikerhossa etenevä VL Myrsky III:n (MY-14) entisöintiprojekti. Myrskyn entisöinti tehdään yhteistyössä Suomen ilmavoimamuseon kanssa. Heillä on päävastuu rungon entisöimisessä. Kevään aikana päähuomio kohdistettiin Tiistaikerhossa NACA-renkaan rakentamiseen ja sen koeasennukseen Suomen ilmailumuseossa esillä olevaan Pratt &Whitney R-1830 Twin Wasp -moottoriin.

Poiketen muusta Tiistaikerhon työrytmistä Myrsky-projektissa jatketaan läpi kesän. Juuri nyt niitataan onnistuneen koeasennuksen jälkeen NACA-renkaan osia kiinni renkaaseen sekä valmistellaan siiven koeasennusta käytössämme olevaan Myrsky MY-5:n runkokehikkoon. Siiven koeasennusta ennakoiden Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan on raivattu aluetta koeasennukselle, jossa ensin siipipuoliskot yhdistetään toisiinsa kokonaisuudeksi. Mainittakoon, että poiketen alkuperäisestä Myrskyjen rakentamisesta Myrskyn entisöintiprojektissa siipi rakennettiin kahdesta toisiinsa liitettävästä siipipuoliskosta.  

Kuva: Jukka Köresaar.

Kevään 2023 Tiistaikerhon työohjelmassa oli normaalista poikkeavaa se, että Myrsky-projektia lukuun ottamatta hankkeet koskivat pelkästään IMY:n omistuksessa olevien ilma-alusten, niiden osien tai laitteiden entisöintejä. IMY:n omistamat ilma-aluksethan eivät ole varsinaisia museoesineitä, vaikka ovatkin ilmailuhistoriallisesti merkittäviä. Yleensähän Tiistaikerhon toiminnan pääkohteena on jokin ilmailumuseoihin esille pantavan ilma-aluksen entisöinti.

Kuva: Janne Salonen.

Tulevalla syyskaudella kuitenkin palataan ”normaaliin päiväjärjestykseen”, kun jatketaan Suomen ilmailumuseovetoisesti muutaman vuoden keskeytyksissä ollutta Valmet Tuuli III:n entisöintiä. Kone palautetaan ilmavoimien käytön aikaiseen TL-1 -asuunsa. Lisäksi jatketaan ranskalaisen 1920-luvulla ilmavoimien käytössä olleen  jatkokoulutuskoneen Caudron C.59 (CA-50) -koneen entisöintiä mm. verhoilemalla muutoin jo kokonaan peruskorjattu korkeusvakaaja.

Kuva: Kimmo Marttinen.

Näiden hankkeiden rinnalla jatkuu luonnollisesti VL Myrskyn entisöinti, jonka on tarkoitus valmistua alkukesällä 2024. Töitä on Tiistaikerholle tarjolla myös sekä Caravelle ”Sinilintuun” että C-47 (DO-5) -koneeseen liittyvinä. Molemmat koneet sijaitseva tosin Turun lentoaseman matkustajaterminaalin tuntumassa IMY:n vuokraamalla alueella, mutta koneiden osien kunnostusta voidaan jatkaa Tiistaikerhossa Vantaalla. Kokonaan uutena hankkeena käynnistyy Karjalan ilmailumuseon Mil Mi-8 (HS-4) helikopterin pyrstöpuomin vakaajien verhoilu. Entisöintivuoroaan odottaa IMY:n lahjoituksena saama huonokuntoinen Experimental-kone ”Ressu” (OH-XEA), mutta se ei vielä mahdu Tiistaikerhon työohjelmaan.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen hinausrauta entisöity

Lauantai 27.5.2023 - Tiistaikerholainen

In English

Ilmailumuseoyhdistyksen Ruotsista ostaman Caravelle III:n (SE-DAF) mukana tuotiin Caravellen alkuperäinen hinausrauta. Se on SAS:n käyttämä. SAS hylkäsi raudan Caravelle koneiden SAS:n uran päätymisen myötä. Rauta onkin lojunut kymmeniä vuosia Arlandan lentokentällä SE-DAF:n ohessa.

Hinausrauta otettiin Tiistaikerhossa entisöinnin kohteeksi syyskaudella 2022 vastaavalla tavalla, kun entisöitiin viime vuonna huonoon kuntoon päässyt Finnairin käyttämä  Super Caravellen hinausrauta. SAS:n hinausrauta on Sud Aviation tehtaiden tekemien Caravellen hinausrautojen ensimmäistä versiota. Finnairin käyttämä Super Caravellen hinausrauta on puolestaan kolmatta ja viimeistä versiota. Erot näiden rautojen välillä ovat vähäiset ja koskevat lähinnä raudan pyörätelinettä.

Kevään myötä saatiin kaikki Caravellen hinausraudan osat kunnostettua ja maalattua. Viimeinen työ ennen hinausraudan kokoamista oli koota pyöräteline toimintakuntoiseksi. Kun raudan pyöräteline syyskaudella purettiin osiinsa, niin todettiin toisen pyörän vanteen olevan niin huonokuntoinen, ettei sitä voinut enää käyttää. Toisen pyörän vanne oli sen verran hyväkuntoinen, että pienellä hitsauspaikkauksella siitä saatiin kelvollinen. Vanteeseen ostettiin uusi ulko- ja sisärengas sekä toinen laakereista, joka oli tuhoutunut pyörää pyörätelineen akselilta irrotettaessa. Kun vanne oli saanut sinisen värinsä, laitettiin siihen ulko- ja sisärengas paikoilleen.

Kelvottoman pyörä tilalle onnistuimme pienen hakemisen jälkeen löytämään hinausraudan 25 mm akselille menevä alkuperäisen pyörän mallisen sisäkumillisen pyörän. Suurin osa kaupan olevista ”kottikärrynpyöristä” on nimittäin tehty 20 millin akselia varten. Kun uudenkin pyörän vanne oli maalattu siniseksi, ei vanhaa ja uutta pyörää juuri erottanut toisistaan. Pyörät kiinnitettiin pyörätelineen akseleille, jonka jälkeen voitiin aloittaa hinausraudan koekokoaminen.

Koekokoaminen on välttämätöntä, sillä hinausrauta kuljetetaan osina Turun lentoasema-alueelle, jossa se kootaan näytteille Finnairin Sinilinnuksi entisöitävän SAS:n entisen Caravelle SE- DAF:n yhteyteen. Koekokoamisella varmistetaan, että hinausraudan kokoaminen sujuu Turussa yllätyksittä.

Hinausraudan koekokoaminen aloitettiin laittamalla hinausraudan tanko-osan kummankin puoliskon liitolaipat toisiaan vasten. Jouduimme vähän ihmettelemään, koska hinausraudan puolikkaiden liitoslaippojen ohjaustapit eivät kohdistuneet reikiinsä niin, että hinausraudan nostokahvat olisivat olleet toisiinsa nähden samassa linjassa. Totesimme, että raudan puoliskojen on täytynyt olla jo Suomeen tulleessaan toisiinsa nähden 180 astetta ”vinksallaan”.

Tätä emme olleet huomanneet rautaa purkaessamme, koska raudasta puuttuivat raudan asentoa osoittavat nostokahvat. Jos ne olisivat olleet tallella, olisimme kyllä huomanneet, että niistä toinen olisi ollut raudan alapuolella ja toinen yläpuolella. Johtopäätöksemme onkin, että hinausrauta oli Arlandassa koottu väärin. Sitä osoittaa myös se, että ennen purkamista raudasta ottamissamme kuvissa raudan maahan varaava metallijalka sojottaa kohti taivasta.

Koekokoamisen ongelman ratkaisemiseksi sahasimmekin kohdistustapit pois ja painoimme raudan puoliskojen liitoslaipat toisiaan vasten niin, että nostokahvat olivat raudan yläpuolella ja toisiinsa nähden samassa linjassa. Tämän jälkeen liitoslaipat lukittiin toisiinsa laippojen ympärille tulevalla  kahdella lukituskauluksella. Kaulukset kiristettiin korvakkeistaan pulteilla tiukasti liitoslaippojen ympärille. Näin hinausraudan puoliskot oli saatu yhdistettyä toisiinsa.   

Nyt oli pyörätelineen kiinnityksen vuoro hinausrautaan. Pyöräteline kiinnitettiin hinausrautaan kiinnityskauluksistaan. Telinettä ei kuitenkaan kiinnitetty keskelle hinausrautaa, vaan jonkin verran hinausraudan painopisteen lenkkipään puolelle. Näin menetelleen saadaan raudan lentokoneen nokkapyörään kiinnitettävä liitospää painumaan alas ja nojaamaan jalkansa varassa maahan. Lopuksi kiinnitimme raudan kylkeen hinausraudan valmistuslaatan. Hinausraudasta puuttuu vielä sen kylkeen maalattava Caravelle -logo ennen kuin se on valmis Turkuun toimitettavaksi.

Huonoon kuntoon päässyt hinausrauta koki Tiistaikerhon käsittelyssä täydellisen muodonmuutoksen. Se muuttui ruostuneesta ja osin vaurioituneesta hinausraudasta uuden uutukaisen oloiseksi Finnairin käyttämien Caravelle -koneiden hinausrautojen näköiseksi. Se sai siten samanlaisen ulkoasun, kun vuosi sitten entisöimämme Finnairin Super Caravellen hinausrauta.

Kuvat: Lassi Karivalo.

"Caravellen Vantaan korjaamo"

Maanantai 1.5.2023 - Tiistaikerholainen

Jos joku minulle soittaisi tiistaisin, niin voisin ihan hyvin vastata, että ”Caravellen korjaamossa”, sillä niin suuressa määrin työmme Suomen ilmailumuseon entisöintiverstaassa on koskenut Turun Pansion hallissa olevan Caravelle III:n (SE-DAF) saamista näyttelykuntoon kesäkuun puoliväliin mennessä. Caravellen entisöinnin Turun ja Vantaan ryhmät sekä Tiistaikerho tekevätkin parhaansa tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Vielä ei ole tullut eteen mitään kohtalokasta, joka estäisi, ettei Finnairin ”Sinilinnuksi” (OH-LEA) muuttunut Caravelle SE-DAF olisi valmiina Turun lentoaseman tuntuman esittelypaikallaan Turun lentonäytöksen aikana.

Caravellen entisöintiprojektin Vantaan ryhmässä on huhkittu koneen oikeanpuoleisen korkeusvakaimen kärjen oikaisemiseksi, moottorin alasuojalevyjen paikkaamiseksi ja nokan paineseinän vaurioituneen kehän korjaamiseksi samalla kun tiistaikerholaiset ovat korjanneet paineseinän kehään kiinnitettävän tutkakuvun vauriota. Nämä työt ovat jo takanapäin ja osat toimitettu Pansioon. Olimmekin tosi tyytyväisiä, kun saimme kuulla, että korjatut paineseinän kehä ja siihen liitetty tutkakupu oli onnistuneesti kiinnitetty ”Sinilinnun” keulaan.

Kuva: Ismo Matinlauri

Tiistaikerhon ja Caravellen entisöintiprojektin Vantaan ryhmän korjattavina ovat myös kummankin siiven kärkiosa. Vantaan ryhmä korjasi vasemman siiven kärkiosan pienen repeämän ja aloitti likaantuneen ja pinttyneen siiven kärkiosan hiomisen puhtaaksi. Jatkamme Tiistaikerhossa kummankin kärkiosan hiomista. Meneillään on oikean siiven kärkiosan murskaksi menneen johtoreunan rakentaminen. Työ on osoittautunut vaativaksi, mutta siitäkin kyllä selvitään.

Kummankin siipipuoliskon kärkiosan purjehdusvalon kanssa on kosolti tekemistä. Vasemman siiven kärkivalon kupu oli säröytynyt rikki ja oikean siiven kärkivalo kokonaan tuhoutunut. Oli tarve saada uudet valon kuvut. Kummankin siiven kärkivalon kupu saatiin uusittua ulkopuolisena työnä 3D-tulostuksena. Parhaillaan ollaan tekemässä puista muokkauslestiä oikean siiven kärkivalon kehyksien tekemiseksi. Siinä mallina on vasemman siiven kärkivalon ehjät kehykset. Ne irrotettiin ja puhdistettiin mallina käyttämistä varten.

Pansiosta on tuotu Tiistaikerhoon jo kymmenkunta ohjaamon seinä- ja kattopaneelia. Niiden pinnat hiotaan puhtaiksi ja maalataan. Paneelit olivat huonossa kunnossa ja saaneet aikojen kuluessa pintaansa useammankin maalikerroksen. Tällä hetkellä jo puolen tusinaa paneelia odottaa ruiskumaalausta.

Käsittelyssämme on myös ohjaamossa tuulilasin alapuolella oleva likaantunut musta häikäisysuoja. Sen pinnat hiotaan ja maalataan. Yläpinta onkin jo hiottu ja maalattu kertaalleen. Alapinnan käsittely on käynnissä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen siipien purjehdusvalot

Torstai 16.3.2023 - Tiistaikerholainen

Arlandasta Turun Pansiossa sijaitsevaan halliin tuodun Caravelle III:n (SE-DAF) oikean siiven kärkiosan jättöreuna oli murskana, mutta vasemman siiven kärki ehjänä. Siiven purjehdusvalojen osalta se merkitsee, että oikean siiven purjehdusvalo on tuhoutunut ja vasemman siiven valo säilynyt ehjänä. Tosin vasemman siiven purjehdusvalon muovinen kupu oli pahoin säröytynyt. Caravellen entisöintiprojektin Turun ryhmä irrotti kummankin siiven kärkiosat ja kävimme ne hakemassa Vantaalle Tiistaikerhossa ja Caravelle entisöintiprojektin Vantaan ryhmässä korjattaviksi.

Caravellen purjehdusvalo on rakenteeltaan sellainen, että se kiinnitetään ulkoraamistaan ruuveilla siiven kärjen jättöreunan laippamuttereihin. Purjehdusvalon muovikuvun raami on puolestaan kiinni pienillä pulteilla ulkoraamissa. Raamit ovat alumiinia. Muovikuvun raamia ei saa irrotettua ulkoraamista muutoin kuin irrottamalla koko purjehdusvalo siiven kärkiosasta.

Purjehdusvalon ulkoraamin irrottaminen siiven kärkikappaleesta ei ollutkaan helppoa, sillä laippamuttereissa kiinni olevat ulkoraamin ristipääruuvit eivät liikahtaneetkaan. Ne olivat ruostuneet kiinni laippamuttereihin. Ruuveihin ja laippamuttereihin laitettu ruosteenirrotinkaan ei auttanut. Apuun tuli Caravellen entisöintiprojektin Vantaan ryhmä, joka irrotti purjehdusvalon poraamalla laippamuttereihin jumiutuneet ruuvit pois.  Näin päästiin irrottamaan purjehdusvalon muovikupua ulkoraamista. Purjehdusvalon säröytyneestä kuvusta oli lohjennut jo pala, joten rikkonaisen kuvun tilalle on jollain keinolla tehtävä uusi kupu.

Purjehdusvalon muovikuvun raamissa olevat pienet ristipäiset ruuvit saatiin helposti irti ja siten kupu irrotettua raamistaan.  Pultit, mutterit, aluslevyt ja pultissa olleet pienet senkatut holkit puhdistettiin huolella ja talletettiin pussiin odottamaan purjehdusvalon kokoamista ja kiinnittämistä takaisin vasemman siiven kärkeen.

Purjehdusvalon ulkoraami ja siinä kiinni ollut purjehdusvalon muovikuvun raami olivat pinnaltaan sekä likaisia että hapettuneita. Ne piti puhdistaa ja kiillottaa. Ensiksi raamit pestiin liasta astianpesuaineella. Sen jälkeen aloitettiin hapettuneiden raamien kiillotus. Hapettuneiden raamien kiillottaminen aloitettiin käsin ja siinä käytettiin ensin 800 ja 1000 hiontapaperia, mutta loppukiillotukseen käytimme konevoimaa. Kiinnitimme 3000 hiomalaikalla varustetun ruuvinvääntimen ruuvipenkkiin ja hioimme raameja kirkkaiksi pyörivää hiomalaikkaa vasten. Näin saimme kummankin purjehdusvalon raamin kiillotettua.

Tarvitsemme oikean siiven tuhoutuneen purjehdusvalon tilalle uuden valon. Käynnistimmekin oikean siiven purjehdusvalon raamien tekemisen. Raamit tehdään millin vahvuisesta taipuisasta alumiinilevystä. Uusien raamien tekemisen mallina on vasemman siiven säilyneet ja nyt jo kiillotetut purjehdusvalon raamit. Raameista tehdään pahvimallit, joiden pohjalta alumiinilevyyn piirretään raamin kuva ja levystä leikataan purjehdusvalon raamien aihiot lopulliseen muotoonsa työstettäviksi.

Vaan mistä purjehdusvaloihin saadaan uudet ehjät muovikuvut? Saimme vinkin henkilöstä, joka on erikoistunut 3D-tulostamiseen. Yhteydenoton seurauksena oli, että purjehdusvalon muovikupu yritetään tehdä 3D -tulosteena kummankin siiven purjehdusvaloon.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravelle III:n hinausraudan entisöinti etenee

Keskiviikko 1.3.2023 - Tiistaikerholainen

In English

Syyskaudella päästiin Caravellen III:n hinausraudan entisöinnissä vaiheeseen, jossa valtaosa hinausraudan osista oli pohjamaalattu ruostumista estävällä Isotrol -maalilla. Puolet maalattiin tummanharmaalla ja puolet vaaleanharmaalla Isotrolilla. Todettiin, että maalaus toi hinausraudan pinnassa olevat ruosteensyöpymisjäljet selvästi esille.

Kuvat: Juha Veijalainen

Tehtiin koe, jossa maalattiin hinausrautaan pieni alue Teknoksen tartuntapohjamaalilla, josko se peittäisi alleen raudan syöpymiä. Kyllä se peittikin, mutta silti syöpymät näkyivät. Seuraavana olisi paklata koko rauta syöpymien häivyttämiseksi näkyvistä. Todettiin kuitenkin, että annetaan syöpymisten näkyä merkkinä siitä, että Caravelle III:n hinausrauta on ollut viitisenkymmentä vuotta ruostumassa taivasalla Arlandassa.

Hinausraudan pintamaalauskaaviona käytämme viime keväänä valmiiksi entisöimämme Finnairin käyttämän Super Caravellen hinausraudan maalauskaaviota. Palautettakoon mieliin, että entisöinnin kohteena oleva Caravelle III:n hinausrauta tuotiin Ruotsista Ilmailumuseoyhdistyksen saaman Caravelle III:n (SE-DAF) kanssa. Hinausrauta on siis SAS:n käyttämä, mutta entisöimme sen Finnairin käyttämien hinausrautojen asuun pantavaksi esimerkiksi näytteille Turun lentoasemalle Finnairin OH-LEA ”Sinilinnuksi” maalattavan entisen SE-DAF Caravellen oheen.  

Rauta maalataan sinisellä lukuun ottamatta raudan päitä, jossa raudan lenkkipää maalataan keltaiseksi 50 cm ja lentokoneen liitinpää 73 cm matkalta. Sinisenä maalina on Unica-ulkokalustemaali sävyltään NSC S 6030-B ja keltaisena maalina Unican ulkokalustemaali sävyltään RAL 1023.

Kuvat: Juha Veijalainen

Pintamaalaus aloitettiin raudan pienemmistä osista. Hinausraudan pyörien teline kiinnityskauluksineen sai ensimmäisenä sinisen pintamaalikerroksen. Maalaus tehtiin siveltimillä. Ensimmäisen maalauskerran jälkeen maalin peitto ei ollut vielä riittävä. Pinnat hiottiinkin käsin hiomapaperilla ja maalattiin sinisellä toiseen kertaan. Lopputulos oli nyt varsin hyvä. Tuskin tarvitsee pyörien telinettä maalata kolmatta kertaa.

Kahteen osaan purettu hinausraudan tanko-osan pintamaalaaminen aloitettiin keltaisesta maalista. Keltaista maalatessa huomattiin, että keltainen maali peitti hyvin jo ensikerralla vaalean harmaalla Isotrolilla pohjamaalatun tangon puoliskon. Sen sijaan maali ei peittänyt yhtä hyvin tummanharmaalla Isotrolilla maalattua tangon puoliskoa. Olisikin ollut hyvä, jos raudan kummatkin puoliskot  olisi maalattu vaaleanharmaalla Isotrolilla. No, ei se sen enempää vaikuta kuin, että joudumme vetämään tummanharmaalla pohjamaalatun hinausraudan puoliskoon useamman keltaisen maalikerroksen. Nyt on keltaista sudittu hinausraudan puoliskoihin kaksi kertaa.

On tehty hinausraudan entisöimiseksi muutakin kuin vain maalattu. Hinausraudan kummastakin päästä puuttuu pyöreästä terästangosta tehty suorakaiteen muotoinen nostokahva. Tällaiset kahvat ovat entisöimässämme Super Caravellen hinausraudassa. Irrotimmekin niistä toisen malliksi rakentaaksemme Caravelle III:n hinausraudasta puuttuvat nostokahvat. Todettakoon, että entisöinnin kohteena oleva Caravelle III:n hinausrauta on Sud Aviation tehtaan tekemien hinausrautojen ensimmäistä versiota tyyppinumerolla S.09.107 ja viime vuonna entisöimämme Super Caravellen hinausrauta on tehtaan viimeistä eli kolmatta hinausraudan versiota tyyppinumerolla S.09.107 2.

Aloitettiin ensin kahvojen kiinnityslevyjen tekeminen mallina Super Caravellen hinausraudan nostokahva. Levyjä on kahvaan hitsattuna sen kummassakin päässä. Kiinnityslevyssä on 10 mm reikä kiinnityspultille, jolla kahva kiinnitetään kuusiopultilla hinausrautaan.

Löydettiin Suomen ilmailumuseon tulityökontin metallivarastosta sopivaa 4 mm paksuista ja 10 cm levyistä lattarautaa. Hiottiin lattaraudan pinnasta pois ruosteet, jonka jälkeen raudasta pätkäistiin rälläkällä neljä 8 cm pituista palaa. Niihin piirrettiin Super Caravellen nostokahvan kiinnityslevyn mukaiset muodot. Levyistä leikattiin liiat pois, jonka jälkeen niitä työstettiin hiomalla levyjen sivuja ja kulmia pyöreiksi smirgelillä ja hiomanauhalla. Levyt ovat nyt valmiit hinausraudan nostokahvaan hitsattaviksi, pultin reikiä lukuun ottamatta. On siis ryhdyttävä noita puuttuvia kahvan otinkehiä tekemään.

Caravelle III:n hinausraudan pinnassa on jäljellä nostokahvojen katkenneet kiinnityspultit. Porattiin pultit pois ensin 8 mm terällä. Sen jälkeen tehtiin reikä suuremmalla terällä M10 pulttia varten. Porattuun reikään tehtiin kierretapilla kierteet 10 mm kuusiokantapultille. Nostokahvojen pulttien reiät ovat nyt valmiit kahvojen kiinnittämiseen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen ole mainittu.

Caravellen korkeusvakaajan ja moottorin alasuojuslevyjen korjaus

Keskiviikko 15.2.2023 - Tiistaikerholainen

Turun Pansion hallissa olevan Caravelle III:n (SE-DAF) osia tuotiin Vantaalle korjattavaksi. Toistaiseksi Vantaalle on tuotu kummankin siiven kärkiosa, oikeanpuoleisen korkeusvakaimen kärkiosa, kaksi moottorin alasuojalevyä, tutkakupu ja sen takana oleva koneen nokan paineseinä, jossa tutka oli ollut.

Caravellen entisöinnin Vantaan ryhmä otti korjattavakseen ruttuun menneen korkeusvakaajan kärjen. Siihen oli Caravellen varastointiaikana todennäköisesti törmännyt jokin lentokenttäkulkuneuvo. Korjattavaksi ryhmä otti myös pinnaltaan pahasti hapettuneet moottoreiden alasuojalevyt. Näistä toinen on jo korjattu ja toimitettu Pansioon. Vantaan entisöintiryhmään kuuluvat Martti Saarinen, Matti Kaakkurivaara ja Erkki Parviainen.

Korkeusvakaimen kärjen korjaus

Oikeanpuoleisen vakaimen kärkikappale oli osittain taittunut kasaan ja sen takareuna oli pahoin vaurioitunut. Kärkikappaleen korjaus aloitettiin irrottamalla siitä huoltoluukut ja avaamalla tukirakenteen niittaus. Kärkikappale oikaistiin pakottamalla ja varovasti vasaroimalla takaisin muotoonsa.  Se ei ollut helppoa, sillä alumiininen pintalevy on jäykkää ja murtuu helposti. Oikaisu onnistui kuitenkin varsin hyvin eikä lisävaurioita tullut pientä repeämää lukuun ottamatta. Sisäpuolen tukirakenteet niitattiin paikoilleen. Takareunan repeämä korjattiin niittaamalla kiinnitetyllä paikkapalalla.

Kuva: Martti Saarinen

Oikaisu viimeisteltiin varovasti hiekkapussia vasten vasaroimalla, kunnes pinta oli riittävän tasainen. Sen jälkeen pinta hiottiin iskujälkien ja naarmujen poistamiseksi. Samalla koko kärkikappale hiottiin hapettumien ja pinttyneen lian poistamiseksi. Hionta tehtiin epäkeskohiomakoneella, ensin käyttäen karkeudeltaan 240 olevaa paperilaikkaa ja sen jälkeen karkeutta 500. Kiillotukseen käytettiin Mirka Abralon-hiomapyöröjä, ensin karkeutta 1000 ja lopuksi 3000. Lopullinen kiillotus tehdään Pansiossa NuShine-kiillotusaineilla.

Kärjen takakulmissa olevista ruuvikiinnitteisistä huoltoluukuista alempi oli revennyt ja vääntynyt. Luukku irrotettiin ja sitä mallina käyttäen leikattiin alumiinista vastaavan muotoinen levy. Siihen porattiin ruuvien reiät käyttäen mallina levyn päälle laitettua alkuperäistä luukkua, jonka reikien läpi poraus tehtiin. Ruuvien reiät senkattiin ja luukku kiinnitettiin paikalleen.

Moottorin alasuojuslevyjen korjaus

Caravellessa moottorin kiinnitys on ratkaistu siten, että moottorin kehto on suoraan kiinni rungossa ja moottori kiinnitetään kehtoon kehdon alapuolella olevasta aukosta. Aukko suljetaan kahdella peräkkäisellä alasuojalevyllä. IMY:n Ruotsista tuomassa Caravelle III:ssa (SE-DAF) ei ollut enää moottoreita eli moottorikehdot olivat tyhjiä. Koneen kuljettamiseksi Arlandasta Turkuun kehdot oli irrotettu, mutta on nyt asennettu takaisin paikalleen.

Kuva: Martti Saarinen

Kummankin moottorin takimmaiset alasuojalevyt olivat paikoitellen puhki syöpyneitä niiden päälle varastoinnin aikana kertyneen veden takia. Vauriot olivat niin pahoja, että molemmissa keskimmäinen pintalevy oli vaihdettava. Muualla olleet reiät pystyttiin paikkaamaan. Molemmat levyt korjattiin samalla tavalla.  

Muotosuojan sisällä on alumiinista valmistetut muotokaaret ja jäykisteet. Alumiiniset pintalevyt on kiinnitetty niihin niittaamalla ja pistehitsaamalla. Caravelle olikin edelläkävijä alumiinin pistehitsauksen käytössä. Pintalevyt ovat kahteen suuntaan kaarevia mikä hankaloitti uuden levyn valmistamista.

Korjaus aloitettiin pintalevyn irrotuksella. Niitit porattiin pois ja pistehitsaukset avattiin. Irrotettua levyä mallina käyttäen leikattiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä uuden levyn aihio. Materiaalina käytettiin kierrätettyä levyä, siksi se näyttää valmiiksi vanhalta. Päihin ja toiseen sivuun jätettiin hiukan sovitusvaraa sillä levyn koko muuttuu hiukan sitä muotoiltaessa.

Oikeanpuoleinen kuva: Martti Saarinen

Tämän jälkeen levy muotoiltiin oikeaan kaarevuuteen pituus- ja leveyssuunnassa englanninpyörää ja kutistuslaitetta käyttäen. Valmiiksi muotoiltuun levyyn siirrettiin niittien reiät vanhasta levystä. Levyt laitettiin tarkasti päällekkäin ja vanhan levyn reikien läpi porattiin reiät uuteen. Ulkopinnalta reiät senkattiin uppokantaniiteille sopiviksi ja sisäpinnalta poistettiin porauksessa syntyneet purseet. Levyn reunat viimeisteltiin oikeaan mittaansa ja se oli valmis kiinnitettäväksi.

Levy kiinnitettiin aluksi tukirakenteisiin niitinreikien läpi laitettavilla Cleco- levykiinnittimillä, jotka kohdistavat levyn ja pitävät sen paikallaan niittaamisen aikana. Niittaus suoritettiin paineilmakäyttöisellä vasaralla eli niittipyssyllä pitäen sisäpuolella vastarautaa. Niitit olivat lentokonelaatua olevia alumiininiittejä. Joihinkin paikkoihin ei päässyt sisäpuolelta käsiksi, niissä kohdin käytettiin vetoniittejä. Pistehitsaukset olisi voinut korvata niiteillä mutta sitä ei pidetty tarpeellisena.

Pienemmät vauriot korjattiin paikkaamalla. Syöpynyt alue leikattiin pois ja ulkopuolelle kiinnitettiin niittaamalla alumiinista leikattu paikkalevy.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen tutkakuvun korjaus loppusuoralla

Lauantai 4.2.2023 - Tiistaikerholainen

In English

Ruotsista Suomen tuodun Caravelle III:n (SE-DAF) koneen vaurioituneiden osien korjaus on jatkunut Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhossa. Käynnissä ovat koneen nokan tutkakuvun, kuvun alla olevan paineseinän kehän, siiven kärkien sekä oikeanpuoleisen korkeusvakaajan kärjen korjaukset.

Kuvat: Reijo Siirtola

Tutkakupuun reiän tehnyt törmäysvaurio on saatu korjatuksi. Siinä uusittiin lasikuitulaminoinnilla kuvun reunassa ollut noin 30 x 20 cm suuruinen aukko. Törmäys oli sattunut juuri kuvun yhden kolmesta kiinnityspultin ja sen suojaluukun kohdalle. Törmäyksen seurauksena pultti suojuskoteloineen oli tärveltynyt käyttökelvottomaksi, mutta onnistuimme oikaisemaan pahoin vääntyneen kiinnitysruuvin luukun uudelleen käytettäväksi. Tutkakupu kiinnittyy kolmella pultilla alla olevan nokan paineseinän ulkokehään.

Kun kuvun vaurio saatu laminoitua ehjäksi ja kuvun halkeillut pinta korjattua, kupu pohjamaalattiin mustalla spraymaalilla. Pintaa vielä paklattiin ja hiottiin epätasaisuuksien poistamiseksi. Lopullisen pintamaalin kupu saa, kun vauriokohta on kokonaan korjattu.

Kuvat: Reijo Siirtola

Oli vuorossa aukon puhkaiseminen kupuun kiinnityspultin suojaluukulle. Aukon muoto piirrettiin kuvun pintaan alkuperäistä luukkua sapluunana käyttäen. Tämän jälkeen aukko sahattiin piirtoviivaa pitkin pistosahalla. Sahausjälki hiottiin viilalla. Sahatun aukkoon piti vielä tehdä kaulus, jota vasten luukku painautuu ja johon tehdään reiät luukun kahta pikalukitusruuvia varten. Reikien kohdalle kauluksen sisäpuolelle kiinnitetään luukussa olevien kahden pikalukitusruuvin lukitusjouset.  

Kuvat: Reijo Siirtola

Aukkoon tuleva kaulus tehtiin laminoimalla. Sitä varten lasikuitumatosta leikattiin aukollisia paloja luukun kaulusta varten. Tämän jälkeen kiinnitysruuvin luukku teipattiin kiinni aukon reunoihin ja tuettiin siihen kahdella vanerilistalla. Luukun sisäpuolelle laitettiin suojakalvo, jottei luukku liimaudu sen toiselle puolelle laminoitaviin lasikuitukangaskerroksiin. Luukku toimi siis laminoinnin tukiseinämänä. Epoksilla kastutetut lasikuitukankaat laminoitiin telalla kerros kerrokselta peittämään luukun aukoa.

Kuva: Reijo Siirtola

Laminoinnin kuivuttua luukku irrotettiin, jolloin alta paljastui aukollinen kaulus. Kauluksen aukon reunat tasattiin. Tämän jälkeen tehtiin kaulukseen reiät luukun kahdelle pikalukitusruuville. Kauluksen alapintaan reikien kohdalle kiinnitettiin alkuperäiset ruuvien lukitusjouset.

Vasen kuva: Reijo Siirtola

Luukun toiminta testattiin painamalla luukku kaulusta vasten niin, että lukitusruuvit työntyivät reikiinsä. Sitten luukku lukittiin painamalla ruuveja sisäänpäin ja kääntämällä niitä samalla 90 astetta. Näin ruuvien päissä olevat kolot lukittuivat kauluksen alla oleviin jousiin. Hyvin toimi, eli kiinnityspultin luukku oli saatu asennettua paikalleen.

Kuvat: Reijo Siirtola

Seuraava työ on rakentaa tutkakuvun vauriokohtaan uusi ruuvikiinnitys, jolla tutkakuvun kehä kiinnitetään kuvun alla olevan Caravellen nokan paineseinän kehään. Alkuperäinen ruuvikiinnityshän tuhoutui kupuun kohdistuneessa törmäyksessä.

Kuvat Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle III:n hinausraudan hiekkapuhallus, pesu ja maalaus

Perjantai 16.12.2022 - Tiistaikerholainen

IMY:n Ruotsista hankkiman Sud Aviation Caravelle III:n (SE-DAF) mukana tuli Arlandasta Turkuun huonokuntoinen SAS:n käyttämä Caravelle III:n hinausrauta. Caravelle kaikkine mukana tulleine osineen sijoitettiin kunnostusta varten Pansiossa olevaan halliin. Pansion hallista Caravellen hinausrauta haettiin peräkärryssä Vantaalle Suomen ilmailumuseoon, jossa Tiistaikerho entisöi sen  Finnairin väreihin. Entisöinnin jälkeen yksi vaihtoehto olisi laittaa hinausrauta esille vuoden 1963 Finnairin väreihin entisöitävän ja Turun lentoasemalle muistomerkiksi tulevan Caravelle III:n yhteyteen.

Entisöintiä varten hinausrauta purettiin osiin. Osien maalaamiseksi niiden pinnat pitää saada puhtaiksi ruosteesta ja vanhasta maalista. Kätevin tapa puhdistamiseen on hiekkapuhallus. Niinpä hinausraudan osat vietiin hiekkapuhallettavaksi Helsingin Tattarisuolle Taximo Oy:hyn. Osat kuljetettiin hiekkapuhallettavaksi Suomen ilmailumuseon peräkärryllä.

Parin viikon kuluttua saimme hakea puhtaaksi puhalletut hinausraudan osat takaisin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan. Hinausrauta oli Taximo Oy:ssä puhallettu puhtaaksi teräsjauhepuhalluksella. Puhtaaksi puhallettuja hinausraudan osia peitti puhalluspöly. Se pitää pestä pois ennen osien pohjamaalausta.  

Päätettiin tehdä puhalluspölyn puhdistus puhtaalla vedellä. Raudan pienet osat pestiin vadeissa ja kuivattiin lämpöpuhaltimella. Sen sijaan raudan kahteen osaan puretun tangon puoliskot vietiin pestäviksi pihalle entisöintitilan edustalle. Ne pestiin entisöintitilan paloletkun suihkulla ja harjoilla. Tulipahan samalla harjoiteltua entisöintitilan paloletkun käyttö. Pesun jälkeen tangon puoliskot siirrettiin viereiseen lämmitettyyn maalaustelttaan. Siellä märkä tanko kuivattiin paineilmapistoolin avulla. Paineilma olikin kätevä hinausraudan märkien pintojen kuivaamiseen.

Kuivauksen jälkeen huomattiin, että hinausraudan puhtaaksi pestyjen osien harmaapintaiset pinnat alkoivat muuttua nopeasti rusehtaviksi. Se merkitsi, että pestyjen ja kuivattujen osien pintaan oli heti alkanut ilmestyä ruostetta. Olimme kyllä tietoisia, että hiekkapuhalluksen jälkeen osat on viipymättä käsiteltävä ruostumisen alkamisen estämiseksi, mutta ruostumisprosessin nopeus yllätti. Kysehän oli vain muutamista minuuteista. Tehtiinköhän virhe, kun pestiin osat puhtaalla vedellä jonkun paremmin tarkoitukseen soveltuvan liuoksen sijasta? Olisikohan esimerkiksi Sinol- tai Sinol/vesi -pesu ollut parempi vaihtoehto? Sinolia olisi toki tarvittu aikamoinen määrä kaikkien hinausraudan osien puhdistamiseen puhalluspölystä.

Siispä ryhdyimme välittömästi maalaamaan hinausraudan osia harmaalla metallin pintaa ruostumiselta suojaavalla Isotrol -maalilla. Tätä maalia olemme käyttäneet usein sekä ruosteesta puhdistettujen että jopa pinnaltaan ruostuneidenkin osien pintakäsittelyyn.

Hinausraudan osat on nyt maalattu kertaalleen Isotrolilla. Seuraavaksi hiomme maalipinnat ja maalaamme osat hyvin todennäköisesti Isotrolilla toiseen kertaan ennen kuin siirrymme maalaaman hinausrautaa Finnairin käyttämien hinausrautojen maalauskaavioon. Se tarkoittaa, että päävärinä on Finnairin sininen hinausraudan päiden ollessa maalatut keltaisella huomiovärillä. Tähän värikaavioon maalasimme viime keväänä entisöimämme Finnairin käyttämän Super Caravellen hinausraudan. Tämä hinausrauta on tällä esillä Suomen ilmailumuseon II hallissa.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravellen tutkakuvun maalipinnan korjaus

Keskiviikko 7.12.2022 - Tiistaikerholainen

In English

IMY:n omistaman Caravelle III:n (SE-DAF) keulasta irrotetun tutkakuvun halkeilleen maalipinnan korjaus on meneillään Tiistaikerhossa. Samalla on korjattu tutkakuvun saamaa pahaa vauriota.

Kevlarisen tutkakuvun pinta on massattu, jonka jälkeen siihen on vedetty mattamusta maalipinta. Musta maalipinta on monesta kohtaan halkeillut ja lohkeillut. Tällöin alta on paljastunut valkoista massaa ja sen alla olevaa kevlarpintaa.

Tutkakuvun pinnan lohkeillutta maalia ja alla olevaa valkoista täytemassaa poistettiin taltoilla aina kevlarpintaan saakka. Tämän seurauksena tutkakuvun pintaan muodostui uria ja kuoppia. Urat ja kuopat päätettiin täyttää epoksitasoitteella. Tasoite sopii hyvin myös lasikuitumatolla paikatun tutkakuvun vaurioalueen tasoittamiseen ja hiomiseen.

Kevyttä epoksitasoitetta (Lightweight Epoxy Filler) ja sen kovetetta ostettiin Biltemasta. Tuotteen ohjeen mukaisesti sekoitettiin tasoite-erä. Tasoitetta levitettiin metallilastoilla tutkakuvun pinnan kuoppiin sekä lasikuitumatolla umpeen laminoituun vauriokohtaan. Tasoitteen levittämisessä käytettiin myös ohutta taipuisaa vaneriviilua, jota vedettiin kuvun muotoa mukaillen pitkin kuvun pintaa. Näin tasoite saatiin noudattamaan kuvun kaarevaa muotoa. Jouduttiin tekemään useampi tasoite-erä, ennen kuin kaikki urat oli täytetty ja tasoitettu.

Tasoitteen kuivuttua se hiottiin. Hiota tehtiin pääosin käsin. Käsin hiomalla saa paremman tuntuman tutkakuvun kaarevaan pintaan kuin koneella hiottaessa. Hionnan jälkeen tasoitekäsittely ja sen hionta uusittiin, jotta saataisiin mahdollisimman hyvin kuvun pinnan muotoa noudattava tasoitteella paikattu pinta.

Kahden tasoite- ja hiontakerran jälkeen tutkakuvun pinta päätettiin pohjamaalata. Maaliksi valikoitui Spray MAX Primer filler ja se ostettiin Pintavärin liikkeestä. Tämä maali täyttää hyvin hiotun pinnan pieniä epätasaisuuksia ja on uudelleen hiottavissa sekä pohjamaalattavissa.

Hiottuun tutkakuvun pintaan levitettiin kaksi spraymaalikerrosta. Ennen maalausta suojattiin tutkakuvun kiinnityspulttien suojakansien aukot. Vaikka pohjamaalauksen jälkeen lopputulos näyttikin varsin hyvältä, paljasti tasainen mattamusta maalipinta, että joudumme vielä joissakin kohtaa paklaamaan ja hiomaan tutkakuvun pintaa, ennen kuin saamme sen täysin tasaiseksi ennen pintamaalausta.

Kuvat: Lassi Karivalo

Caravellen oikean siivenkärjen korjaus

Maanantai 21.11.2022 - Tiistaikerholainen

In English

Ilmailumuseo ry:n Ruotsista hankkiman ja Turun Pansion hallissa nyt olevan Caravelle III:n (SE-DAF) oikean siiven kärkiosa on johtoreunastaan pahasti vaurioitunut. Vaurio on aiheutunut, kun jokin  Arlandan lentokenttäkulkuneuvo on törmännyt siiven kärkeen Caravellen kymmenien vuosien kentän laidalla olon aikana. Myös vasemman siiven kärkiosan keskelle on tullut lommo.  Törmäysvaurion ovat saaneet lisäksi oikeanpuoleisen korkeusvakaajan kärjen jättöreuna sekä koneen nokan tutkakupu. Siivet, korkeusvakaaja sekä tutkakupu korjataan Tiistaikerhossa.

Onneksi Caravellen siipien sekä vakaajien kärkiosat ovat irrotettavissa. Niinpä IMY:n Turun vapaaehtoisporukka irrotti siiven kärkiosat, vaurioituneen oikean korkeusvakaajan kärkiosan sekä tutkakuvun Vantaalle vietäviksi. Nämä osat tuotiin henkilöauton tavaratilassa ja peräkärryssä Pansiosta Vantaalle Tiistaikerhossa korjattaviksi.  

Oikean siiven kärkiosan johtoreuna on murskana noin 40 cm matkalta. Samalla on rikkoutunut kärjen johtoreunassa oleva purjehdusvalo erikoisen muotoisine kupuineen. Vasemman siiven purjehdusvalon kupu on ehjä. Oikean siiven kärjen korjauksessa käytetään mallina ehjää vasenta siipeä.

Purjehdusvalo on rikkoutunut pahoin. Sen polttimon istukan tekeminen saattaa ehkä onnistua, mutta valon monimuotisen kuvun tekeminen lienee mahdotonta. Tuskin sellaista löytyy varaosanakaan. No, voihan sitä kysyä Ruotsista heidän Caravelle-klubiltaan, joka entisöi yhtä SAS:n käytössä ollutta  Caravellea.

Oikean siiven kärkiosan korjaaminen aloitettiin poraamalla rutussa olevat kärkiosan alumiinilevyjen kiinnitysniitit pois. Näin levyjä voitiin taivuttaa auki ja saatiin samalla parempi käsitys vaurioituneen kärjen rakenteesta sen korjaamiseksi.  

Yritettiin kokeeksi muokata vaurioituneita alumiinilevyjä, josko ne taipuisivat alkuperäiseen muotoonsa. Siiven kärjen duralumiinilevyt olivat kuitenkin laadultaan sen verran kovaa alumiinia, että ne murtuivat niitä alkuperäiseen muotoonsa taivutettaessa. Todettiinkin, ettei vaurioitunutta kärkiosaa saa korjattua hyödyntämällä alkuperäisiä levyjä. Kärki on kokonaan rakennettava uusista alumiinilevyistä tukirakenteineen. Onneksi rakentamisen mallina on ehjä vasemman siiven kärkiosa. Oikean siiven kärki purettiinkin kokonaan vaurioituneelta osaltaan.

Kun pohdittiin eri vaihtoehtoja oikean siiven kärkiosan rakentamiseksi, päädyttiin siihen, että rikkoutunut kärkiosa rakennetaan useista kärjen muotoon muokattavista ja toisiinsa niitattavista alumiinilevyistä. Sitä varten rakennetaan puusta vasemman siiven ehjän kärjen muotoinen muokkauslesti, mutta peilikuvana. Puista muokkauslestiä vasten kukin alumiinilevy taivutetaan muotoonsa ja niitataan toisiinsa yhtenäiseksi uudeksi kärkiosaksi. Yhteen niittaamista ennen on rakennettava kärkeen uusi tukirakenne.

Aloitettiin muokkauslestin rakentaminen liimaamalla yhteen riittävän määrän lankun pätkiä siiven kärkiosaa suuremmaksi puukappaleeksi. Tämä kappale muokataan vähä vähältä sahaamalla, veistämällä, höyläämällä ja hiomalla vastaamaan siiven kärkiosan johtoreunan muotoa. Puukappaleen saamiseksi vastaamaan täysin kärkiosan profiilin muotoon, muokkaamisessa käytetään ehjän kärjen muotoa kuvaavia vanerista tehtyjä profiilitulkkeja. Muokkauksen edetessä tulkeilla kokeillaan, mistä kohdin vielä pitää puista lestiä muokata.

Liimojen kuivuttua päästiin aloittamaan ”puumöhkäleen” muotoilu muokkauslestiksi. Ensin puukappaleeseen piirrettiin siiven kärkiosan kaareva sivuprofiili. Piirrettyä viivaa pitkin muotin aihiosta sahattiin vannesahalla lähes puolet pois. Tämän jälkeen puukappaletta alettiin jyrsiä muotoonsa käsijyrsinkoneella ja höylällä. Muokkauksen edetessä työn lestin muotoa tarkistetaan muototulkeilla. Vielä on edessä paljon työstettävää, ennen kuin saamme lestin aihion vastaamaan siiven kärkiosan johtoreunan muotoa, jonka jälkeen alkaa alumiinilevyjen muokkaaminen muotoonsa lestiä vasten.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravelle III:n (SE-DAF) tutkakuvun korjaus alkoi

Lauantai 12.11.2022 - Tiistaikerholainen

In English

Ilmailumuseoyhdistyksen (IMY) omistama ja Ruotsista Suomeen tuoma Caravelle III on varastoituneena Turun Pansiossa olevassa hallissa.  Siellä sitä kunnostetaan pantavaksi näytteille Turun lentoasemalle. Turussa konetta kunnostaa IMY:n Turun vapaaehtoisjoukko keskittyen aluksi rungon pintojen puhdistamiseen maalattaviksi. Tiistaikerho on puolestaan saanut tehtäväkseen korjata koneen pitkän varastoinnin aikana saamia vaurioita. Vaurioita ovat saaneet mm. oikean siiven ja  vasemman korkeusvakaajan kärki sekä koneen nokan tutkakupu. Mikä liekin lentokenttäkulkuneuvo on Arlandassa näin moneen kohtaan ehtinyt törmätä?

Törmäyksen tutkakuvulle aiheuttama vaurio on sattunut harmillisesti juuri yhden tutkakuvun kiinnityspultin luukun kohdalle. Sen seurauksena lasikuituista tutkakupua on painunut sisään noin 20x15 cm alueelta. Samalla törmäys on rikkonut tutkakuvun reunuskehän ja vaurioittanut sen alla olevaa koneen nokan paineseinän kehää. Lisäksi törmäys on vaurioittanut paineseinän kehän alla olevaa koneen nokkaa ja saanut nokan metallireunan mutkalle ja alumiiniverhouksen ”vekille”. Todettakoon myös, että lasikuituisen tutkakuvun maalipinta on pahasti lohkeillut.

Turun ryhmä irrotti oikean siiven ja vasemman korkeusperäsimen vaurioituneet kärkiosat sekä koneen nokan paineseinän siinä kiinni olevine tutkineen ja tutkakupuineen. Paineseinä tutkakupuineen ja oikean siiven sekä vasemman korkeusperäsimen kärkiosa käytiin hakemassa Pansiosta korjattavaksi Suomen ilmailumuseoon Vantaalle. Tutkakuvun sekä siiven kärjen korjaus ovat päässeet hyvään alkuun. Vakaajan kärjen korjauksen vuoro tulee myöhemmin.

Tutkakuvun vaurion korjaamiseksi kupu pitää irrottaa nokan paineseinästä. Kupu on reunastaan kiinni paineseinän kehässä kolmella kiinnityspultilla sekä kolmella ohjaustapilla. Pultit saa näkyviin, kun avaa lasikuituisessa suojakuvussa pultin kohdalla olevan suojaluukun.

Tutkakuvun irrottamiseksi avattiin ensin kahden ehjän kiinnityspultin kohdalla olevat suojakannet. Niiden alta paljastui metallinen tutkakuvun lasikuidussa ja kuvun metallireunassa kiinni oleva kehikko. Kehikon keskellä törrötti kruunupäinen kiinnityspultti. Kumpikin pultti saatiin helposti kierrettyä irti paineseinän metallikehässä olevasta kierreholkista. Onneksi saimme myös vauriokohdan kiinnityspultin auki, jonka jälkeen tutkakupu voitiin nostaa paineseinän päältä. Samalla paljastui, että tutkakuvun alla oleva tutkatila olikin tyhjä. Tutka oli poistettu jo jossain Caravellen varastoinnin vaiheessa, mutta mitä ilmeisemmin ennen tutkakuvun saamaa vauriota.

Kun tutkakupu oli irrotettu tuli paremmin näkyviin kuvun reunan alla olevan paineseinän metallikehän saama vaurio. Paineseinän kehä on painunut pahasti sisään ja murtunut. Se on myös korjattava, jotta tutkakuvun saa kiinnitettyä korjauksen jälkeen takaisin paikoilleen.

Kuva: Reijo Siirtola.

Lasikuituisen tutkakuvun vaurion korjausta valmistelevana työnä irrotettiin vauriokohdan rikkoutunut kiinnityspultin metallikehikko. Koska metallikehikko on niitattu tiukasti kiinni tutkakuvun vaurioituneeseen kehään, sitä ei edes yritetty saada kehästä irti muutoin kuin katkaisemalla tutkakuvun metallikehä kiinnityspultin kehikon kummaltakin puolelta. Kehikon kanssa saatiin samalla poistettua myös rikkoutunut lasikuitukuvun alue.

Kuva: Reijo Siirtola.

Korjaussuunnitelmana on rakentaa ensin korvaava osa tutkakuvun kehästä poistetulle pätkälle. Koska emme voi käyttää siihen enää pilalle rikkoutunutta kiinnityspultin kehikkoa, päädyimme ratkaisuun, jossa rakennamme vahvasta vanerista sillan kuvun reunakehän katkaistujen päiden välille. Kuvun kolmannen pultin kiinnittämisen paineseinän kehän kierreholkkiin voimme tehdä vanerin läpi. Laitamme sitä varten vaneriin pultin ja kierreholkin tarvitseman reiän kohdalle metallivahvikkeen tarpeellisine kauluksineen. No, alkuperäisen vahvuista tämän kolmannen kiinnityspultin liitoksesta ei tule, mutta toimii staattisen muistomerkkikoneen tutkakuvun kiinnittämisessä. Ulkonaisesti ero ei tule näkyviin.

Kuva: Reijo Siirtola.

Kun kehä on saatu edellä tavoin toimien ehjäksi, laminoidaan epoksihartsilla lasikuitumatokerroksia riittävän paksulti tutkakuvun vaurioaukon yli. Laminoitu alue hiotaan tutkakuvun pinnan tasoon. Umpeen laminoituun repeämäkohtaan tehdään aukko kiinnityspultin suojakannelle.

Aloitettiin rakentaa tutkakuvun kehästä puuttuvaa osaa. Sahasimme vahvasta vanerista kehän muotoa jäljittelevän kappaleen. Vanerikappale liimattiin epoksilimalla sillaksi vauriokohdan kehän katkaistujen päiden välille. Sillassa on vielä tekemistä, ennen kuin se on valmis. Sen jälkeen pääsemme laminoimaan umpeen kuvussa olevan aukon. Laminointia varten olemme jo hioneet ohuiksi vaurioaukon lasikuitureunat.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Super Caravellen hinausrauta sai valmistuskilpensä

Sunnuntai 26.6.2022 - Tiistaikerholainen

Tiistaikerhon entisöimästä ja Suomen ilmailumuseossa näytteillä olevasta Super Caravellen hinausraudasta puuttui vielä raudan valmistuskilpi. Nyt se on siihen kiinnitetty, joskin vain osin alkuperäisen mukaisena.

Tausta on se, että kun entisöitävänä ollut Super Caravellen hinausrauta vietiin hiekkapuhallettavaksi, hinausraudan pinnasta unohtui irrottaa Sud Aviation tehtaan valmistuskilpi. Niinpä hiekkapuhalluksessa alumiinisen kilven maalipinta teksteineen hioutui pois. Jäljelle jäi vain alumiiniseen kilpeen stanssattu hinausraudan tuotantotyypin numero S09 107 2 sekä yksilökohtainen sarjanumero 206.  Tekevälle sattuu, kuten on tapana sanoa. Ennen hiekkapuhallusta kuluneessa valmistuskilvessä oli jäljellä kuluneet, mutta vielä osittain luettavat tekstit.

Kooltaan 78 x 23 millinen valmistuskilpi on tehty alumiinilevystä ja sen pinta oli maalattu/silkkipainettu mustaksi niin, että väriin on jätetty ”aukoiksi” mm. valmistajatehtaan nimi SUD AVIATION sekä kentät stanssattavia hinausraudan valmistustietoja varten otsikkoteksteineen.

Kilven entisöimiseen ennen hiekkapuhallusta olevaan asuunsa oli onneksi mahdollisuus, koska kuluneesta kilvestä oli otettu yksityiskohtaiset valokuvat, kun hinausraudan kuntoa kartoitettiin entisöintisuunnitelman tekemistä varten. Niinpä hiekkapuhalluksella pilatun kilven entisöimiseksi alkuperäisen näköiseksi käytiin läpi eri mahdollisuuksia.

Selvittelyjen jälkeen toteuttamiskelpoisimmaksi entisöinnin vaihtoehdoksi jäi muokata alkuperäisen kilven dokumentointikuvasta sellainen tiedosto, mikä voitaisiin tulostaa läpinäkyvälle materiaalille ja kiinnittää se sileäksi ja puhtaaksi hiotun alkuperäisen kilven pintaan. Näin päätettiin myös toimia.

Entisöinnin lähtötilanteena oli siis dokumentoitu värivalokuva kilvestä. Kuvankäsittelyohjelmavaihe aloitettiin sillä, että Adobe Photoshopissa luotiin lopullisen tarrakalvon kokoinen tiedosto, johon kuva siirrettiin. Kilven kaarevuudesta ja kameran kuvakulma- ja linssivääristymistä johtuvia virheitä korjailtiin kuvankäsittelyssä, samoin suorat kulmat suoristettiin.

Värikuva muutettiin mustavalkoiseksi ja kuvan sävytasoja säädettiin jyrkemmiksi ja kontrastia lisättiin tulostusta silmällä pitäen niin, että kuvassa on käytännössä vain puhtaan mustaa tai kirkkaan valkoista.  Mustavalkoisessa kuvatiedostossa puhtaan valkoiset kohdat - ja tässä tapauksessa mm. tekstit - jäävät kalvolle tulostettaessa läpinäkyviksi. Lopputuloksessa kilven oma metallipinta näkyy siis läpi teksteissä sekä numerotiedoille varatussa kohdassa ja tässä tapauksessa tietysti myös kilven niissä kohdissa, joista musta väri oli aikojen saatossa kulunut pois.

Käytettävä tarratuloste teetettiin kuvatiedoston pohjalta Painotalo TKP Printissä niin ohuelle kalvolle, että alkuperäisen metallikilven päälle liimattuna kalvoa ei käytännössä silmin tai edes tunnustelemalla huomaa. Ohuita tarratulostekalvoja saatiin Painotalo TKP Printistä pari arkillista, joten harjoitteluvaraa oli runsaasti kalvon kiinnittämiseen kilven pintaan.

Ennen tarratulosteen siirtämistä alkuperäisen kilven pintaan, kilpi hiottiin vielä mahdollisimman sileäksi. Kilvessä oleva numerostanssaus jäi hionnan jälkeen edelleen hyvin näkyviin, joka onkin tärkeä kalvokopion sijoittamiseksi täsmälleen oikein kilven pintaan.

Tarratulostearkilta irrotettiin pinseteillä yksi valmistuskilven kalvokopio painettavaksi alumiinisen valmistuskilven pintaan. Kalvokopio asemoidaan kilven pintaan siten, että kilpeen stanssattu numerosarja ja kalvokopiossa näkyvä vastaava numerosarja asettuivat täsmälleen päällekkäin. No, jos ensimmäinen yritys menikin ns. ketuille, toisella tarratulosteella se jo onnistuikin ja kalvo painettiin tiiviisti kilven pintaan. Valmistuskilpi oli valmis kiinnitettäväksi hinausraudan runkoon.

Valmistuskilpi oli alun perin kiinnitetty hinausraudan pintaan kummastakin päästään niitillä, jotka kilpeä irrotettaessa oli katkaistu. Päätettiin olla poraamatta paksuun terästankoon uusia niitinreikiä, joten niittien sijaan valmistuskilpi päätettiin kiinnittää hinausraudan runkoon kaksipuolisella teipillä.

Niinpä kilpi laitettiin vahvan kaksipuolisen teipin päälle ja teipistä leikattiin mattoveitsellä kilven suuruinen pala. Tämän jälkeen teipin toisen puolen suojakalvo poistettiin ja teippi painettiin kiinni alumiinikilven alapinnalle. Nyt poistettiin vuorostaan teipin päällimmäinen suojakalvo ja valmistuskilpi painettiin alkuperäiseen paikkaansa hinausraudan lenkkipäässä olevan nostokahvan kehän keskelle.

Finnairin käyttämä Super Caravellen hinausrauta oli saanut kuluneen ulkoasunsa mukaiseksi entisöidyn valmistuskilpensä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Lisää pukkeja Caravelle III:n kuljetukseen Arlandasta Turkuun

Sunnuntai 29.5.2022 - Tiistaikerholainen

Caravelle III:n kuljetuksessa Arlandasta Kapelskärin kautta Turkuun tarvitaan runkoa tukevien kuljetuspukkien lisäksi tukipukkeja siipiä varten. Siipien kuljetus on suunniteltu siten, että siipi lepää kuljetuslavan päälle laskutelineensä varassa, mutta siiven kärkeä tuetaan kahdella säädettävällä pystypukilla. Kuljetukseen tarvittavan neljän pukin rakentamiseen ryhdyttiinkin Tiistaikerhossa.

Caravellen purkamisesta osiinsa ja kuljetuksesta Suomeen IMY:n osalta vastaavan Martti Saarisen tekemän pukkipiirustuksen mukaan tarvittava teräsmateriaali hankittiin valmiiksi leikattuna Romuliike Suotulasta. Pukkien rakennukseen tarvittiin seuraava materiaali:

• Pukin pystypalkiksi 4 kpl 1 100 mm pituisia putkia RHS 100x100x5,0 mm
• Pystypalkin alapäähän hitsattaviksi jaloiksi 16 kpl 300 mm pituisia U-palkkeja UNP 100X40x5,0mm
• Pukin vinotuiksi pystypalkin ja jalkojen välille 16 kpl 500 mm pituisia putkia RHS 40x40x3,0
• Pukin sisäputkeksi säädettävälle matoruuville 4 kpl 250 mm putkia RHS 50x50x4,0 mm
• Sisäputken päähän hitsattaviksi reiällisiksi laipoiksi 4 kpl levyä 120x120x10,0 mm

Siipien kuljetukseen tarvittavien pystypukkien rakentaminen oli pääasiassa hankittujen teräsosien hitsaamista kiinni toisiinsa. Pukkien rakentaminen tehtiin sarjatyönä. Työ aloitettiin hitsaamalla ensin pukin neljään 100 x 100 mm pystytukeen neljä jalkaa U-palkeista. Sen jälkeen viistottiin vinotukien päät laitettavaksi sopivaan kulmaan pystytuen ja sen jalkojen välille, jonka jälkeen tuet hitsattiin paikoilleen kuhunkin neljään pukkiin.

Puuttui enää pystypukin päästä pukin sisään työnnettävä ja siihen kiinni hitsattava sisäputki ohjuriksi putken työnnettävälle säädettävälle matoruuville. Kunkin ohjuriputken päähän hitsattiin ensin 120x120 mm reiällinen laippa. Tämän jälkeen ohjuriputket työnnettiin pystypukin sisään ja hitsattiin kiinni. Nyt voitiin säädettävä matoruuvi työntää ohjurin laipan reiästä paikalleen.

Caravellen siiven kärkeä tukemaan tarvittavat neljä kuljetuspukkia oli saatu valmiiksi. Pukit voitiinkin samalla siirtää Suomen ilmailumuseon pihalla olevaan merikonttiin, jolla Caravellen purkamiseen ja kuljetukseen tarvittavaa välineistöä kuljetetaan kesäkuun alussa Arlandaan.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravelle III:n rungon kuljetuspukit valmistuivat

Torstai 26.5.2022 - Tiistaikerholainen

Aiemmassa blogissani olen kertonut rungon kuljetuspukkien rakentamisesta Arlandassa olevan Caravelle III kuljettamiseksi näytteille Turun lentoasemalle. Kuljetusta varten Caravelle siivet ja pyrstön osat irrotetaan rungosta, ja kuljetuksessa runko makaa lavetilla kahden pukin päällä. Nämä pukit on nyt saatu Tiistaikerhossa valmiiksi. Pukit rakennettiin yhdistäen toisiinsa puuta ja terästä.

Kun Caravellen pukin puuosat oli kasattu kahdeksi 30 cm korkeasi ja rungon muotoa alustavasti jäljitteleviksi lankkupakoiksi, pakkojen läpi porattiin neljä reikää. Ne tehtiin 12 mm vahvuisille kierretangoille, joilla pukin puuosa yhdistetään alustana toimivaan teräksiseen U-palkkiin. Reiän alkupäähän porattiin syvennys kierretangon päähän tulevalle mutterille, jotta mutteri ei jää törröttämään pukin pintaan Caravellen runkoa vaurioittaen.

Kootut lankkupakat vietiin sahattavaksi rungon kaarevaan muotoon Puusepänliike Onni Salonen Ky:hyn.  Siellä pukit sahattiin vannesahalla pukkien kylkeen piirtämämme koneen rungon muotoa kuvaavaa viivaa pitkin. Sahauksen jälkeen pukin puuosat olivat valmiit kiinnitettäväksi teräksiseen alustaansa.

Pukkien puu- ja metalliosien yhdistämiseksi lankkupakat vietiin Suomen ilmailumuseon tulityökonttiin, jossa pukin metallijalustat oli hitsattu odottamaan pukin kokoamista. Lankkupakat laskettiin vuorotellen pukin jalustana toimivan U-palkin päälle. Merkkauspuikko työnnettiin vuorotellen lankkupakassa oleviin kierretapin reikiin ja napauttamalla vasaralla merkkauspuikon päähän saatiin U-palkkiin merkki reikien poraamiseksi kierretangoille.

Kun reiät oli U-palkkiin porattu, katkaistiin kierretangosta määrämittaiset pätkät. Kukin neljästä kierretangosta työnnettiin reikäänsä lankkupakan ja U-palkin läpi. Sen jälkeen kierretankojen päihin kierretyillä muttereilla lankkupakka ja U-palkki kiristettiin tiukasti toisiaan vasten. Näin menetellen kumpikin pukki oli saatu rakenteellisesti valmiiksi.

Koska Caravellen rungon kuljetuspukit joutuvat olemaan säiden armoilla Caravellen purkuvaiheessa, kuljetuksessa sekä myöhemmin koneen kokoamisvaiheessa Turun lentoasemalla, pukin puuosat päätettiin suojata kosteutta vastaan maalaamalla. Puuosat maalattiin sinisellä Unica -ulkokalustemaalilla ja metalliosat vaalean harmaalla ruostumista estävällä Isotrolilla. Itse asiassa näin pukeista tuli varsin näyttävät.

Pukin puupinnan ja Caravellen rungon väliseen kontaktipintaan piti vielä saada pehmuste. Pehmusteeksi leikkasimme kaistaleet käytöstä poistetusta Convairin matkustamon käytävämatosta. Mattokaistaleet liimattiin pukin pintaan KiiLTO PRO TIXO- kontaktiliimalla.

Caravelle III:n rungon Turkuun siirtämisessä tarvittavat pukit ovat nyt valmiit. Ne kuljetetaan Arlandaan touko-kesäkuun vaihteessa kontissa, johon on kerätty Caravellen purkamisessa ja kuljetuksessa tarvittava tarpeisto.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravellen rungon kuljetuspukin rakentaminen

Sunnuntai 24.4.2022 - Tiistaikerholainen

Ilmailumuseoyhdistys on hankkinut omistukseensa Arlandan lentokentällä varastoituneena olleen ja romutettavaksi tuomitun SAS:ssa käytössä olleen Caravelle III -matkustajakoneen. Vastaavia koneita oli Finnairin käytössä. Huhtikuun 19. päivänä Caravellen omistajuus siirtyi Ilmailumuseoyhdistys ry:lle ja puheenjohtaja Janne Salonen otti koneen vastaan Arlandan lentokentällä.

Kuva: Jari Helander

Kesällä Caravelle kuljetetaan osina Suomen Turkuun ja kootaan näytteille Turun lentoaseman terminaalin tuntumaan. Siellä kone tullaan kunnostamaan ulkonaisesti vastaamaan Finnairissa käytettyjä Caravelleja. Tämä Caravelle ei ole museoesine, vaan lähinnä muistomerkki Caravelle- ja Super Caravelle -koneiden käyttöhistoriasta Suomessa.

Piirros: Caravelle-projekti.

Caravellen runko, siivet ja pyrstön osat kuljetetaan Suomeen kuljetuslavettien päällä. Rungon kuljetusta varten Tiistaikerhossa rakennetaan kaksi rungon alle kahteen kohtaan kuljetuksen ajaksi laitettavaa pukkia sekä neljä pukkia siipien kuljetukseen. Rungon kuljetuspukkien tekeminen on jo käynnissä.

Piirros: Martti Saarinen

Rungon alle tulevat pukit tehdään pinoamalla 148 x 48 mm vahvuista ja pätkiksi sahattua lankkua pakaksi ja sahaamalla sitten lankkupakka rungon kaarevaan muotoon. Lankkupakan tukevaksi alustaksi tulee teräksinen 140 x 60 mm U-palkki, jonka kumpaankin päähän hitsataan poikittain 60 x 60 mm teräspalkit. Näin kuljetuspukista saadaan erittäin tukeva ja vakaa Caravellen rungon kuljettamiseksi.

Pukkien tekoa varten ostettiin 24 metriä 148 x 48 mm lankkua. Lankut pätkittiin moottorisahalla kahta tarvittavaa pukkia varten. Sahauksen jälkeen eripituiset pätkät pinottiin piirustuksen mukaiseen järjestykseen toisiinsa kiinnitettäväksi. Pätkät tehtiin tarkoituksella pidemmiksi, kuin niiden piirustuksen mukainen tarkka pituus olisi. Näin saatiin sahausvara rungon kaarevan muodon sahaamiseksi lankkupakkaan.

Lankunpätkät kiinnitettiin toisiinsa sekä liimalla että ruuveilla. Liimana käytettiin Casco Outdoor -liimaa ja ruuveina oli 80 mm pitkiä ja 5 mm paksuja ruuveja. Lankkujen kiinnitys toisiinsa tehtiin kerroksittain alkaen alimmista lankuista. Siitä edettiin kerros kerrokselta kohti päällimmäistä kuudetta lankkukertaa. Kun lankkupino oli saatu liimattua ja ruuvattua kiinteäksi pakaksi, menettely toistettiin toisen lankkupinon osalta.

Caravellen rungon säde on 1 610 mm. Säteen mukaisen muodon piirtämiseksi lankkupinoon pino käännettiin kyljelleen. Sitten lankkupinon keskelle ruuvattiin lauta suoraan kulmaan lankkupinoon nähden. Laudan päälle laitettiin pitkä lista harpiksi. Harpin yläpää kiinnitettiin ruuvilla tukilautaan siten, että ruuvin etäisyydeksi lankkupinon alimman lankun yläpintaan tuli edellä mainittu 1 610 mm. Tähän kohtaan harppia porattiin reikä kynälle. Kun kynä oli pujotettu reikään, voitiin harpilla piirtää lankkupinon kylkeen Caravellen rungon muoto. Tätä harpin jälkeä pitkin lankkupinosta sahataan pois ylimäärä. Pukin sahaaminen teetetään ulkopuolisena työnä.

Hyvinkäällä sijaitsevasta Romuliike Suotulasta hankimme Caravellen runkopukin alustan rakentamiseen tarvittavat metallisoat eli kaksi kappaletta 2 300 mm pituista UNP 140 (148 x 60 mm) teräksistä U-palkkia sekä 4 kpl 600 mm pituista 60 x 60 mm kokoista teräsputkea. Suomen ilmailumuseon tulityötilassa 600 milliset teräsputket hitsattiin kummankin U-palkin päihin. Näin pukkien alustat saatiin kootuksi.

Seuraava työ on sahauttaa molempien pukkien lankkupino pitkin piirrettyä kaariviivaa, jolloin siiven kuljetuspukit saavat valmiin muotonsa. Kun kumpikin lankkupakka on sahattu, ne kiinnitetään teräspalkkialustaansa kierretangoilla. Lopuksi pukin kaareen päälle liimataan pehmuste.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.