Trotec-adsorptiokuivaimen korjausTiistai 3.2.2026 - Ismo Matinlauri Ilmailumuseoyhdistys hankki aiemmin syksyllä kaksi käytettyä Trotec-merkkistä adsorptiokuivainta. Molemmat vaikuttivat toimivilta kun testasimme niitä Caravellellä. Ne olivat tyypiltään ja suoritusarvoiltaan identtisiä, mutta jostakin syystä niiden käyntiäänet ja sähkön kulutus poikkesivat toisistaan. Jonkin ajan kuluttua päätimme tutkia asiaa tarkemmin ja avasimme äänekkäämmän laitteen. Tällöin huomasimme, että vaihdelaatikko ja kuivaimen kiekko olivat rikki eikä laite toiminut. Huomasimme myös, että laitteen ulkokuori oli kärsinyt yhdestä nurkasta ja oli lievästi vääntynyt putoamisen tms. syyn takia. Tällöin kiekko oli ilmeisesti vääntynyt pois paikoiltaan. Käytettäessä laitetta tämän jälkeen moottori oli vääntänyt keskiön irti kiekosta ja syönyt siihen noin 10 cm kokoisen reiän ennen lopullista pysähtymistä.
Laitteen maahantuojalta saimme arvion, että varaosat maksaisivat noin 600-700 € ja korjaustyö vielä lisäksi. Toisella laitteella pärjäsimme Caravellen sisäilman kuivauksen suhteen hyvin, joten IMY:n hallitus päätti että tätä rikkoontunutta laitetta ei viedä korjattavaksi. Turun porukalla olimme vikaa etsiessämme avanneet ja purkaneet laitetta. Sen sisäinen rakenne on suhteellisen yksinkertainen. Ilmankuivaimessa on pieni moottori, joka alennusvaihteen kautta pyörittää hitaasti adsorptiomateriaalista tehtyä kiekkoa. Sähkövastus lämmittää ilman, joka puhalletaan kiekon ¼ kokoisen alueen läpi ja kuivattaa kiekon materiaalin uutta kosteudenpoistokierrosta varten. Päätimme tutkia miten itse voisimme korjata laitteen, koska tilanteessa ei ollut mitään menetettävää. Caravellen Turku-tiimiin kuuluvat Mikko Sipilä ja Risto Paija päättivät yrittää korjausta. Vaihteen korjausMikko Sipilä purki kuivaimen vaihteen ja puhdisti sen osat. Vaihteen sisälle oli joskus päässyt vettä ja seisokin aikana ensimmäinen ratas moottorista oli ruostunut kiinni. Muutenkin rattaat olivat likaiset ja mustan ruosteisen mönjän peittämät. Onneksi sähkömoottori ei ollut mennyt rikki vaan osoittautui täysin toimivaksi.
Rikkonaisia osia ei löytynyt. Koottuna vaihde tuntuu toimivan normaalisti. Mikko käytti akselien ja muovirattaiden voiteluun vaihteiston sisällä ollutta alkuperäistä valkoista vaseliinia, jota oli siellä ylimääräistä osien puhdistuksen jälkeen. Lisäksi laitettiin tavallista automiehen vaseliinia teräksisiin hammasrattaisiin.
Kiekon korjausRisto Paija otti korjatakseen kiekon, joka oli keskeltä pettäneen kiinnityksen ympäriltä tuhoutunut osittain. Uusi isompi keskiö, halkaisijaltaan 100 mm, valmistui muokkaamalla sopivan kokoisesta metallikupista vanhalle keskiölle sopiva kiinnitys.
Uusi ja vanha keskiö kiinnitetiin toisiinsa käyttäen lämpöä (+300°C asti) kestävää Permatexin Supra Black -tiivisteliimaa. Samoin kuivaimen kiekko liimattiin uuteen keskiöön.
Isompi keskiö palautti kiekon toimivuuden eikä juurikaan pienentänyt tehollista adsorptioaluetta.
Lopuksi vielä sähkömoottori ja hihnavälitys huollettiin ennen kokoonpanoa ja testausta. Testauksessa laite toimi moitteettomasti ja voitiin palauttaa Caravellelle. Kun osaamista löytyy omasta porukasta, ei tarvita kalliita varaosia ja huoltoa! Kuvat: Mikko Sipilä ja Risto Paija. |
|
Avainsanat: ilmailuhistoria, SE 210 Caravelle III, OH-LEA, Sinilintu |








