Super Caravellella etelän aurinkoon

Suomeksi

Kirjoitin matkapäiväkirjaani 22.6.1966: ”Kone on vielä kentällä, moottorit käyvät. … Olemme olleet ilmassa jo hyvän aikaa. Söimme juuri ja n. puolen tunnin kuluttua olemme Varsovassa. … Nousimme jo aikaa sitten Varsovasta, lennämme korkealla pilvien yläpuolella. Kohta olemme Constantassa. Lentokentältä ajamme hotelli Lotukseen”.

Olimme Aurinkomatkojen lomamatkalla Romanian Mamaiaan Mustan meren rannikolle. Olin 10-vuotias. Kone oli Finnairin Super Caravelle, koneyksilöä en ole kirjannut eikä se käy ilmi matkalla otetuista valokuvista. Mennen tullen tankkausvälilasku tehtiin Varsovassa.

Samaisessa päiväkirjassa on kertomus matkasta ruotsalaisen charteryhtiö Internordin DC-6:lla Helsinki – Napoli – Helsinki vuonna 1967. Alppien ylitys kirkkaassa säässä oli kokemus tasamaan suomalaislapselle: ”Edessämme on juhlallisia, kauniita vuoria! Majesteetilliset Alpit liukuvat ohi ihanine laaksoineen”. Melkoista kirjallista paatosta 11-vuotiaalta…

Päiväkirjan välistä löytyi Aurinkomatkojen moniste ”Lepomatka Rhodokseen 29.5.1968”. Siitä käy ilmi, että lento oli Kar-Airin, kone Aero Oy:n.

Sitten seuraavana vuonna taas ilmassa, 29.5.1968: ”Taas Finnairin Super Caravellessa. Perä on käännetty Seutulalle ja matka kohti Rhodosta on alkanut. … Allamme avautuu karttamainen maisema metsineen, järvineen ja peltoineen. Pilvet purjehtivat pehmeinä ja valkoisina ohitse. Välilasku on tällä kertaa Budapestissä. … Nyt olemme Budapestissä, mutta emme pääse ulos. Miksi ei?? Vai on tämä Budapest, näyttää ihan tavalliselta: tutka, Interflugin kone ja säiliöautoja”.

Erja äidin kanssa Rhodoksen satamassa v 1968. Tämän tyypillisempää turistikuvaa ei kai voi olla?

Vuonna 1969 oltiin matkalla taas Rhodokselle, tällä kertaa Caravelle oli OH-LSB ”Tampere”. Piirsin päiväkirjaan kuvan siitä. Se on ehkä hieman ”tumppi” ja ikkunat vääränlaiset, mutta muuten lähes näköinen: moottorit takarungossa, korkeusvakaaja suht oikean kokoinen ja siivissä rajakerrosaidat.

Piirros Super Caravellestä vuodelta 1969.

Taustaksi matkakertomuksille on kerrottava, että isäni oli sota-ajan lentokonemekaanikko ja hän halusi perheen kokevan millaista lentäminen on. Ensimmäisen lentomatkani tein Kar-Airin DC-3:lla Helsingistä Tampereelle kun olin kuusivuotias. Vuosina 1962–69 ja 1970-luvun alkuvuosina matkustin joka vuosi vanhempieni kanssa jonnekin, yleensä lentäen. Lentäminen oli minusta todella hienoa.