Caravelle III OH-LEA "Sinilintu"

In English

Ilmailumuseoyhdistyksen Arlandasta Suomeen tuoma Caravelle III oli SASin käytössä rekisteritunnuksella SE-DAF ja nimellä Sven Viking. Konetta entisöidään Pansiossa Finnairin väreihin, sen ensimmäiseksi Caravelleksi OH-LEA, Sinilintu. Tässä blogissa tutustutaan tämän koneyksilön historiaan ja moninaisiin vaiheisiin.

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Ilmailu-lehti

Vuonna 1958 Finnairin edeltäjä Aero Oy tilasi ranskalaiselta Sud Aviation -lentokonetehtaalta kolme Caravelle IA -suihkukonetta. Tuolloin suomalaisyhtiö oli kehityksen kärjessä ja tilasi uutta suihkukonetyyppiä vasta neljäntenä asiakkaana Air Francen, SAS:n ja brasilialaisen Varigin jälkeen.

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Börje Hielm

Suomen siviili-ilmailun ensimmäinen suihkukone, Sinilintu-nimen saanut Sud Aviation Caravelle IA -kone (OH-LEA) luovutettiin Toulousessa 21.2.1960 ja se laskeutui Suomeen 22. helmikuuta 1960. Kutsuvieraina lennolla olivat mm. kulkulaitosministeri Arvo Korsimo, Aero Oy:n toimitusjohtaja Leonard Grandell, Helsingin Sanomien päätoimittaja Yrjö Niiniluoto ja merenkulkuneuvos Antti Wihuri. Koneen lensi Suomeen entinen hävittäjälentäjä Mannerheim-ristin ritari Olli Puhakka, joka oli siirtynyt Ilmavoimista Aeron palvelukseen vuonna 1946. Perämiehenä oli myös entinen sotalentäjä Olavi Siirilä.

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Börje Hielm

Sinilintua seurasivat kevään 1960 aikana Sinisiipi (OH-LEB) ja Sininuoli (OH-LEC). Nämä kolme konetta modifioitiin myöhemmin tyypiksi Caravelle III. Neljäs kone oli jo alun perin tyypiltään Caravelle III, kun se hankittiin vuonna 1962. Se sai nimekseen Sinipiika (OH-LED).

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Ilmailu-lehti

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Ilmailu-lehti

Sinilintu oli Aeron laivastossa kolmessa eri maalauksessa. Ensimmäinen niistä oli koneen toimitusmaalaus, missä sivuperäsin oli sininen ja sivuvakaimen yläosassa iso Aero-teksti. Toiseen maalaukseen sivuperäsin maalattiin valkoiseksi ja Aero-tekstin paikalle siniristi, muuten maalaus oli sama kuin edellinen. Kolmas maalaus tehtiin Caravelle III -päivityksessä. Tämä on se asu, johon entinen SASin SE-DAF tullaan nyt kunnostamaan ja joka näkyy Caravelle-projektin etusivulla koneen havainnekuvassa. Finnairin juhliessa 40-vuotista toimintaansa koneeseen lisättiin juhlalogo ja teksti.

OH-LEB. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Finnair Oyj.

Finnairin Caravelleissä matkustamossa oli ensimmäisessä luokassa 16 istumapaikkaa ja turistiluokassa 75. Koneilla lennettiin Euroopan kaupunkeihin huhtikuusta 1960 lähtien. Kohteita olivat aluksi Tukholma, Kööpenhamina, Frankfurt ja seuraavina vuosina useat muut kaupungit.  Caravellet siirsivät Convair 440 Metropolitan -mäntämoottorikoneet kotimaan reittiliikenteeseen. Kotimaan kohteista ensimmäisenä suihkukoneyhteyden sai Oulu loppuvuodesta 1961 lähtien.

Olli Puhakka ja Olavi Siirilä SAS:n Eskil Vikingin ohjaamossa. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Ilmailu-lehti

Suomalaiskoneiden erikoisuus oli niiden lentäminen vain kahdella ohjaajalla, kun muut tilaajat käyttivät ajan hengen mukaan lennoilla kahden ohjaajan lisäksi myös mekaanikkoa. Toinen merkittävä ero oli toimintaympäristö, jonka takia Aeron Caravelleihin asennettiin jarruvarjo. Caravelle III:n Rolls Royce Avon -moottoreissa ei nimittäin ollut reverssejä avustamaan koneen jarrutusta. Jarruvarjoa käytettiin vain erityisen heikoissa kiitotien kitkaolosuhteissa, jolloin lentäjä avasi jarruvarjon kahvasta laskukiidossa. Kiitotieltä poistuttaessa jarruvarjo vapautettiin samasta vivusta ja tekniikan edustajat kävivät poimimassa sen talteen uudelleenasennusta varten.

OH-LEB ”Sinisiipi” käyttää jarruvarjoa. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

OH-LEA Sinilintu lensi ensilentonsa 11.2.1960. Finnairin laivastossa kone lensi 9091 tuntia. Kone myytiin takaisin Sud Aviationille 4.12.1962 ja se lennettiin Ranskaan 20.9.1964.

Koneen seuraava käyttäjä oli saksalainen LTU, jolle kone toimitettiin rekisterillä D-ABAF 12.2.1965 ja se sai tunnuksen Nordrhein-Westfalen. Seuraava koneen käyttäjä oli hollantilainen Transavia Holland. Se vuokrasi koneen 30.1.1969-16.4.1970 rekisterillä PH-TRM.

F-BSSR elokuussa 1978. Kuva: Michel Gilliand Via Wikimedia Commons.

Hollannista kone palasi Ranskan rekisteriin F-BSRR ja Air Interille, joka käytti konetta 19.3.1971 alkaen aina joulukuuhun 1980. Välillä kone oli vuokrattuna eri rekisteritunnuksilla muun muassa Royal Air Marocille ja SNIAS:lle.

Air Inter myi koneen Italiaan Altairille ja se sai rekisterin I-GISA. Kone poistettiin käytöstä syyskuussa 1983 sen lennettyä 37 532 lentotuntia. Mutta sen tarina ei vielä pääty tähän.

Italiasta koneen osti Kongoon IAC Airlines. Kone sai rekisterin 9Q-CPS ja nimen Santeny. Viimeinen konetta käyttänyt lentoyhtiö oli Air Transport Service, joka lensi sillä vuoteen 1994. Caravelle romutettiin vuonna 1996 N’djilin kansainvälisellä lentokentällä Kinshasassa Kongossa.

OH-LEA oli historiallinen koneyksilö, se palveli 36 vuotta ja sitä operoi useampi lentoyhtiö ja käyttäjä kuin yhtäkään muuta ensimmäisen sukupolven Caravellea.

Blogissa on käytetty seuraavia lähteitä:

• www.caravelle-projekti.fi
• www.lentoposti.fi uutinen 31.02.2020
• www.wikipedia.fi/Sud_Aviation_Caravelle
• www.issuu.com/aviatorlehti/docs/2013_aviator_nr2, artikkeli Finnairin Caravelle-laivaston vaiheet
• Teknisiä kommentteja on saatu Juha Klemettiseltä.