Ruuvit ja pultit

Maanantai 3.4.2023 - Erja Reinikainen


In English

Arlandassa irrotettiin Caravellestä pääosat siten, että runko, siivet ja peräsimet saatiin kuljetusalustoille. Lisäksi irrotettiin moottorikehdot sekä koko joukko pienempiä peltiosia ja laitteita, mm. siiven tyvestä tyvilevyt ja sisimmät laipat sekä laskutelinekuilujen laitteita. Arlandassa irrotettiin tuhansia ruuveja, pultteja, muttereita ja niittejä, jotka on kiinnitettävä paikoilleen, kun kone kootaan Turussa alkukesästä. Tässä blogissa paneudutaan Caravellen entisöintityön pieneen, mutta tärkeään osa-alueeseen, nimittäin erilaisiin kiinnitystarvikkeisiin.

Tähän blogiin on haastateltu Caravellen tekniikkatiimin Kari Nymania.

Lisähaastetta kiinnitystarvikkeiden palapeliin tuo Caravellen erityispiirre: koneen rakenneosien ruuvit ja pultit ovat millimetrimitoituksella, mutta valtaosin niissä on käytetty Sud Aviation -lentokonetehtaan omia mitoituksia eikä standardityyppejä ja -kokoja. Tämä näkyy koneen teknisissä spekseissä, joissa on sivukaupalla määrittelyjä ”210.-sarjan” erilaisille kiinnitysosille. 210. merkintä tulee koneen tyyppitunnuksesta. Ranska on ollut vahva metrijärjestelmän kannattaja ja kilpailutilanne suihkumatkustajakoneen kehittämisessä on varmaankin ollut merkittävä tekijä näissä valinnoissa. Caravellessä käytetyt eri järjestelmien laitteet taas ovat pääosin amerikkalaisia tai brittituotantoa, joten niiden kiinnitysosat ovat alkuperämaan standardien mukaisesti tuumamitoituksella. Esimerkiksi koneen hydraulijärjestelmän putket, letkut ja liittimet ovat amerikkalaisen AN- standardin mukaisia.  Tämä tarkoittaa purku- ja kokoamistyössä, että äkkiä katsoen saman näköisiltä vaikuttavat ruuvit ja pultit voivat olla joko millisiä tai tuumaisia ja työkalut on valittava sen mukaisesti.

Cblogi_2023-20-00_RM.jpg

Kuva: Reino Myllymäki

Arlandassa koneen purkutyö sujui yllättävän helposti, halutut osat saatiin pääsääntöisesti irti ilman suuria vaikeuksia ja vaurioita. Ruuveja jouduttiin toki osittain poraamaan pois ja etenkin koneen pohjan alueella jouduttiin tekemään enemmän töitä. Siellä on tapahtunut ruuvien syöpymistä ja ruostumista keskimääräistä enemmän. Hankalimpia tapauksia pehmiteltiin ruosteenirrotusaineella ja kaikki tarvittavat kohdat saatiin lopulta auki.

Cblogi_2023-20-00B_RM.jpg

Kuva: Reino Myllymäki

Arlandassa irrotetut kiinnitystarvikkeet koottiin lähtöpisteensä mukaan erillisiin muovipusseihin. Kuhunkin pussiin merkittiin selkeästi mistä kyseinen ruuvijoukko oli peräisin, esimerkiksi: suuntaperäsimen nostopisteen peiteruuvit, LH-siiven tyvimmäinen johtoreuna pala, korkeusvakaaja, jne.

Cblogi_2023-20-01_ER.jpg

Kuva: Erja Reinikainen.

Pansiossa on käytössä pieni ultraäänipesuri, jolla puhdistetaan kaikki talteen otetut ruuvit, pultit, prikat ja mutterit. Alun perin oli tarkoitus, että pesuriin laitetaan kiinnitystarvikkeita pestäväksi Arlandassa pakattu pussillinen kerrallaan, jotta niiden alkuperätieto pysyy hallinnassa. Pesuri osoittautui kuitenkin sen verran hitaaksi, että ajan säästämiseksi pesurin koriin on kaadettava usean ruuvipussin sisältö yhtä aikaa. Tämä johtaa siihen, että tällaiset ”sekaerät” on lajiteltava pesun jälkeen. Pestyjä ”sekaerien” ruuveja on jaoteltu pääasiassa pituuden mukaan jatkokäyttöä varten. Suuremmat merkityt erät voidaan pestä pussi tai kaksi kerrallaan, jolloin niiden lähtöpaikkatieto on selkeä. Lähtöpaikan mukaan nimetyt pestyt erät on laitettu uusiin pusseihin, joissa on merkintä sijainnista, esimerkiksi: keulan paineseinä ruuvit, LH pankan ruuveja pellit ja tuet, LH siiven yläpuolen luukku, jne.

Cblogi_2023-20-02.jpg

Cblogi_2023-20-03-04.jpg

Kun kone aikanaan kootaan, on siis käytössä vanhoja ja uusia ruuveja, laippamuttereita, ym. kiinnitysosia. Caravelle ei koskaan tule lentämään, joten tietyissä kohdissa on mahdollista poiketa alkuperäisestä kiinnitystavasta. Näkyviin jäävät paikat pyritään kiinnittämään alkuperäisen näköisillä ruuveilla, jos suinkin mahdollista. Näkymättömiin jäävissä liitoksissa ja liitoksissa, joita ei todennäköisesti ole tarpeen enää avata, käytetään työn nopeuttamiseksi myös pop-niittejä. Joitain näkyviä, alun perin niitattuja, muotosuojalevyjä on jo kiinnitetty pop-niiteillä ja näkymä on alkuperäisen veroinen.

Cblogi_2023-20-05_JT.jpg

Kuva: Jouko Tarponen

Eräs hankalimpia kohtia koneen kokoamistyössä tulee olemaan siipiliitoksen pohjaluukun saaminen paikoilleen, sillä alkuperäiset ruuvit on paljolti jouduttu poraamaan pois, alkuperäisiä laippamuttereita rikkoutunut ja luukun materiaalikin on syöpynyt.

Erottuvatko valmiissa uudelleen kootussa Caravellessä uudet ja vanhat ruuvit? Konetta tuskin katsotaan kovin usein niin läheltä, että ne erottuisivat. Uusissa ruuveissa on kellertävä korroosiosuojaus ja vanhat ruuvit ovat hapettuneita ja tummempia, joten molemmat poikkeavat jonkin verran asennusympäristöstään. Ultraäänipesuri ei poista ruostetta eikä hapettumia, joten maalipinnan alle jääviä ruuvinkantoja on hiottava, jotta maali tarttuisi niihin samalla tavoin kuin ympäröivään peltiin.

Hankalat ruuvit saatiin pääosin porattua pois siististi, mutta suuntavakaajan ja korkeusvakaajan kohdalla porattuja reikiä joudutaan korjaamaan kokoamisvaiheessa. Porattujen ruuvien kohdalle asennetaan tällöin kuppiprikka, joka peittää reiän reunan vauriot.

Lentokoneen ruuvit eivät ole tavallista rautakauppatavaraa eivätkä autotarviketavaraakaan. Yleistäen voidaan sanoa, että lentokoneissa uppokantaruuvien senkkikulma on erilainen kuin autoissa. Tuumamitoituksen ruuveja on edelleen olemassa samalla standardilla kuin alkuperäiset ja niitä löytyy USA:n markkinoilta. Sud Aviationin omien mitoitusten mukaisia ruuveja on vaikea korvata alkuperäisten kaltaisilla. Esimerkiksi siiven keskiliitoksen peitelevy on osa rungon paineseinää, sen kiinnityksessä on käytetty millisiä ranskalaisruuveja, joissa on eri senkkaus (120 astetta) kuin muissa ruuveissa eikä samanlaisia uusia ruuveja löydy mistään. 

Tuumamittaisten ruuvien hankinnassa on apua saatu sipoolaiselta Ronema Oy:ltä, joka edustaa amerikkalaista Aircraft Spruce -yhtiötä ja tuo maahan varaosia ja lentäjätarvikkeita. Heidän kauttaan on tilattu ruuveja USA:sta.

Oli tietysti pakko kysyä, ovatko nuo ruuvit kovin kalliita Caravelleä varten maahan tuotuina. Pääsääntöisesti eivät, puhutaan 10-30 sentistä per kappale. Eli sadalla eurolla saa jo melkoisen kasan. Millimittaisten erikoisruuvien valmistuttamista on selvitetty myös, se olisi kyllä mahdollista, mutta hinta ei ole toistaiseksi tiedossa.

Caravellen kokoaminen tulee olemaan haastava palapeli, mutta ”ruuvitiimi” on valmistautunut ja pyrkii ennakoimaan kesäkuun hektisen työvaiheen niin hyvin kuin mahdollista.

Kuvat Ismo Matinlauri ellei toisin erikseen mainittu.

Avainsanat: ilmailuhistoria, entisöinti, Caravelle, SE-DAF, Sven Viking, OH-LEA, Sinilintu


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini