"Caravellen Vantaan korjaamo"

Maanantai 1.5.2023 - Tiistaikerholainen

Jos joku minulle soittaisi tiistaisin, niin voisin ihan hyvin vastata, että ”Caravellen korjaamossa”, sillä niin suuressa määrin työmme Suomen ilmailumuseon entisöintiverstaassa on koskenut Turun Pansion hallissa olevan Caravelle III:n (SE-DAF) saamista näyttelykuntoon kesäkuun puoliväliin mennessä. Caravellen entisöinnin Turun ja Vantaan ryhmät sekä Tiistaikerho tekevätkin parhaansa tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Vielä ei ole tullut eteen mitään kohtalokasta, joka estäisi, ettei Finnairin ”Sinilinnuksi” (OH-LEA) muuttunut Caravelle SE-DAF olisi valmiina Turun lentoaseman tuntuman esittelypaikallaan Turun lentonäytöksen aikana.

Caravellen entisöintiprojektin Vantaan ryhmässä on huhkittu koneen oikeanpuoleisen korkeusvakaimen kärjen oikaisemiseksi, moottorin alasuojalevyjen paikkaamiseksi ja nokan paineseinän vaurioituneen kehän korjaamiseksi samalla kun tiistaikerholaiset ovat korjanneet paineseinän kehään kiinnitettävän tutkakuvun vauriota. Nämä työt ovat jo takanapäin ja osat toimitettu Pansioon. Olimmekin tosi tyytyväisiä, kun saimme kuulla, että korjatut paineseinän kehä ja siihen liitetty tutkakupu oli onnistuneesti kiinnitetty ”Sinilinnun” keulaan.

Kuva: Ismo Matinlauri

Tiistaikerhon ja Caravellen entisöintiprojektin Vantaan ryhmän korjattavina ovat myös kummankin siiven kärkiosa. Vantaan ryhmä korjasi vasemman siiven kärkiosan pienen repeämän ja aloitti likaantuneen ja pinttyneen siiven kärkiosan hiomisen puhtaaksi. Jatkamme Tiistaikerhossa kummankin kärkiosan hiomista. Meneillään on oikean siiven kärkiosan murskaksi menneen johtoreunan rakentaminen. Työ on osoittautunut vaativaksi, mutta siitäkin kyllä selvitään.

Kummankin siipipuoliskon kärkiosan purjehdusvalon kanssa on kosolti tekemistä. Vasemman siiven kärkivalon kupu oli säröytynyt rikki ja oikean siiven kärkivalo kokonaan tuhoutunut. Oli tarve saada uudet valon kuvut. Kummankin siiven kärkivalon kupu saatiin uusittua ulkopuolisena työnä 3D-tulostuksena. Parhaillaan ollaan tekemässä puista muokkauslestiä oikean siiven kärkivalon kehyksien tekemiseksi. Siinä mallina on vasemman siiven kärkivalon ehjät kehykset. Ne irrotettiin ja puhdistettiin mallina käyttämistä varten.

Pansiosta on tuotu Tiistaikerhoon jo kymmenkunta ohjaamon seinä- ja kattopaneelia. Niiden pinnat hiotaan puhtaiksi ja maalataan. Paneelit olivat huonossa kunnossa ja saaneet aikojen kuluessa pintaansa useammankin maalikerroksen. Tällä hetkellä jo puolen tusinaa paneelia odottaa ruiskumaalausta.

Käsittelyssämme on myös ohjaamossa tuulilasin alapuolella oleva likaantunut musta häikäisysuoja. Sen pinnat hiotaan ja maalataan. Yläpinta onkin jo hiottu ja maalattu kertaalleen. Alapinnan käsittely on käynnissä.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle-tiimi piknikillä

Keskiviikko 26.4.2023 - Erja Reinikainen

In English

Pansiossa on ahkeroitu Caravellen hionta-, maalaus-, kiillotus-, ym. töiden parissa niin ahkerasti viime aikoina, että oli paikallaan hieman hengähtää ja viettää yhdessä vapaa-aikaa. Tiistaina 25.4. ryhmä pansiolaisia ja Caravellen tekniikkatiimiläisiä kävi Viking-Linen Piknik-risteilyllä Turku–Maarianhamina–Turku. Mukana oli 11 henkeä: Elias, Hannu, Ismo, Jari, Kari, Markku, Mikko, Risto H, Risto P., Ykä ja Erja.

M/S Viking Glory lähti Turusta aamulla ja Maarianhaminassa vaihdettiin M/S Viking Graceen, joka saapui Turkuun illalla. Sää oli harmillisen sumuinen, joten kauniista meri- ja saaristomaisemista ei paljoa nähty, vain vähän Ruissaloa aamulla.

Menomatkalla meillä oli käytössämme kokoustila ja pohdimme yhdessä koneen entisöinnissä edessä olevia töitä. Vapun ja Turun lentonäytöksen (17.–18.6.) väliset viikot tulevat olemaan kiireisiä koneen kiillotuksen, maalauksen ja kokoamisen töissä. Ismo Matinlauri ja Markku Ahokoski olivat laatineet päiväkohtaisen aikataulun siitä, mitä tapahtuu Pansiossa ja lentoasemalla sen jälkeen kun koneen ensimmäiset osat viedään sinne 23.5. ja tästä keskusteltiin perusteellisesti ryhmän kanssa. Katsottiin myös purkuvaiheen valokuvia Arlandasta, jotta kokoamisen yksityiskohtia voitiin käydä läpi.

Paluumatkalla syötiin laivan buffet-lounas ja keskityttiin vapaamuotoiseen tarinointiin. Ja tältä porukalta eivät kyllä ilmailuaiheiset jutut heti lopu! Eikä kyllä kala-, auto-, matka-, tai muutkaan jutut…

Kuvat via Ismo Matinlauri.

Caravellen kiillotustalkoot

Maanantai 24.4.2023 - Reino Myllymäki

In English

Päätettiin, että viikonlopun kiillotustalkoot ovat tarpeen Caravellen kunnostamiseksi. Viikonlopuksi tuli valotuksi 22.-23.4.

Lauantaina 22.4. työkohteina oli aluksi korkeusvakaajan johtoreuna ja korkeusperäsimet. Ihan kaikkea ei tarvitse kiillottaa, sillä osaan pinnoista on tulossa maali. Ensin kiillotettiin Nushine 9:llä, sitten seuraava kierros Nushine 7:llä.

Joissakin kohdin kahdesta kiillotuskerrasta huolimatta alumiinin pintaan jäi jotain mustaa likaa. Sitä yritettiin ensin puhdistaa tinnerillä, tuloksetta. Lopulta ratkaisuksi löytyi jarrujen puhdistusspray, jolla tuo pinttynyt lika lähti pois. Sen jälkeen kiillotettiin vielä kertaalleen kiillotusrätin kanssa Nushine 2:lla. Se sisältää vahaa, joka jää suojaamaan alumiinia.

Kuva: Reino Myllymäki.

Lauantaipäivän alussa oli positiivinen ongelma: kiillottajia oli enemmän kuin kiillotuskoneita. Niitä käytiin päivän mittaan hankkimassa pari lisää, joten iltapäivällä yhä useampi pääsi varsinaisiin kiillotushommiin.

Kuva: Reino Myllymäki

Siihen asti osa talkoolaisista teki muitakin tehtäviä, kuten repi lakanoista kiillotusrättejä, teki maalaustöitä ja löysipä eräs vanerinpala tiensä matkustamon lattiaankin. Varmasti oli muitakin hommia, joita tätä kirjoittaessa en vain muista. Pahoittelut!

Visainen valintatehtävä: allekirjoittanut valitsemassa lounasta. Mystisellä tavalla osa alumiinin pinnasta irtoavasta mustasta liasta päätyi kasvoihin...

Iltapäivällä, kun korkeusvakautin saatiin toiselta puolelta kiillotetuksi ja sen jatkokäsittely olisi edellyttänäyt kääntämistä, siirryttiin sisempien laskusiivekkeiden kimppuun. Toinen saatiin yläpinnaltaan käsitellyksi, toisesta jäi lauantain jäljiltä Nushine 2 puuttumaan. Se tehtiin loppuun sunnuntaina.

Kuva: Reino Myllymäki.

Kiillotustöitä tehtiin myös Caravellen rungon päällä, sillä selkäevässä on kapea kiillotettava pinta. Kiillotustöitä tekevä oli valjaistaan turvallisesti kiinni siltanosturin koukussa.

Kuva: Reino Myllymäki.

Lopulta lauantaina aloitettiin myös Caravellen rungon alapinnan kiillotus. Tämä osoittautui hyvin raskaaksi työvaiheeksi, sillä kiillotuskonetta on sekä kannateltava ylöspäin että painettava kiillotettavaa pintaa vasten.

Kuva: Janne Salonen.

Rungon alapinnan kiillotusta jatkettiin sunnuntaina.

Sunnuntaina päästiin myös kiillottamaan siipipuoliskoja, erityisesti rajakerrosaitoja.

Kuva: Janne Salonen.

Lauantaina talkooporukan koko oli 15 henkeä, sunnuntaina 11 henkeä. Kaikkiaan tehtiin 150 henkilötyötunnin suoritus. Jos jäi harmittamaan osallistumattomuutesi, vielä on mahdollista korjata tilanne, sillä viikonloppuna 6.-7.5. järjestetään toiset kiillotustalkoot!

Kuvat: Jouko Tarponen

Yllä viikonlopun kiillotustalkoiden tuloksia maanantaina kuvattuna. Siinä kelpaa itseään peilailla!

Caravellen kunnostusta jatketaan Pansion telakan hallissa toukokuun lopulle, jolloin kokoamis- ja kunnostustyöt siirtyvät osien mukana Turun lentoasemalle.

Kuvat: Ismo Matinlauri, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle-töiden tilanne ennen pääsiäistä

Lauantai 15.4.2023 - Erja Reinikainen

In English

Pansiossa on ahkeroitu viime viikkoina viimeisten hiontatöiden kimpussa. Siiven ja suuntavakaajan hiontaa tehdään vielä. Rungon alaosa on myös hiomatta, sillä kone on nyt niin matalalla pukkien varassa, ettei rungon alla mahdu työskentelemään. Tekniikkatiimi päätti, ettei runkoa lähdetä kuitenkaan nyt nostamaan, vaan näinkin saadaan hiottua rungon sivujen näkyviin jäävät alueet.

Kiillotustöitä on vihdoin päästy harjoittelemaan moottorien imurenkaiden kanssa. Myös siipien johtoreunojen ja laippojen kiillotus on aloitettu. Tässä työssä on helppo todeta, että työn jälki ei parane kiillotusainetta lisäämällä. Päinvastoin. Rungon kiillotus aloitetaan pyrstöosan johtoreunan niitatusta alueesta.

Kiillotus on varsin iso ja työläs työvaihe. Niinpä Pansioon järjestellään kiillotustalkoita viikonlopuksi 22.-23.4.2023. Voit tulla töihin päiväksi tai kahdeksi, erikoistaitoja ei tarvita. Lisää tietoja ja ilmoittautuminen IMY:n sivujen kautta.

Maalaustöissä ollaan vaiheessa, jossa irrallisia pieniä alumiiniosia on maalattu. Moottorikehtojen ympärille ja siiven tyviin on jo asennettu näitä maalattuja muotolevyjä ja luukkuja. Toistaiseksi on maalattu telalla ja siveltimillä ja työtä on tehty hallin puolilämpimissä sosiaalitiloissa. Kunhan säät lämpenevät niin maalausta voidaan tehdä myös lämmittämättömässä hallissa. Laajempiin maalaustöihin tuskin ryhdytään ennen kuin hallin takaosaan varastoidut veneet on siirretty pois hallista. Tämä tapahtunee vapun jälkeen.

Koneen sisällä on jatkettu siistimistöitä ja ovien toimintaa on selvitetty. Takaporras saatiin toimimaan pari viikkoa sitten. Se toimii nyt omalla hydrauliikallaan kun järjestelmään tehtiin jonkin verran muutoksia. Etuoven osalta on selvitetty vinssiratkaisuja, sillä alkuperäiset nostomekanismin osat ovat vaurioituneet siinä määrin, että niitä tuskin saadaan korjattua.

Kuva: Ismo Matinlauri.

Koneen ikkunat ovat vuosikymmenten aikana säröytyneet ja himmentyneet. Niiden korjaamista ja uusimista on selvitetty talven aikana. Korjaaminen osoittautui hankalaksi ja aikaa vieväksi ja uusien ikkunoiden teettäminen kalliiksi. Niinpä tehtiin päätös, ettei ikkunoille tehdä tässä vaiheessa mitään. Niiden uusiminen myöhemmin on toki mahdollista.

Caravellen tutkakupu ja sen takana oleva nokan paineseinä olivat Vantaalla Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon korjattavina. Korjaustyöt on saatu valmiiksi ja osat on tuotu Pansioon odottamaan asennusta.

Koneen puuttuvia mittareita ja radiopaneeleita on kyselty kotimaasta ja maailmalta. Kysely tuotti jonkin verran tuloksiakin, mutta puutteita on vielä paljon. Kaikki saadut mittarit on asennettu paikoilleen. Toiveissa on, että Ilmailumuseoyhdistyksen puheenjohtaja Janne Salosen vierailu Ruotsissa tuottaisi myönteistä täydennystä mittaritauluihin. Mittarikyselyn tuloksena on saatu lahjoituksena useita mittareita, joita ei Caravelleen voida käyttää, mutta niillä voidaan ehkä käydä jatkossa vaihtokauppaa oikeanlaisia mittareita hankittaessa.

Pieni yksityiskohta, mutta tärkeä elementti koneen ulkonäössä ovat maalatut rekisteritunnukset, maa- ja lentoyhtiötunnukset, jne. Näiden toteuttamisvaihtoehtoja on pohdittu talven aikana, vaikka työ on viimeistelyvaiheen viimeisimpiä ennen koneen vientiä kentälle. Samoin on tutkittu, miten suunta- ja korkeusperäsin voidaan lukita paikoilleen, etteivät ne heilu tuulessa kun kone on lentoasemalla.

Caravellen tekniikkatiimi suunnittelee jo koneen siirtoa lentoasemalle ja kokoamista sijoituspaikallaan terminaalin vieressä. Ennen koneen vientiä on sijoituspaikalle rakennettava betonialustat koneen laskutelineiden alle. Kuljetuksen ja nostojen yksityiskohdat on mietittävä tarkasti etukäteen, jotta H-hetkellä kaikki sujuu ongelmitta. Sijaintipaikka on aivan lentokenttäalueen reunalla, mikä asettaa omat haasteensa liikennejärjestelyille ja nostokalustolle. Näistä lisää sitten keväämmällä.

Kuvat: Jouko Tarponen ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen pelastajat, osa 1

Sunnuntai 9.4.2023 - Erja Reinikainen

In English

Pansiossa entisöitävänä olevasta Caravelle-koneesta, sen taustoista ja käynnissä olevien töiden vaiheista on näissä blogeissa kirjoitettu jo jonkin verran. Ilman innokasta porukkaa ei kuitenkaan tapahtuisi mitään, joten on aika kertoa ihmisistä hankkeen takana. Tämänkertaisessa blogissa kerrotaan ensin yleisellä tasolla, millaisia työpanoksia projektissa tarvitaan. Seuraavissa blogeissa saadaan toivottavasti mukaan myös henkilöhaastatteluja.

Kuva: Reino Myllymäki

Projektin alkuvaiheissa keskeinen rooli oli Ilmailumuseoyhdistys ry:n puheenjohtajalla Janne Salosella. Hänellä on hyvät yhteydet vapaaehtoisjärjestö Arlandan ilmailumuseon ystävien (Arlanda Flygsamlingars Vänner) jäseneen Jan Forsgreniin ja sitä kautta saatiin keväällä 2020 tieto, että Arlandan ilmailumuseon omistajat, Ruotsin valtion merimuseon ja kuljetushistoriallisen museon (SMTM) edustajat, päättivät luopua Caravellesta. Alkuvaiheen selvitykset koneen tuomisesta Suomeen tehtiin Ilmailumuseoyhdistyksen hallituksessa, samoin virallinen päätös projektin toteuttamisesta.

Kuva: Raimo Korpi

IMY:n 7-henkinen hallitus on tukenut ja edistänyt Caravelle-projektia varauksetta koko ajan. Hallitus tekee päätökset projektiin liittyvistä linjauksista ja hankintapäätöksistä. Pansion hallin vuokrasopimus sekä koneen lopullinen sijoituspaikka Turun lentoasemalla on neuvoteltu puheenjohtajan ja hallituksen toimesta. Myös kustannuksiltaan merkittävät asiat, kuten koneen osien kuljetus, on neuvoteltu ja hyväksytty hallituksessa. Rahoituksen hankkiminen projektille on ollut pitkällinen ja haastava ponnistus. Rahoitus- ja sponsorointineuvotteluja käydään puheenjohtajan sekä hallituksen jäsenten toimesta.

Kuva: Raimo Korpi

Hankkeesta tiedottamisesta on vastannut IMYn hallituksen jäsen ja tiedottaja Reino Myllymäki. Häntä avustavat 2-3 blogikirjoittajaa ja Pansiossa valokuvaamista hoitava Jouko Tarponen. Kaikki blogikirjoitukset ja Feeniksin Caravelle-uutiset on julkaistu myös englanniksi ja niiden kääntämisestä huolehtii kaksi vapaaehtoista.

Kuva: Raimo Korpi

Projektista tiedotettiin jäsenkunnalle jo varhaisessa vaiheessa ja tekniikkatiimin jäsenten etsintä käynnistettiin vuoden 2021 alussa. Tekniikkatiimiä vetämään lupautuivat entiset Finnairilaiset Markku Ahokoski, Martti Saarinen ja Kari Nyman. Heidän johdollaan käytiin talven 2021-22 aikana keskustelua siitä, miten kone voitaisiin purkaa ja kuljettaa Suomeen. Tämä tiimi on työskennellyt projektissa siis jo parisen vuotta.

Kuva: Reino Myllymäki

Koneen purku (ja uudelleenkokoaminen) vaatii lukemattomien yksityiskohtien suunnittelua ja tekniikkaporukka on tarttunut toimeen lannistumatta urakan suuruudesta. Pohdittavaksi on tullut isoja linjoja (miten runko saadaan irti siivestä?), käytännönläheisiä pulmia (miten koneen rungon nosto ja kääntö voidaan toteuttaa töiden aikana hallin nosturikalustolla?), nippelien hallintaa (miten pidetään järjestyksessä koneesta puretut ruuvit ja pultit) ja kaikenlaista, mistä me maallikot emme edes ole tietoisia. Näissä tehtävissä on vaadittu ennakointikyvyn ja rautaisen ammattitaidon lisäksi myös kylmiä hermoja, kun on tehty sellaista, mitä ei ole tehty aiemmin.

Kuva: Ismo Matinlauri

Tekniikkatiimiin liittyi keväällä 2022 Ismo Matinlauri, jonka tehtävänä on ollut Turun vapaaehtoistiimin kokoaminen ja töiden koordinointi sekä moninaiset projektiin liittyvät junailu- ja hankintatehtävät. Ismolle Caravelle-projekti onkin käynyt kokopäivätyöstä, kun kolmena päivänä viikossa uurastetaan hallilla ja kahtena muuna hoidetaan hankintoja sekä hakemisia ja viemisiä.

Kuva: Ismo Matinlauri

Projektin kuluessa tekniseen selvittelyyn ja toteutukseen on edellä mainittujen tekniikkatiimiläisten lisäksi osallistunut useampia henkilöitä, monet heistä entisiä Finnairilaisia. Töiden toteutukseen löytyi myös joukko innokkaita vapaaehtoisia, joilla ei ole lentokonealan taustaa työelämästä, mutta kiinnostus olla mukana tekemässä ilmailuhistoriaa. Arlandassa oli kesällä 2022 parhaimmillaan parikymmentä Ilmailumuseoyhdistyksen jäsentä (ja pari ruotsalaista vapaaehtoista) koneen purkutöissä. Tätä joukkoa toivotaan taas mukaan ja osallistumaan Pansioon koneen kiillotustalkoisiin tämän kevään aikana.

Kuvat: Jouko Tarponen

Pansiossa on koneen entisöintitöissä uurastanut sinnikkäästi kolmena päivänä viikossa kymmenkunta Turun tiimin vapaaehtoista eri alojen osaajaa. Heille on nostettava hattua, sillä koneen puhdistus- ja hiontatöitä on tehty jo useamman kuukauden ajan! Hionnat alkavat nyt valmistua ja päästään kiillotus- ja maalaustöihin.

Kuva: Lassi Karivalo

Caravellen entisöintiin liittyviä töitä tehdään Pansion lisäksi myös Vantaalla, jossa pari kolme henkilöä on tehnyt peltikorjauksien valmistelua ja korjannut Pansiosta kuljetettuja koneen osia. Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhokin on osallistunut projektiin korjaamalla mm. Caravellen rikkoutunutta nokan tutkakupua ja paineseinää.

Kuvat: Jouko Tarponen

Tämän katsauksen perusteella voidaan arvioida, että Caravellen töihin on tähän mennessä osallistunut tavalla tai toisella noin 40 henkilöä, osa kertaluonteisesti purku-, tms. talkoissa ja osa tekemällä projektiin liittyvää työtä lähes päivittäin. Iso kiitos heille kaikille! Ilman vapaaehtoisia tämä projekti ei olisi toteutunut. Tulevissa blogeissa saamme toivottavasti kuulla mikä sai heidät lähtemään mukaan tähän.

Ruuvit ja pultit

Maanantai 3.4.2023 - Erja Reinikainen

In English

Arlandassa irrotettiin Caravellestä pääosat siten, että runko, siivet ja peräsimet saatiin kuljetusalustoille. Lisäksi irrotettiin moottorikehdot sekä koko joukko pienempiä peltiosia ja laitteita, mm. siiven tyvestä tyvilevyt ja sisimmät laipat sekä laskutelinekuilujen laitteita. Arlandassa irrotettiin tuhansia ruuveja, pultteja, muttereita ja niittejä, jotka on kiinnitettävä paikoilleen, kun kone kootaan Turussa alkukesästä. Tässä blogissa paneudutaan Caravellen entisöintityön pieneen, mutta tärkeään osa-alueeseen, nimittäin erilaisiin kiinnitystarvikkeisiin.

Tähän blogiin on haastateltu Caravellen tekniikkatiimin Kari Nymania.

Lisähaastetta kiinnitystarvikkeiden palapeliin tuo Caravellen erityispiirre: koneen rakenneosien ruuvit ja pultit ovat millimetrimitoituksella, mutta valtaosin niissä on käytetty Sud Aviation -lentokonetehtaan omia mitoituksia eikä standardityyppejä ja -kokoja. Tämä näkyy koneen teknisissä spekseissä, joissa on sivukaupalla määrittelyjä ”210.-sarjan” erilaisille kiinnitysosille. 210. merkintä tulee koneen tyyppitunnuksesta. Ranska on ollut vahva metrijärjestelmän kannattaja ja kilpailutilanne suihkumatkustajakoneen kehittämisessä on varmaankin ollut merkittävä tekijä näissä valinnoissa. Caravellessä käytetyt eri järjestelmien laitteet taas ovat pääosin amerikkalaisia tai brittituotantoa, joten niiden kiinnitysosat ovat alkuperämaan standardien mukaisesti tuumamitoituksella. Esimerkiksi koneen hydraulijärjestelmän putket, letkut ja liittimet ovat amerikkalaisen AN- standardin mukaisia.  Tämä tarkoittaa purku- ja kokoamistyössä, että äkkiä katsoen saman näköisiltä vaikuttavat ruuvit ja pultit voivat olla joko millisiä tai tuumaisia ja työkalut on valittava sen mukaisesti.

Kuva: Reino Myllymäki

Arlandassa koneen purkutyö sujui yllättävän helposti, halutut osat saatiin pääsääntöisesti irti ilman suuria vaikeuksia ja vaurioita. Ruuveja jouduttiin toki osittain poraamaan pois ja etenkin koneen pohjan alueella jouduttiin tekemään enemmän töitä. Siellä on tapahtunut ruuvien syöpymistä ja ruostumista keskimääräistä enemmän. Hankalimpia tapauksia pehmiteltiin ruosteenirrotusaineella ja kaikki tarvittavat kohdat saatiin lopulta auki.

Kuva: Reino Myllymäki

Arlandassa irrotetut kiinnitystarvikkeet koottiin lähtöpisteensä mukaan erillisiin muovipusseihin. Kuhunkin pussiin merkittiin selkeästi mistä kyseinen ruuvijoukko oli peräisin, esimerkiksi: suuntaperäsimen nostopisteen peiteruuvit, LH-siiven tyvimmäinen johtoreuna pala, korkeusvakaaja, jne.

Kuva: Erja Reinikainen.

Pansiossa on käytössä pieni ultraäänipesuri, jolla puhdistetaan kaikki talteen otetut ruuvit, pultit, prikat ja mutterit. Alun perin oli tarkoitus, että pesuriin laitetaan kiinnitystarvikkeita pestäväksi Arlandassa pakattu pussillinen kerrallaan, jotta niiden alkuperätieto pysyy hallinnassa. Pesuri osoittautui kuitenkin sen verran hitaaksi, että ajan säästämiseksi pesurin koriin on kaadettava usean ruuvipussin sisältö yhtä aikaa. Tämä johtaa siihen, että tällaiset ”sekaerät” on lajiteltava pesun jälkeen. Pestyjä ”sekaerien” ruuveja on jaoteltu pääasiassa pituuden mukaan jatkokäyttöä varten. Suuremmat merkityt erät voidaan pestä pussi tai kaksi kerrallaan, jolloin niiden lähtöpaikkatieto on selkeä. Lähtöpaikan mukaan nimetyt pestyt erät on laitettu uusiin pusseihin, joissa on merkintä sijainnista, esimerkiksi: keulan paineseinä ruuvit, LH pankan ruuveja pellit ja tuet, LH siiven yläpuolen luukku, jne.

Kun kone aikanaan kootaan, on siis käytössä vanhoja ja uusia ruuveja, laippamuttereita, ym. kiinnitysosia. Caravelle ei koskaan tule lentämään, joten tietyissä kohdissa on mahdollista poiketa alkuperäisestä kiinnitystavasta. Näkyviin jäävät paikat pyritään kiinnittämään alkuperäisen näköisillä ruuveilla, jos suinkin mahdollista. Näkymättömiin jäävissä liitoksissa ja liitoksissa, joita ei todennäköisesti ole tarpeen enää avata, käytetään työn nopeuttamiseksi myös pop-niittejä. Joitain näkyviä, alun perin niitattuja, muotosuojalevyjä on jo kiinnitetty pop-niiteillä ja näkymä on alkuperäisen veroinen.

Kuva: Jouko Tarponen

Eräs hankalimpia kohtia koneen kokoamistyössä tulee olemaan siipiliitoksen pohjaluukun saaminen paikoilleen, sillä alkuperäiset ruuvit on paljolti jouduttu poraamaan pois, alkuperäisiä laippamuttereita rikkoutunut ja luukun materiaalikin on syöpynyt.

Erottuvatko valmiissa uudelleen kootussa Caravellessä uudet ja vanhat ruuvit? Konetta tuskin katsotaan kovin usein niin läheltä, että ne erottuisivat. Uusissa ruuveissa on kellertävä korroosiosuojaus ja vanhat ruuvit ovat hapettuneita ja tummempia, joten molemmat poikkeavat jonkin verran asennusympäristöstään. Ultraäänipesuri ei poista ruostetta eikä hapettumia, joten maalipinnan alle jääviä ruuvinkantoja on hiottava, jotta maali tarttuisi niihin samalla tavoin kuin ympäröivään peltiin.

Hankalat ruuvit saatiin pääosin porattua pois siististi, mutta suuntavakaajan ja korkeusvakaajan kohdalla porattuja reikiä joudutaan korjaamaan kokoamisvaiheessa. Porattujen ruuvien kohdalle asennetaan tällöin kuppiprikka, joka peittää reiän reunan vauriot.

Lentokoneen ruuvit eivät ole tavallista rautakauppatavaraa eivätkä autotarviketavaraakaan. Yleistäen voidaan sanoa, että lentokoneissa uppokantaruuvien senkkikulma on erilainen kuin autoissa. Tuumamitoituksen ruuveja on edelleen olemassa samalla standardilla kuin alkuperäiset ja niitä löytyy USA:n markkinoilta. Sud Aviationin omien mitoitusten mukaisia ruuveja on vaikea korvata alkuperäisten kaltaisilla. Esimerkiksi siiven keskiliitoksen peitelevy on osa rungon paineseinää, sen kiinnityksessä on käytetty millisiä ranskalaisruuveja, joissa on eri senkkaus (120 astetta) kuin muissa ruuveissa eikä samanlaisia uusia ruuveja löydy mistään. 

Tuumamittaisten ruuvien hankinnassa on apua saatu sipoolaiselta Ronema Oy:ltä, joka edustaa amerikkalaista Aircraft Spruce -yhtiötä ja tuo maahan varaosia ja lentäjätarvikkeita. Heidän kauttaan on tilattu ruuveja USA:sta.

Oli tietysti pakko kysyä, ovatko nuo ruuvit kovin kalliita Caravelleä varten maahan tuotuina. Pääsääntöisesti eivät, puhutaan 10-30 sentistä per kappale. Eli sadalla eurolla saa jo melkoisen kasan. Millimittaisten erikoisruuvien valmistuttamista on selvitetty myös, se olisi kyllä mahdollista, mutta hinta ei ole toistaiseksi tiedossa.

Caravellen kokoaminen tulee olemaan haastava palapeli, mutta ”ruuvitiimi” on valmistautunut ja pyrkii ennakoimaan kesäkuun hektisen työvaiheen niin hyvin kuin mahdollista.

Kuvat Ismo Matinlauri ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle III OH-LEA "Sinilintu"

Keskiviikko 29.3.2023 - Erja Reinikainen

In English

Ilmailumuseoyhdistyksen Arlandasta Suomeen tuoma Caravelle III oli SASin käytössä rekisteritunnuksella SE-DAF ja nimellä Sven Viking. Konetta entisöidään Pansiossa Finnairin väreihin, sen ensimmäiseksi Caravelleksi OH-LEA, Sinilintu. Tässä blogissa tutustutaan tämän koneyksilön historiaan ja moninaisiin vaiheisiin.

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Ilmailu-lehti

Vuonna 1958 Finnairin edeltäjä Aero Oy tilasi ranskalaiselta Sud Aviation -lentokonetehtaalta kolme Caravelle IA -suihkukonetta. Tuolloin suomalaisyhtiö oli kehityksen kärjessä ja tilasi uutta suihkukonetyyppiä vasta neljäntenä asiakkaana Air Francen, SAS:n ja brasilialaisen Varigin jälkeen.

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Börje Hielm

Suomen siviili-ilmailun ensimmäinen suihkukone, Sinilintu-nimen saanut Sud Aviation Caravelle IA -kone (OH-LEA) luovutettiin Toulousessa 21.2.1960 ja se laskeutui Suomeen 22. helmikuuta 1960. Kutsuvieraina lennolla olivat mm. kulkulaitosministeri Arvo Korsimo, Aero Oy:n toimitusjohtaja Leonard Grandell, Helsingin Sanomien päätoimittaja Yrjö Niiniluoto ja merenkulkuneuvos Antti Wihuri. Koneen lensi Suomeen entinen hävittäjälentäjä Mannerheim-ristin ritari Olli Puhakka, joka oli siirtynyt Ilmavoimista Aeron palvelukseen vuonna 1946. Perämiehenä oli myös entinen sotalentäjä Olavi Siirilä.

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Börje Hielm

Sinilintua seurasivat kevään 1960 aikana Sinisiipi (OH-LEB) ja Sininuoli (OH-LEC). Nämä kolme konetta modifioitiin myöhemmin tyypiksi Caravelle III. Neljäs kone oli jo alun perin tyypiltään Caravelle III, kun se hankittiin vuonna 1962. Se sai nimekseen Sinipiika (OH-LED).

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Ilmailu-lehti

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Ilmailu-lehti

Sinilintu oli Aeron laivastossa kolmessa eri maalauksessa. Ensimmäinen niistä oli koneen toimitusmaalaus, missä sivuperäsin oli sininen ja sivuvakaimen yläosassa iso Aero-teksti. Toiseen maalaukseen sivuperäsin maalattiin valkoiseksi ja Aero-tekstin paikalle siniristi, muuten maalaus oli sama kuin edellinen. Kolmas maalaus tehtiin Caravelle III -päivityksessä. Tämä on se asu, johon entinen SASin SE-DAF tullaan nyt kunnostamaan ja joka näkyy Caravelle-projektin etusivulla koneen havainnekuvassa. Finnairin juhliessa 40-vuotista toimintaansa koneeseen lisättiin juhlalogo ja teksti.

OH-LEB. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Finnair Oyj.

Finnairin Caravelleissä matkustamossa oli ensimmäisessä luokassa 16 istumapaikkaa ja turistiluokassa 75. Koneilla lennettiin Euroopan kaupunkeihin huhtikuusta 1960 lähtien. Kohteita olivat aluksi Tukholma, Kööpenhamina, Frankfurt ja seuraavina vuosina useat muut kaupungit.  Caravellet siirsivät Convair 440 Metropolitan -mäntämoottorikoneet kotimaan reittiliikenteeseen. Kotimaan kohteista ensimmäisenä suihkukoneyhteyden sai Oulu loppuvuodesta 1961 lähtien.

Olli Puhakka ja Olavi Siirilä SAS:n Eskil Vikingin ohjaamossa. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto / Ilmailu-lehti

Suomalaiskoneiden erikoisuus oli niiden lentäminen vain kahdella ohjaajalla, kun muut tilaajat käyttivät ajan hengen mukaan lennoilla kahden ohjaajan lisäksi myös mekaanikkoa. Toinen merkittävä ero oli toimintaympäristö, jonka takia Aeron Caravelleihin asennettiin jarruvarjo. Caravelle III:n Rolls Royce Avon -moottoreissa ei nimittäin ollut reverssejä avustamaan koneen jarrutusta. Jarruvarjoa käytettiin vain erityisen heikoissa kiitotien kitkaolosuhteissa, jolloin lentäjä avasi jarruvarjon kahvasta laskukiidossa. Kiitotieltä poistuttaessa jarruvarjo vapautettiin samasta vivusta ja tekniikan edustajat kävivät poimimassa sen talteen uudelleenasennusta varten.

OH-LEB ”Sinisiipi” käyttää jarruvarjoa. Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto.

OH-LEA Sinilintu lensi ensilentonsa 11.2.1960. Finnairin laivastossa kone lensi 9091 tuntia. Kone myytiin takaisin Sud Aviationille 4.12.1962 ja se lennettiin Ranskaan 20.9.1964.

Koneen seuraava käyttäjä oli saksalainen LTU, jolle kone toimitettiin rekisterillä D-ABAF 12.2.1965 ja se sai tunnuksen Nordrhein-Westfalen. Seuraava koneen käyttäjä oli hollantilainen Transavia Holland. Se vuokrasi koneen 30.1.1969-16.4.1970 rekisterillä PH-TRM.

F-BSSR elokuussa 1978. Kuva: Michel Gilliand Via Wikimedia Commons.

Hollannista kone palasi Ranskan rekisteriin F-BSRR ja Air Interille, joka käytti konetta 19.3.1971 alkaen aina joulukuuhun 1980. Välillä kone oli vuokrattuna eri rekisteritunnuksilla muun muassa Royal Air Marocille ja SNIAS:lle.

Air Inter myi koneen Italiaan Altairille ja se sai rekisterin I-GISA. Kone poistettiin käytöstä syyskuussa 1983 sen lennettyä 37 532 lentotuntia. Mutta sen tarina ei vielä pääty tähän.

Italiasta koneen osti Kongoon IAC Airlines. Kone sai rekisterin 9Q-CPS ja nimen Santeny. Viimeinen konetta käyttänyt lentoyhtiö oli Air Transport Service, joka lensi sillä vuoteen 1994. Caravelle romutettiin vuonna 1996 N’djilin kansainvälisellä lentokentällä Kinshasassa Kongossa.

OH-LEA oli historiallinen koneyksilö, se palveli 36 vuotta ja sitä operoi useampi lentoyhtiö ja käyttäjä kuin yhtäkään muuta ensimmäisen sukupolven Caravellea.

Blogissa on käytetty seuraavia lähteitä:

• www.caravelle-projekti.fi
• www.lentoposti.fi uutinen 31.02.2020
• www.wikipedia.fi/Sud_Aviation_Caravelle
• www.issuu.com/aviatorlehti/docs/2013_aviator_nr2, artikkeli Finnairin Caravelle-laivaston vaiheet
• Teknisiä kommentteja on saatu Juha Klemettiseltä.

Caravellen hiontatyöt loppusuoralla

Maanantai 27.3.2023 - Ismo Matinlauri

In English

Viimeisen viikon aikana on Pansiossa kiipeilty ahkerasti rungon päällä. Tarkoituksena on ollut hioa viimeinen alue rungon päältä mihin ei portailta ole yletetty. Samalla on käyty läpi ja puhdistettu ruuvien ja niittien reikiä suuntavakaimen tyviosasta.

Vuokrasimme viikoksi rakennustelineet, joiden avulla pääsimme helposti astumaan rungon päälle. Turvallisuuskysymys aiheutti pientä mietintää, miten voisimme astua turvallisesti rungon päälle tekemään hiontaa ja muita tarpeellisia töitä. Turvallisuudesta pidettiin huolta siten, että turvaköysi oli yhdistetty hallinosturin koukkuun. Täten mahdollisen liukastumisen seurauksena putoaminen pysähtyisi hallitusti ja turvallisesti.

Suuntavakaimen johtoreuna on hiottava kiiltäväksi ja siihen oli syksyllä laitettu suojateippi ajatellen ensin tehtäviä maalauksia, joita ei sitten lopulta kylmästä säästä johtuen pystytty tekemään. Teippi jäi sinne odottamaan aikoja parempia, mutta nyt sen poisto tuli ajankohtaiseksi uusiksi menneen työjärjestyksen takia. Tämä ei ollutkaan helppo homma vaan vaati sekä mekaanista raaputusta että kemiallista liuotusta.

Iso kiitos kuuluu Martti Peräaholle, joka suoritti pääosan rungon päällä tehtävästä hionnasta muiden auttaessa telineiltä ja tikkailta tarpeen mukaan. Tällä viikolla on myös aloitettu pienempien osien kiillotus ja kunhan ilmat toivottavasti lämpenevät pääsiäisen jälkeen niin kiillotusta päästään kunnolla tekemään.

Kiillotusta varten on myös huhtikuussa tarkoitus järjestää muutaman päivän kestävät talkoot, missä vapaaehtoiset myös muualta Suomesta voivat osallistua ja samalla tutustua projektiin konkreettisesti ja auttaa omalla panoksellaan sen toteutumista.

Kuvat: Jouko Tarponen.

Caravellen sisätöitä

Maanantai 20.3.2023 - Erja Reinikainen

In English

Viime viikolla Pansiossa edistettiin vielä Caravellen eri osien hiontatöitä, mutta aloiteltiin myös koneen sisällä odottavaa työsarkaa sekä tehtiin ensimmäisiä maalauskokeiluja.

Ohjaamosta ja sen matkustamosta erottavasta seinästä purettiin paneeleita Tiistaikerhossa Vantaalla puhdistettavaksi ja kunnostettavaksi. Ohjaamossa työllisti mittariston yläpuolella tuulilasin alla sijaitsevan mittaritaulua varjostavan suojuksen purku. Pieni osa, mutta erinomaisen tiukasti kiinni.

Matkustamon katosta siistittiin pois pahimmin repeytyneet eristysvillat ja muovinpalat sekä joitakin keskikäytävällä roikkuneita putkia ja kaapeleita. Matkustamon lattiasta poistettiin vanhoja hapertuneita teippiraitoja ja imuroitiin lattialta istuinten kiinnityskiskoista pari kiloa pieniä pultteja, muttereita ja prikkoja, joita on aikoinaan käytetty joko istuimien tai matkustamon paneloinnin kiinnittämiseen.

Kuva: Erja Reinikainen.

Tulevia oviin liittyviä töitä varten avattiin matkustamon keskiosasta kaksi huoltoluukkua.

Kuvat Jouko Tarponen, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle SE-DAF

Sunnuntai 19.3.2023 - Jan Forsgren

In English

Näissä blogeissa on pääosassa Sud Aviation Caravelle III, SE-DAF. On varmasti paikallaan kirjoittaa hieman siitä, mitä SE-DAFille on tapahtunut ennen sen saapumista Pansion halliin kunnostettavaksi.

Alkuperäisen artikkelin ”Caravelle SE-DAF Suomeen” kirjoitti Jan Forsgren / Arlanda Flygsamlingars Vänner, käännös englannista ja tekstin lyhennelmä Erja Reinikainen. Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Ilmailumuseoyhdistyksen Feeniks-lehden numerossa 3/2022 otsikolla

Scandinavian Airlines Systems (SAS) oli ensimmäisiä Sud Aviation Caravelle -suihkumatkustajakoneen käyttöön ottaneita lentoyhtiöitä ja ensimmäinen yhtiö, joka käytti sitä jatkuvasti reiteillään. SAS:n käytössä Caravelle osoittautui sekä miehistöjen että matkustajien suosikiksi. Vuosina 1959–1974 SASilla oli käytössään Euroopan ja Lähi-Idän reiteillä yhteensä 21 Caravellea (tyyppejä I, IA ja III). Caravellet tyyppiä I ja IA päivitettiin myöhemmin tyypiksi Caravelle III.

Viidestoista SAS:n hankkima Caravelle oli Caravelle III, sarjanumeroltaan c/n 112. Kun Caravelle III c/n 112 valmistui Sud Estin Toulousen tehtaalta, se rekisteröitiin tilapäisesti tunnuksella F-WJAO ennen ensilentoaan, joka tapahtui 8.2.1962. Kone lennettiin 17.2.1962 Arlandan lentokentälle Tukholman pohjoispuolelle.

Kone rekisteröitiin 5.3.1962 AB Aerotransportille (SAS:n ruotsalainen osa) tunnuksella SE-DAF. Myöhemmin maaliskuussa kone nimettiin Sven Vikingiksi. Useimmat SASin käyttämät koneiden viikinkinimet ovat viikinkiajan merkittävien henkilöiden nimiä. Sven oli Sven Haraldsson, joka tunnettiin paremmin Sven Haarapartana (Sven Tveskägg). Hän hallitsi Tanskaa, eteläistä Norjaa ja Englantia noin vuonna 1000.

Kuva: Wikimedia Commons.

Kuva: Wikimedia Commons. Kuva on vuodelta joulukuulta 1964.

Kuva: Lars Söderström via Wikimedia Commons. Kuva on vuodelta 1966.

Ruotsin ilmavoimat osti SAS:lta kaksi Caravellea vuonna 1971 ja tarkoitus oli, että kolmaskin kone olisi hankittu henkilökuljetuksiin – ja toimimaan myöhemmin varaosina. Ilmavoimat voi hankkia ainoastaan ruotsalaisrekisterissä olevia Caravelleja ja tuon kolmannen hankittavan koneen oli tarkoitus olla SE-DAF. Erinäisistä syistä SE-DAF kuitenkin jäi SAS:n haltuun.

Kuvat: Wikimedia Commons. Kuvat ovat vuodelta 1971.

Vuoden 1973 öljykriisin vuoksi polttoaineiden hinnat nousivat nopeasti. SAS:n Caravellet poistettiin käytöstä aiottua aikaisemmin, sillä Avonin moottorit kuluttivat runsaasti polttoainetta.

SE-DAF:n viimeinen lento Kööpenhaminasta Arlandaan lennettiin 23.9.1974 ja rekisteritunnus SE-DAF poistettiin käytöstä 3.12.1974. Koneelle oli kertynyt lentotunteja 27 321.

Kuva: Peter Bakema via Wikimedia Commons. Kuva on vuodelta 2004.

Kun SE-DAF oli poistettu käytöstä, se luovutettiin ilmailuhistoriallisiin kokoelmiin (Luftfartsverket historiska samlingar). Moottorit irrotettiin, matkustamosta poistettiin pääosa istuimista ja sisustuksesta ja osa ohjaamon mittareista irrotettiin. Runko käsiteltiin ruostumista estävällä Tectyl-kerroksella. Aluksi Caravelle seisoi Ramp Kalle -alueella Arlandassa, myöhemmin se siirrettiin Ramp Ivarille, pois lentokenttäalueen turvallisuusvyöhykkeeltä. On todennäköistä, että oikeanpuoleisen siiven kärki vaurioitui tässä siirrossa. Ilmailumuseon ystävät (Arlanda Flygsamlingars Vänner) huolehtivat siitä, että koneen renkaisiin pumpattiin ilmaa puolivuosittain ja he toivat matkustamoon noin 30 istuinta, jotka olivat pääosin peräisin Caravelle 10 B1R SE-DEC -koneesta. Lukuisat muut projektit ja jatkuva resurssipula johtivat kuitenkin siihen, että Caravellen kunnollista entisöintiä entiseen loistoonsa ei saatu toteutettua.

Kuva: Juha Klemettinen. Kuva on vuodelta 2011.

Ramp Ivar sijaitsee rullaustien läheisyydessä ja tuhannet lentomatkustajat näkivät Caravellen. Kun koneen SAS-väritys alkoi olla kulunut ja ulkoasu nukkavieru, SAS kustansi koneen maalaamisen valkoiseksi. Vuonna 2013 SE-DAF näyttäytyi lyhyesti Monica Z -elokuvassa, joka kertoo laulajatar Monica Zetterlundista. Elokuvassa kone väritettiin jälkituotantovaiheessa digitaalisesti SAS:n väreihin, todellisuudessa kone oli valkoinen.

Pian tämän jälkeen kone hinattiin takaisin Ramp Kallelle. Täällä Caravelle seisoi seuraavat kahdeksan vuotta.

Kuva: Ulf Nyström. Kuva on vuodelta 2020.

Kun Arlandan ilmailumuseo siirtyi Ruotsin valtion merimuseon ja kuljetushistoriallisen museon (Statens Maritima och Transporthistoriska Museer, SMTM) omistukseen tammikuussa 2018, Le Caravelle Club sai neuvottelujen jälkeen loppuvuodesta 2019 luvan purkaa SE-DAF:n sisutusta. Tässä yhteydessä osa matkatavarahyllyistä ja koneen keittiö purettiin, jotta Le Caravelle Clubin SE-DAI saataisiin entisöityä SAS:n väreihin.

Keväällä 2020 Arlandan ilmailumuseon omistajat, Ruotsin valtion merimuseon ja kuljetushistoriallisen museon (SMTM) edustajat päättivät luopua Caravellesta resurssipulan ja Covid-19 pandemian puhkeamisen vuoksi. Koneen romuttaminen olisi maksanut 200 000 Ruotsin kruunua, joten oli löydettävä vaihtoehtoinen ratkaisu. Tuolloin vapaaehtoisjärjestö Arlandan ilmailumuseon ystävien (Arlanda Flygsamlingars Vänner) jäsen Jan Forsgren otti yhteyttä Ilmailumuseoyhdistyksen puheenjohtaja Janne Saloseen ja tiedusteli alustavasti, olisiko IMY kiinnostunut hankkimaan Caravellen Suomeen. Janne Salonen vastasi nopeasti Jan Forsgrenin sähköpostiin ilmoittaen, että IMY oli hyvin kiinnostunut Caravellen saamisesta ja sen säilyttämisestä Suomessa.

Loppu onkin historiaa.

Suomentanut ja lyhentänyt Erja Reinikainen.

Caravellen siipien purjehdusvalot

Torstai 16.3.2023 - Tiistaikerholainen

Arlandasta Turun Pansiossa sijaitsevaan halliin tuodun Caravelle III:n (SE-DAF) oikean siiven kärkiosan jättöreuna oli murskana, mutta vasemman siiven kärki ehjänä. Siiven purjehdusvalojen osalta se merkitsee, että oikean siiven purjehdusvalo on tuhoutunut ja vasemman siiven valo säilynyt ehjänä. Tosin vasemman siiven purjehdusvalon muovinen kupu oli pahoin säröytynyt. Caravellen entisöintiprojektin Turun ryhmä irrotti kummankin siiven kärkiosat ja kävimme ne hakemassa Vantaalle Tiistaikerhossa ja Caravelle entisöintiprojektin Vantaan ryhmässä korjattaviksi.

Caravellen purjehdusvalo on rakenteeltaan sellainen, että se kiinnitetään ulkoraamistaan ruuveilla siiven kärjen jättöreunan laippamuttereihin. Purjehdusvalon muovikuvun raami on puolestaan kiinni pienillä pulteilla ulkoraamissa. Raamit ovat alumiinia. Muovikuvun raamia ei saa irrotettua ulkoraamista muutoin kuin irrottamalla koko purjehdusvalo siiven kärkiosasta.

Purjehdusvalon ulkoraamin irrottaminen siiven kärkikappaleesta ei ollutkaan helppoa, sillä laippamuttereissa kiinni olevat ulkoraamin ristipääruuvit eivät liikahtaneetkaan. Ne olivat ruostuneet kiinni laippamuttereihin. Ruuveihin ja laippamuttereihin laitettu ruosteenirrotinkaan ei auttanut. Apuun tuli Caravellen entisöintiprojektin Vantaan ryhmä, joka irrotti purjehdusvalon poraamalla laippamuttereihin jumiutuneet ruuvit pois.  Näin päästiin irrottamaan purjehdusvalon muovikupua ulkoraamista. Purjehdusvalon säröytyneestä kuvusta oli lohjennut jo pala, joten rikkonaisen kuvun tilalle on jollain keinolla tehtävä uusi kupu.

Purjehdusvalon muovikuvun raamissa olevat pienet ristipäiset ruuvit saatiin helposti irti ja siten kupu irrotettua raamistaan.  Pultit, mutterit, aluslevyt ja pultissa olleet pienet senkatut holkit puhdistettiin huolella ja talletettiin pussiin odottamaan purjehdusvalon kokoamista ja kiinnittämistä takaisin vasemman siiven kärkeen.

Purjehdusvalon ulkoraami ja siinä kiinni ollut purjehdusvalon muovikuvun raami olivat pinnaltaan sekä likaisia että hapettuneita. Ne piti puhdistaa ja kiillottaa. Ensiksi raamit pestiin liasta astianpesuaineella. Sen jälkeen aloitettiin hapettuneiden raamien kiillotus. Hapettuneiden raamien kiillottaminen aloitettiin käsin ja siinä käytettiin ensin 800 ja 1000 hiontapaperia, mutta loppukiillotukseen käytimme konevoimaa. Kiinnitimme 3000 hiomalaikalla varustetun ruuvinvääntimen ruuvipenkkiin ja hioimme raameja kirkkaiksi pyörivää hiomalaikkaa vasten. Näin saimme kummankin purjehdusvalon raamin kiillotettua.

Tarvitsemme oikean siiven tuhoutuneen purjehdusvalon tilalle uuden valon. Käynnistimmekin oikean siiven purjehdusvalon raamien tekemisen. Raamit tehdään millin vahvuisesta taipuisasta alumiinilevystä. Uusien raamien tekemisen mallina on vasemman siiven säilyneet ja nyt jo kiillotetut purjehdusvalon raamit. Raameista tehdään pahvimallit, joiden pohjalta alumiinilevyyn piirretään raamin kuva ja levystä leikataan purjehdusvalon raamien aihiot lopulliseen muotoonsa työstettäviksi.

Vaan mistä purjehdusvaloihin saadaan uudet ehjät muovikuvut? Saimme vinkin henkilöstä, joka on erikoistunut 3D-tulostamiseen. Yhteydenoton seurauksena oli, että purjehdusvalon muovikupu yritetään tehdä 3D -tulosteena kummankin siiven purjehdusvaloon.

Kuvat: Lassi Karivalo.

Caravellen hiontatyöt

Maanantai 6.3.2023 - Erja Reinikainen

In English

Pansion hallissa Caravellen hiontatyöt etenevät vauhdikkaasti. Syyskaudella kehiteltiin työtapoja ja nyt parhaat käytännöt tuottavat tulosta.

Ensimmäinen työvaihe Caravellen pintojen puhdistuksessa oli vuosikymmenten aikana kertyneiden sadeveden ja ilmansaasteiden jättämien mustien tervaraitojen ja -laikkujen poisto. Kokemus osoitti, että sinnikäs raaputtaminen toimi tässä työssä parhaiten. Myös erilaisia graffitin poistoon tarkoitettuja aineita ja uuninpuhdistusainetta kokeiltiin, mutta tulokset näillä olivat välttäviä.

Hiontaa on suoritettu kulmahiomakoneilla ensin karkeammilla hiomalaikoilla ja edetty vaiheittain hienompaan. Vanhan maalin poistoon on ensin käytetty hiomalaikkaa P240, sen jälkeen käytössä ovat myöhemmin kiillotettavilla alueilla olleet karkeusasteet P500 ja P1000. Maalattavat alueet jätetään hiottuun karkeuteen P240, mikä on riittävä maalin tarttuvuuden ja lopputuloksen kannalta.

Työläimpiä hiottavia alueita ovat olleet maalatut kupukantaniitein niitatut rungon alueet koneen peräosassa ja laipoissa. Niissä hiontaa on suoritettu ensin teräsharjoilla, sen jälkeen on siirrytty hiomaan laikoilla.

Ensin hiottiin koneen vasenta kylkeä sekä rungon oikean kyljen alaosaa maalaus- ja kiillotuskuntoon. Kuljetuksen jäljiltä runko oli pitkään 45 asteen kulmassa vasemmalle ja tämä mahdollisti pohjan kunnostusta oikealta puolelta ja vastaavasti vasemman kyljen hiontaa ylhäältä ennen kuin runko oikaistiin pystyyn marraskuun alussa.

Rungon vasemmalta kyljeltä hiottiin ennen töiden joulutaukoa pois noin 18 cm levyinen vyöhyke SAS:n maalauksen mukaista valkoista maalia ikkunoiden alareunan alapuolelle asti. Finnairin OH-LEA maalausohjeen mukaisesti runko kiillotetaan noin ikkunoiden alareunan tasoon ja rungon yläosa sekä suuntavakaaja maalataan valkoisiksi. Ikkunoiden alue maalataan siniseksi ja sen alle kapea valkoinen raita. Toisella puolella runkoa vastaava hiontaurakka maaliraidan poistamiseksi saatiin valmiiksi helmikuun ensimmäisellä viikolla. Myös korkeusvakaimen, sivuvakaimen ja moottorikehtojen hiontatyöt saatiin valmiiksi helmikuun alkupuolella.

Tällä hetkellä myös vasen ja oikea siipi on yläpinnan keskiosaltaan hiottu. Siipien keskiosa on tarkoitus maalata ja siipien johtoreuna ja laipat kiillotetaan ja niiden hionta on parhaillaan menossa. Siipien alapuolet ovat kuivajääpuhalluksen jäljiltä maalausvalmiit.

Hienompia Abralon-laikkoja (karkeusaste P3000 tai P4000) käytetään hionnan viimeisessä vaiheessa tarpeen mukaan poistamaan hionnassa syntyneitä naarmuja ennen kiillotusta. Huonokuntoisessa tai aiemmin kiillottamattomassa pinnassa on mikroskooppisen pieniä ”vuoria” ja ”laaksoja” joiden korkeuseroja tasataan siirtämällä korkeiden kohtien materiaalia mataliin kohtiin. Tämä pinnan muokkaus vaatii runsaasti kiillotustehoa ja siksi työhön käytetään pyörökiillotuskonetta ja villalaikkaa. Pyörökoneella tehdyn käsittelyn jälkeen pinta on kiiltävä, mutta siinä on laikan jättämiä kierteisiä hiusnaarmuja. Näiden poistamiseksi loppukiillotus on tehtävä kaksilaikkaisella epäkeskokiillotuskoneella (random orbital polisher), ”cyclolla”.  

Paljon kiillotustyötä on siis edessä ennen kuin pinnat ovat lopullisessa asussaan. Kiillotusaineiden käyttö edellyttää +5-10°C lämpötilaa, joten kiillotustyöhön päästään Pansiossa vasta keväämmällä.

Kuvat: Jouko Tarponen.

Caravellen ohjaamon puuttuvat mittarit

Keskiviikko 1.3.2023 - Martti Saarinen

Caravellen ohjaamo on tällä hetkellä aika karussa kuosissa. Puuttuu paljon mittareita ja pinnat ovat rapistuneet ja muut kalusteen ovat käytön ja vuosikymmenten ulkona säilytyksen jäljet näkyvät.

Kuva: Ismo Matinlauri.

Emme anna tämän kuitenkaan häritä vaan otetaan se vastaan haasteena. Tavoitteena on täydentää puuttuvat mittarit ja muut laitteet sekä kunnostaa ohjaamon pinnat niin siistiin kuntoon kuin mahdollista.

Nyt siis etsitään 60- ja 70-luvuilla lentokoneissa käytettyjä analogisia mittareita. Mittareiden ei tarvitse olla alkuperäisiä, Caravellessa käytettyjä. Sama tyyli riittää. Kaikkia alla listattuja puuttuvia mittareita tarvitaan kutakin kaksi kappaletta.

Lennonvalvontamittarit

Koneen lennonvalvontamittareiden koko vaihtelee. Osa on nelikulmaisella 82 x 82 mm kotelolla, osa pyöreällä halkaisijaltaan 80 mm olevalla. Keinohorisontin kotelo on 100 x 100 mm. Nelikulmaisen mittarin tilalle voidaan sovituslevyn avulla sijoittaa pyöreä mittari.

Puuttuvia ovat:

• nopeusmittari, yksikkö mielellään solmuja (kts)
• keinohorisontti, mielellään lennonohjaus (FD)-näytöllä
• korkeusmittari, yksikkö mielellään jalkoja
• pystynopeusmittari
• visuaalinen poikkeamamittari PDI 1 kpl
• radiokompassi ( RMI ) ADF-näytöllä, voidaan korvata hyrräkompassilla
• radiokompassi ( RMI ) VOR-näytöllä, voidaan korvata hyrräkompassilla
• radiokorkeusmittari

Moottorinvalvontamittarit

Moottorinvalvontamittareiden halkaisija on 49 mm. Vaihto toisen kokoiseen on hankalaa mutta ei mahdotonta. Alkuperäisiä arvoilla olevia mittareita tuskin löytyy, mutta mittarin taulu voidaan vaihtaa.

Kuvapari: Ismo Matinlauri

Puuttuvia ovat:

• polttoainemittari, pääsäiliö. Alkuperäinen 0-7000 kg
• polttoainemittari, apusäiliö. Alkuperäinen 0-1200 kg
• polttoaineen virtausmittari
• polttoaineen kulutusmittari. Alkuperäinen näyttö muistuttaa vanhempaa auton
• matkamittaria
• polttoaineen painemittari, kaksi osoitinta
• suihkuputken lämpömittari. Alkuperäinen 0-1000
• kierroslukumittari. Alkuperäinen on kellomallinen, kahdella osoittimella. Toinen näyttää
• sadat kierrokset, toinen tuhannet

Radioiden käyttöpaneelit

Radioiden käyttöpaneeleista puuttuvat:

• VHF-radio, Com ja Nav
• HF-radio, 1kpl
• ADF-käyttöpaneeli, 1 kpl

Jos sinulla sattuu olemaan jotain ylläolevista tai tiedät mistä niitä voisi kysellä, voit ottaa yhteyttä projektipäällikkö Janne Salonen p. +358 50 5291135. janne.salonen(at)imy.fi

Kuvat: Jouko Tarponen, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle III:n hinausraudan entisöinti etenee

Keskiviikko 1.3.2023 - Tiistaikerholainen

In English

Syyskaudella päästiin Caravellen III:n hinausraudan entisöinnissä vaiheeseen, jossa valtaosa hinausraudan osista oli pohjamaalattu ruostumista estävällä Isotrol -maalilla. Puolet maalattiin tummanharmaalla ja puolet vaaleanharmaalla Isotrolilla. Todettiin, että maalaus toi hinausraudan pinnassa olevat ruosteensyöpymisjäljet selvästi esille.

Kuvat: Juha Veijalainen

Tehtiin koe, jossa maalattiin hinausrautaan pieni alue Teknoksen tartuntapohjamaalilla, josko se peittäisi alleen raudan syöpymiä. Kyllä se peittikin, mutta silti syöpymät näkyivät. Seuraavana olisi paklata koko rauta syöpymien häivyttämiseksi näkyvistä. Todettiin kuitenkin, että annetaan syöpymisten näkyä merkkinä siitä, että Caravelle III:n hinausrauta on ollut viitisenkymmentä vuotta ruostumassa taivasalla Arlandassa.

Hinausraudan pintamaalauskaaviona käytämme viime keväänä valmiiksi entisöimämme Finnairin käyttämän Super Caravellen hinausraudan maalauskaaviota. Palautettakoon mieliin, että entisöinnin kohteena oleva Caravelle III:n hinausrauta tuotiin Ruotsista Ilmailumuseoyhdistyksen saaman Caravelle III:n (SE-DAF) kanssa. Hinausrauta on siis SAS:n käyttämä, mutta entisöimme sen Finnairin käyttämien hinausrautojen asuun pantavaksi esimerkiksi näytteille Turun lentoasemalle Finnairin OH-LEA ”Sinilinnuksi” maalattavan entisen SE-DAF Caravellen oheen.  

Rauta maalataan sinisellä lukuun ottamatta raudan päitä, jossa raudan lenkkipää maalataan keltaiseksi 50 cm ja lentokoneen liitinpää 73 cm matkalta. Sinisenä maalina on Unica-ulkokalustemaali sävyltään NSC S 6030-B ja keltaisena maalina Unican ulkokalustemaali sävyltään RAL 1023.

Kuvat: Juha Veijalainen

Pintamaalaus aloitettiin raudan pienemmistä osista. Hinausraudan pyörien teline kiinnityskauluksineen sai ensimmäisenä sinisen pintamaalikerroksen. Maalaus tehtiin siveltimillä. Ensimmäisen maalauskerran jälkeen maalin peitto ei ollut vielä riittävä. Pinnat hiottiinkin käsin hiomapaperilla ja maalattiin sinisellä toiseen kertaan. Lopputulos oli nyt varsin hyvä. Tuskin tarvitsee pyörien telinettä maalata kolmatta kertaa.

Kahteen osaan purettu hinausraudan tanko-osan pintamaalaaminen aloitettiin keltaisesta maalista. Keltaista maalatessa huomattiin, että keltainen maali peitti hyvin jo ensikerralla vaalean harmaalla Isotrolilla pohjamaalatun tangon puoliskon. Sen sijaan maali ei peittänyt yhtä hyvin tummanharmaalla Isotrolilla maalattua tangon puoliskoa. Olisikin ollut hyvä, jos raudan kummatkin puoliskot  olisi maalattu vaaleanharmaalla Isotrolilla. No, ei se sen enempää vaikuta kuin, että joudumme vetämään tummanharmaalla pohjamaalatun hinausraudan puoliskoon useamman keltaisen maalikerroksen. Nyt on keltaista sudittu hinausraudan puoliskoihin kaksi kertaa.

On tehty hinausraudan entisöimiseksi muutakin kuin vain maalattu. Hinausraudan kummastakin päästä puuttuu pyöreästä terästangosta tehty suorakaiteen muotoinen nostokahva. Tällaiset kahvat ovat entisöimässämme Super Caravellen hinausraudassa. Irrotimmekin niistä toisen malliksi rakentaaksemme Caravelle III:n hinausraudasta puuttuvat nostokahvat. Todettakoon, että entisöinnin kohteena oleva Caravelle III:n hinausrauta on Sud Aviation tehtaan tekemien hinausrautojen ensimmäistä versiota tyyppinumerolla S.09.107 ja viime vuonna entisöimämme Super Caravellen hinausrauta on tehtaan viimeistä eli kolmatta hinausraudan versiota tyyppinumerolla S.09.107 2.

Aloitettiin ensin kahvojen kiinnityslevyjen tekeminen mallina Super Caravellen hinausraudan nostokahva. Levyjä on kahvaan hitsattuna sen kummassakin päässä. Kiinnityslevyssä on 10 mm reikä kiinnityspultille, jolla kahva kiinnitetään kuusiopultilla hinausrautaan.

Löydettiin Suomen ilmailumuseon tulityökontin metallivarastosta sopivaa 4 mm paksuista ja 10 cm levyistä lattarautaa. Hiottiin lattaraudan pinnasta pois ruosteet, jonka jälkeen raudasta pätkäistiin rälläkällä neljä 8 cm pituista palaa. Niihin piirrettiin Super Caravellen nostokahvan kiinnityslevyn mukaiset muodot. Levyistä leikattiin liiat pois, jonka jälkeen niitä työstettiin hiomalla levyjen sivuja ja kulmia pyöreiksi smirgelillä ja hiomanauhalla. Levyt ovat nyt valmiit hinausraudan nostokahvaan hitsattaviksi, pultin reikiä lukuun ottamatta. On siis ryhdyttävä noita puuttuvia kahvan otinkehiä tekemään.

Caravelle III:n hinausraudan pinnassa on jäljellä nostokahvojen katkenneet kiinnityspultit. Porattiin pultit pois ensin 8 mm terällä. Sen jälkeen tehtiin reikä suuremmalla terällä M10 pulttia varten. Porattuun reikään tehtiin kierretapilla kierteet 10 mm kuusiokantapultille. Nostokahvojen pulttien reiät ovat nyt valmiit kahvojen kiinnittämiseen.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen ole mainittu.

Caravellen siipien kunnostus vauhdissa

Torstai 16.2.2023 - Ismo Matinlauri

Viimeisen viikon aikana on Pansiossa aloitettu joukolla siipien kunnostus. Siipien keskiosa on tarkoitus maalata ensin pohjamaalilla ja sitten hopeamaalilla. Lopputuloksen pitäisi olla riittävän lähellä alkuperäistä. Siiven johtoreuna ja laipat on tarkoitus kiillottaa.

Kuva: Ismo Matinlauri

Keskiosat on siiven alta kuivajääpuhallettu ja siten valmis maalattavaksi. Päältä sama alue hiotaan ensin P240-karkeudella, jonka jälkeen molemmat puolet maalataan harmaalla pohjamaalilla ja sen jälkeen hopeamaalilla. Lopuksi lisätään kävelyalueen reunamerkit sekä muut tunnukset.

Johtoreuna ja laipat hiotaan ensin P1000-karkeuteen, jonka jälkeen ne kiillotetaan NuShine-tuoteperheen tuotteilla. Sekä kiillotus että maalaus vaativat +5–10⁰ C lämpötilan, joten nyt keskitytään tekemään kaikki hionnat valmiiksi ilmojen lämpenemistä odotellessa.

Kuvat: Ismo Matinlauri

Maalauksessa keskistytään tällä hetkellä koemaalauksiin eli pienempiä osia on otettu koemaalaukseen lämpimässä tilassa. Samalla tutkitaan eri maalausmenetelmien lopputulosta. Ohessa kuvissa on ensimmäisiä tuloksia harmaalla pohjamaalilla sekä lopullisella hopeamaalilla.

Kuvat: Jouko Tarponen, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen korkeusvakaajan ja moottorin alasuojuslevyjen korjaus

Keskiviikko 15.2.2023 - Tiistaikerholainen

Turun Pansion hallissa olevan Caravelle III:n (SE-DAF) osia tuotiin Vantaalle korjattavaksi. Toistaiseksi Vantaalle on tuotu kummankin siiven kärkiosa, oikeanpuoleisen korkeusvakaimen kärkiosa, kaksi moottorin alasuojalevyä, tutkakupu ja sen takana oleva koneen nokan paineseinä, jossa tutka oli ollut.

Caravellen entisöinnin Vantaan ryhmä otti korjattavakseen ruttuun menneen korkeusvakaajan kärjen. Siihen oli Caravellen varastointiaikana todennäköisesti törmännyt jokin lentokenttäkulkuneuvo. Korjattavaksi ryhmä otti myös pinnaltaan pahasti hapettuneet moottoreiden alasuojalevyt. Näistä toinen on jo korjattu ja toimitettu Pansioon. Vantaan entisöintiryhmään kuuluvat Martti Saarinen, Matti Kaakkurivaara ja Erkki Parviainen.

Korkeusvakaimen kärjen korjaus

Oikeanpuoleisen vakaimen kärkikappale oli osittain taittunut kasaan ja sen takareuna oli pahoin vaurioitunut. Kärkikappaleen korjaus aloitettiin irrottamalla siitä huoltoluukut ja avaamalla tukirakenteen niittaus. Kärkikappale oikaistiin pakottamalla ja varovasti vasaroimalla takaisin muotoonsa.  Se ei ollut helppoa, sillä alumiininen pintalevy on jäykkää ja murtuu helposti. Oikaisu onnistui kuitenkin varsin hyvin eikä lisävaurioita tullut pientä repeämää lukuun ottamatta. Sisäpuolen tukirakenteet niitattiin paikoilleen. Takareunan repeämä korjattiin niittaamalla kiinnitetyllä paikkapalalla.

Kuva: Martti Saarinen

Oikaisu viimeisteltiin varovasti hiekkapussia vasten vasaroimalla, kunnes pinta oli riittävän tasainen. Sen jälkeen pinta hiottiin iskujälkien ja naarmujen poistamiseksi. Samalla koko kärkikappale hiottiin hapettumien ja pinttyneen lian poistamiseksi. Hionta tehtiin epäkeskohiomakoneella, ensin käyttäen karkeudeltaan 240 olevaa paperilaikkaa ja sen jälkeen karkeutta 500. Kiillotukseen käytettiin Mirka Abralon-hiomapyöröjä, ensin karkeutta 1000 ja lopuksi 3000. Lopullinen kiillotus tehdään Pansiossa NuShine-kiillotusaineilla.

Kärjen takakulmissa olevista ruuvikiinnitteisistä huoltoluukuista alempi oli revennyt ja vääntynyt. Luukku irrotettiin ja sitä mallina käyttäen leikattiin alumiinista vastaavan muotoinen levy. Siihen porattiin ruuvien reiät käyttäen mallina levyn päälle laitettua alkuperäistä luukkua, jonka reikien läpi poraus tehtiin. Ruuvien reiät senkattiin ja luukku kiinnitettiin paikalleen.

Moottorin alasuojuslevyjen korjaus

Caravellessa moottorin kiinnitys on ratkaistu siten, että moottorin kehto on suoraan kiinni rungossa ja moottori kiinnitetään kehtoon kehdon alapuolella olevasta aukosta. Aukko suljetaan kahdella peräkkäisellä alasuojalevyllä. IMY:n Ruotsista tuomassa Caravelle III:ssa (SE-DAF) ei ollut enää moottoreita eli moottorikehdot olivat tyhjiä. Koneen kuljettamiseksi Arlandasta Turkuun kehdot oli irrotettu, mutta on nyt asennettu takaisin paikalleen.

Kuva: Martti Saarinen

Kummankin moottorin takimmaiset alasuojalevyt olivat paikoitellen puhki syöpyneitä niiden päälle varastoinnin aikana kertyneen veden takia. Vauriot olivat niin pahoja, että molemmissa keskimmäinen pintalevy oli vaihdettava. Muualla olleet reiät pystyttiin paikkaamaan. Molemmat levyt korjattiin samalla tavalla.  

Muotosuojan sisällä on alumiinista valmistetut muotokaaret ja jäykisteet. Alumiiniset pintalevyt on kiinnitetty niihin niittaamalla ja pistehitsaamalla. Caravelle olikin edelläkävijä alumiinin pistehitsauksen käytössä. Pintalevyt ovat kahteen suuntaan kaarevia mikä hankaloitti uuden levyn valmistamista.

Korjaus aloitettiin pintalevyn irrotuksella. Niitit porattiin pois ja pistehitsaukset avattiin. Irrotettua levyä mallina käyttäen leikattiin 1 mm vahvuisesta alumiinilevystä uuden levyn aihio. Materiaalina käytettiin kierrätettyä levyä, siksi se näyttää valmiiksi vanhalta. Päihin ja toiseen sivuun jätettiin hiukan sovitusvaraa sillä levyn koko muuttuu hiukan sitä muotoiltaessa.

Oikeanpuoleinen kuva: Martti Saarinen

Tämän jälkeen levy muotoiltiin oikeaan kaarevuuteen pituus- ja leveyssuunnassa englanninpyörää ja kutistuslaitetta käyttäen. Valmiiksi muotoiltuun levyyn siirrettiin niittien reiät vanhasta levystä. Levyt laitettiin tarkasti päällekkäin ja vanhan levyn reikien läpi porattiin reiät uuteen. Ulkopinnalta reiät senkattiin uppokantaniiteille sopiviksi ja sisäpinnalta poistettiin porauksessa syntyneet purseet. Levyn reunat viimeisteltiin oikeaan mittaansa ja se oli valmis kiinnitettäväksi.

Levy kiinnitettiin aluksi tukirakenteisiin niitinreikien läpi laitettavilla Cleco- levykiinnittimillä, jotka kohdistavat levyn ja pitävät sen paikallaan niittaamisen aikana. Niittaus suoritettiin paineilmakäyttöisellä vasaralla eli niittipyssyllä pitäen sisäpuolella vastarautaa. Niitit olivat lentokonelaatua olevia alumiininiittejä. Joihinkin paikkoihin ei päässyt sisäpuolelta käsiksi, niissä kohdin käytettiin vetoniittejä. Pistehitsaukset olisi voinut korvata niiteillä mutta sitä ei pidetty tarpeellisena.

Pienemmät vauriot korjattiin paikkaamalla. Syöpynyt alue leikattiin pois ja ulkopuolelle kiinnitettiin niittaamalla alumiinista leikattu paikkalevy.

Kuvat: Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravellen tutkakuvun korjaus loppusuoralla

Lauantai 4.2.2023 - Tiistaikerholainen

In English

Ruotsista Suomen tuodun Caravelle III:n (SE-DAF) koneen vaurioituneiden osien korjaus on jatkunut Ilmailumuseoyhdistys ry:n Tiistaikerhossa. Käynnissä ovat koneen nokan tutkakuvun, kuvun alla olevan paineseinän kehän, siiven kärkien sekä oikeanpuoleisen korkeusvakaajan kärjen korjaukset.

Kuvat: Reijo Siirtola

Tutkakupuun reiän tehnyt törmäysvaurio on saatu korjatuksi. Siinä uusittiin lasikuitulaminoinnilla kuvun reunassa ollut noin 30 x 20 cm suuruinen aukko. Törmäys oli sattunut juuri kuvun yhden kolmesta kiinnityspultin ja sen suojaluukun kohdalle. Törmäyksen seurauksena pultti suojuskoteloineen oli tärveltynyt käyttökelvottomaksi, mutta onnistuimme oikaisemaan pahoin vääntyneen kiinnitysruuvin luukun uudelleen käytettäväksi. Tutkakupu kiinnittyy kolmella pultilla alla olevan nokan paineseinän ulkokehään.

Kun kuvun vaurio saatu laminoitua ehjäksi ja kuvun halkeillut pinta korjattua, kupu pohjamaalattiin mustalla spraymaalilla. Pintaa vielä paklattiin ja hiottiin epätasaisuuksien poistamiseksi. Lopullisen pintamaalin kupu saa, kun vauriokohta on kokonaan korjattu.

Kuvat: Reijo Siirtola

Oli vuorossa aukon puhkaiseminen kupuun kiinnityspultin suojaluukulle. Aukon muoto piirrettiin kuvun pintaan alkuperäistä luukkua sapluunana käyttäen. Tämän jälkeen aukko sahattiin piirtoviivaa pitkin pistosahalla. Sahausjälki hiottiin viilalla. Sahatun aukkoon piti vielä tehdä kaulus, jota vasten luukku painautuu ja johon tehdään reiät luukun kahta pikalukitusruuvia varten. Reikien kohdalle kauluksen sisäpuolelle kiinnitetään luukussa olevien kahden pikalukitusruuvin lukitusjouset.  

Kuvat: Reijo Siirtola

Aukkoon tuleva kaulus tehtiin laminoimalla. Sitä varten lasikuitumatosta leikattiin aukollisia paloja luukun kaulusta varten. Tämän jälkeen kiinnitysruuvin luukku teipattiin kiinni aukon reunoihin ja tuettiin siihen kahdella vanerilistalla. Luukun sisäpuolelle laitettiin suojakalvo, jottei luukku liimaudu sen toiselle puolelle laminoitaviin lasikuitukangaskerroksiin. Luukku toimi siis laminoinnin tukiseinämänä. Epoksilla kastutetut lasikuitukankaat laminoitiin telalla kerros kerrokselta peittämään luukun aukoa.

Kuva: Reijo Siirtola

Laminoinnin kuivuttua luukku irrotettiin, jolloin alta paljastui aukollinen kaulus. Kauluksen aukon reunat tasattiin. Tämän jälkeen tehtiin kaulukseen reiät luukun kahdelle pikalukitusruuville. Kauluksen alapintaan reikien kohdalle kiinnitettiin alkuperäiset ruuvien lukitusjouset.

Vasen kuva: Reijo Siirtola

Luukun toiminta testattiin painamalla luukku kaulusta vasten niin, että lukitusruuvit työntyivät reikiinsä. Sitten luukku lukittiin painamalla ruuveja sisäänpäin ja kääntämällä niitä samalla 90 astetta. Näin ruuvien päissä olevat kolot lukittuivat kauluksen alla oleviin jousiin. Hyvin toimi, eli kiinnityspultin luukku oli saatu asennettua paikalleen.

Kuvat: Reijo Siirtola

Seuraava työ on rakentaa tutkakuvun vauriokohtaan uusi ruuvikiinnitys, jolla tutkakuvun kehä kiinnitetään kuvun alla olevan Caravellen nokan paineseinän kehään. Alkuperäinen ruuvikiinnityshän tuhoutui kupuun kohdistuneessa törmäyksessä.

Kuvat Lassi Karivalo, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle-hallissa nostojen viikko

Lauantai 4.2.2023 - Ismo Matinlauri

In English

Viimeisen reilun viikon aikana on tehty useampiakin nostoja, ensin käännettiin korkeusvakautin ja sitten asennettiin vasemmanpuoleinen moottorikehto paikoilleen ja lopuksi vielä sivuperäsin siirrettiin työalueelle.

Korkeusvakautin käännettiin, kun yläpuolen hionnat saatiin valmiiksi odottamaan ilmojen lämpenemistä ja sitä myötä kiillotusta sekä maalausta. Käännön jälkeen tehdään sama esikäsittely alapuolelle. Sitten se kiillotetaan ja maalataan ensin ennen toista kääntöä. Sitten voidaan tehdä samat asiat yläpuolelle ja korkeusvakautin olisi siten asennusta varten myös valmiina oikein päin.

Moottorikehdon valmistelu nostoa varten vaati peltisepän töitä muutaman paikan ja syöpyneen pellin vaihdon muodossa. Lisäksi meni aikaa ruuvinreikien kunnostukseen, jotta ne ovat valmiita asennuksen jälkeen muotopeltien paikoilleen laittoa varten. Kun vielä suoritettiin moottorisuojien hionta tulevaa maalausta varten, niin kaikki oli valmista nostoa varten.

Vasemman puolen moottorikehto nostettiin paikoilleen Markku Ahokosken johdolla käyttäen sitä varten suunniteltuja nostopisteitä sekä oikein mitoitettuja nostoketjuja. Kiinnityspulttien sovitus otti hieman aikaa mutta pienellä vekslaamisella sekin meni hyvin.

Moottorisuojat on päätetty maalata hopeamaalilla eikä kiillottaa johtuen pintojen kulumisesta ja käytön mukanaan tuomista jäljistä. Kiillotuksen jälki olisi epätasainen eikä antaisi oikeaa kuvaa lopputulokseen.

Toinen moottorikehto nostetaan paikoilleen parin viikon päästä jahka samat esivalmistelut on saatu ensin tehtyä.

Kuvat: Jouko Tarponen.

Caravellen kunnostus jatkuu Pansiossa

Perjantai 20.1.2023 - Reino Myllymäki

Ilmailumuseoyhdistyksen Sud Aviation SE 210 Caravelle III SE-DAF -koneen kunnostus jatkuu pienen talvitauon jälkeen Pansiossa.

Kuva: Ismo Matinlauri.

Kylmän telakkahallin lämpimiin sosiaalitiloihin on raivattu tilaa pienempien osien kunnostusta varten. Pesuhuone on saanut uuden käyttötarkoituksen.

Kylmässä telakkahallissa onnistuu ainakin hiontatyöt, kiillotus- ja maalaustyöt eivät. Hiontaa on tehtävä, jotta SAS:n maalauskaavion alemmas ulottuva valkoinen osa saadaan poistettua. Konehan on tarkoitus maalata Aeron maalauskaavioon. Poistettava kaistale levenenee koneen pyrstöä kohden.

Myös irrotus- ja asennustyöt onnistuvat. Jatkossa kunnostusryhmä työskentelee Pansiossa maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Kuvat: Jouko Tarponen, ellei toisin erikseen mainittu.

Caravelle III:n hinausraudan hiekkapuhallus, pesu ja maalaus

Perjantai 16.12.2022 - Tiistaikerholainen

IMY:n Ruotsista hankkiman Sud Aviation Caravelle III:n (SE-DAF) mukana tuli Arlandasta Turkuun huonokuntoinen SAS:n käyttämä Caravelle III:n hinausrauta. Caravelle kaikkine mukana tulleine osineen sijoitettiin kunnostusta varten Pansiossa olevaan halliin. Pansion hallista Caravellen hinausrauta haettiin peräkärryssä Vantaalle Suomen ilmailumuseoon, jossa Tiistaikerho entisöi sen  Finnairin väreihin. Entisöinnin jälkeen yksi vaihtoehto olisi laittaa hinausrauta esille vuoden 1963 Finnairin väreihin entisöitävän ja Turun lentoasemalle muistomerkiksi tulevan Caravelle III:n yhteyteen.

Entisöintiä varten hinausrauta purettiin osiin. Osien maalaamiseksi niiden pinnat pitää saada puhtaiksi ruosteesta ja vanhasta maalista. Kätevin tapa puhdistamiseen on hiekkapuhallus. Niinpä hinausraudan osat vietiin hiekkapuhallettavaksi Helsingin Tattarisuolle Taximo Oy:hyn. Osat kuljetettiin hiekkapuhallettavaksi Suomen ilmailumuseon peräkärryllä.

Parin viikon kuluttua saimme hakea puhtaaksi puhalletut hinausraudan osat takaisin Suomen ilmailumuseon entisöintitilaan. Hinausrauta oli Taximo Oy:ssä puhallettu puhtaaksi teräsjauhepuhalluksella. Puhtaaksi puhallettuja hinausraudan osia peitti puhalluspöly. Se pitää pestä pois ennen osien pohjamaalausta.  

Päätettiin tehdä puhalluspölyn puhdistus puhtaalla vedellä. Raudan pienet osat pestiin vadeissa ja kuivattiin lämpöpuhaltimella. Sen sijaan raudan kahteen osaan puretun tangon puoliskot vietiin pestäviksi pihalle entisöintitilan edustalle. Ne pestiin entisöintitilan paloletkun suihkulla ja harjoilla. Tulipahan samalla harjoiteltua entisöintitilan paloletkun käyttö. Pesun jälkeen tangon puoliskot siirrettiin viereiseen lämmitettyyn maalaustelttaan. Siellä märkä tanko kuivattiin paineilmapistoolin avulla. Paineilma olikin kätevä hinausraudan märkien pintojen kuivaamiseen.

Kuivauksen jälkeen huomattiin, että hinausraudan puhtaaksi pestyjen osien harmaapintaiset pinnat alkoivat muuttua nopeasti rusehtaviksi. Se merkitsi, että pestyjen ja kuivattujen osien pintaan oli heti alkanut ilmestyä ruostetta. Olimme kyllä tietoisia, että hiekkapuhalluksen jälkeen osat on viipymättä käsiteltävä ruostumisen alkamisen estämiseksi, mutta ruostumisprosessin nopeus yllätti. Kysehän oli vain muutamista minuuteista. Tehtiinköhän virhe, kun pestiin osat puhtaalla vedellä jonkun paremmin tarkoitukseen soveltuvan liuoksen sijasta? Olisikohan esimerkiksi Sinol- tai Sinol/vesi -pesu ollut parempi vaihtoehto? Sinolia olisi toki tarvittu aikamoinen määrä kaikkien hinausraudan osien puhdistamiseen puhalluspölystä.

Siispä ryhdyimme välittömästi maalaamaan hinausraudan osia harmaalla metallin pintaa ruostumiselta suojaavalla Isotrol -maalilla. Tätä maalia olemme käyttäneet usein sekä ruosteesta puhdistettujen että jopa pinnaltaan ruostuneidenkin osien pintakäsittelyyn.

Hinausraudan osat on nyt maalattu kertaalleen Isotrolilla. Seuraavaksi hiomme maalipinnat ja maalaamme osat hyvin todennäköisesti Isotrolilla toiseen kertaan ennen kuin siirrymme maalaaman hinausrautaa Finnairin käyttämien hinausrautojen maalauskaavioon. Se tarkoittaa, että päävärinä on Finnairin sininen hinausraudan päiden ollessa maalatut keltaisella huomiovärillä. Tähän värikaavioon maalasimme viime keväänä entisöimämme Finnairin käyttämän Super Caravellen hinausraudan. Tämä hinausrauta on tällä esillä Suomen ilmailumuseon II hallissa.

Kuvat: Lassi Karivalo.