Caravellen kunnostus on käynnistynyt

In English

Työt Caravellen parissa ovat käynnistyneet ja talkoopäiviksi on sovittu tiistai, torstai ja sunnuntai. Kone on sijoitettu Pansion satama-alueella sijaitsevaan entiseen telakkahalliin, jossa on tilaa touhuta. Ilmapiiri on suoraan 70-luvulta. Vain vihainen esimies ja punakka luottamusmies puuttuvat! Turun keskustasta matkaa tulee noin seitsemän kilometriä. Alue on vartioitu ja portin takana, joten asiaton uteliaisuus on ainakin jossain määrin estetty.

Tässä vaiheessa erilainen organisointi on myös vaatinut aikaa ja vaivaa. Puuttuvia työkaluja ja tarvikkeita hankitaan ja lainaillaan vähitellen. Jonkin verran talkooväki on käyttänyt myös omia työkalujaan. Pesuyrityksiltä on pyydetty tarjouksia rungon ulkopinnan puhdistamisesta ja ne ovat käyneet arvioimassa tilannetta.

Jaamme tilan pulujen kanssa, ja niistä on jonkin verran riesaa. Niillä on kattorakenteissa
suosikkipaikkansa, joiden alapuolella olevat kohteet pitää suojata jätöksiltä. Siipien ja vakainten sisältä on löytynyt kokonaisia siivekkäiden lähiöitä Arlandan vuosilta.

Tämänhetkinen valkoinen maalipinta on paikka paikoin hyvin epätasainen, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että itse maali on myös erittäin kovaa. Samoin on käyty keskustelua siitä, kiillotetaanko alumiinille jäävät pinnat vai maalataanko ne. Työn määrää on edelleen vaikea ennakoida.

Turvallisuuteen panostetaan kuten ansiotyössäkin. Ilmailumuseoyhdistys on hankkinut erilaisia turvavarusteita ja antanut ohjeet niiden käyttöön. Kaikissa töissä käytetään kypärää, turvakenkiä ja suojalaseja. Korkeissa paikoissa työskentelyä varten on valjaita ja turvaköysiä. Ne, joilla ei ole voimassa olevaa työturvallisuukorttia, osallistuvat työturvakurssille.

Talkoopäivinä paikalla on tähän mennessä tavannut olla viidestä kymmeneen tekijää. Joukkoon kuuluu leipätyökseen Caravelleja huoltaneita ammattilaisia, joten suoranaisia sormi suussa -tilanteita ei juuri ole ilmennyt.

Talkooporukan keski-ikä alkaa peukalotuntumalta arvioiden kuutosella. Intoa näyttää riittävän, ja ehkä elämänkokemus tuo malttia. Siivenkärkien ja muiden pienehköjen osien irrottaminen on edellyttänyt ruuvien porailua, ja niiden jäänteiden poistaminen on hidasta työtä. Rauhallinen, harkittu toiminta koitunee eduksi, kun konetta jälleen kootaan. Ja vaikka aikaa ei ole tuhlattavaksi, on varmaan syytäkin ylläpitää leppeää ilmapiiriä. Asian harrastuksestahan tässä touhutaan. Ja joka tapauksessa, vaikka välillä perustetaan pulinarinkejä, työ kuitenkin etenee.

Työnjohto ja paikallinen hallinto ovat olleet Ismo Matinlaurin harteilla. Minä, eli Tero Hyvärinen, olen ottanut asiakseni valokuvauksen ja tarvittavien tekstien kirjoittelun. Pyrin kuvaamaan sekä dokumenttikuvia myöhempää tarvetta varten että erilaisia tunnelmakuvia ulkopuolisen tiedotuksen tarpeisiin – ja miksei myös porukan omaan tunnelmointiin.

Elämänfilosofinen huomio: tutustumisleikki ei ole paras tapa tutustua ihmisiin, vaan yhdessä
toimiminen.

Kuvat: Tero Hyvärinen